Ke 5.7.2017 Bönhamn – Ulvöhamn (10 mpk) • reitti kartalla

Aloitimme laivueen aamun Cafe Bönhamn Bryggasta. Kahvilan kaijalla oli tunnelmallista suunnitella alkavan päivän liikkumista ja muuta ohjelmaa.

Kävimme Kristiinan kanssa vielä kävelyllä ja katsomassa paikallista vuonna 1659 rakennettua kappelia. Ulkoapäin se oli melko hillityn näköinen ja sisältä sen verran moderni, että tunnelma oli päässyt kaikkoamaan.

Vierestämme lähti brittiläinen vene kohti Djupkastetia. He olivat jo muutaman vuoden kolunneet Suomenlahden rantoja, Saimaata ja Ahvenanmaata. Nyt suunta oli kohti Tören sombreroa. Kerrankin kävi siis niin, että sain toivottaa heidät tervetulleeksi seuramme pursimajalle Gårdsvikeniiin.

Olen ollut Oulun Purjehdusseuran jäsen jo yli 30 vuotta, mutta olemme perheen kanssa kuuluneet muutaman vuoden ajan myös ruotsalaiseen veneilyseuraan, Töre Båtklubbiin. Siten olemme halunneet tukea vireää seuraa ja kertoa sen hienosta tukikohdasta myös muille.

Tuuli oli melko rivakka NW 8-10 m/s, puuskat 13-16 m/s. Maalta päin tuullessa aallokkoa ei syntynyt, mutta voimakas ja repivä tuuli oli aika ikävä purjehdittava. Laitoimme valmiiksi ison ensimmäiseen reiviin ja jätimme keulapurjeen vajaaksi.

Välillä korkeiden saarten takaa puhaltava tuuli jäi niin heikoksi, että vauhti hyytyi. Välillä sivuvastainen painoi meidät aivan kyljelleen.

Aleksi oli meidän kyydissä tänään. Nuoriso-osasto pelasi matkan yhdessä.

Ajoimme Ulvön itäpuolen kapeasta suntista sisään.

Norra Ulvön ranta ja Ulvöhamn on tosi kauniin näköinen.

Miehistön riemu repesi, kun he näkivät uima-altaan. Kävimme lunastamassa heille rannekkeet allasalueelle. Vierassatamastakin vastaavan Ulvö Hotelin uima-allas on aivan laiturin vieressä.

Kristiinan kanssa teimme kävelyretken kylälle.

Kapean kylätien varressa oli paljon kauniita taloja.

Chef Lotinan pentteri tarjoili laivueelle illallista Mamarosassa. Ruokana olivat Bönhamin lammasfarmin entrecôtet perunoiden ja tsatsikin kera. Kyytipoikana Barcelonasta tuotu palkittu riojalainen.

Ti 4.7.2017 Trysunda – Bönhamn (18 mpk) • reitti kartalla

Yöllä oli satanut vettä ja aamullakin sitä vielä taivaanrei’istä vuoti.

Aamutoimien jälkeen irrotimme kympiltä. Tuuli oli NW 6-8 m/s. Laskeskelin genoan riittävän hyvin. Halusin pitää ison peitteen alla myös mahdollisen sateen vuoksi. En nimittäin halunnut ryhtyä kuivaamaan sitä.

Saimme genoalla oikein hyvän matkavauhdin. Maisemat olivat tosi hienot.

Perillä Bönhamnissa chef Lotinan pentteri tarjoili miehistölle muhkeat hampurilaiset.

Vieraslaiturin sähkötolpasta ei tullut virtaa. Satamaohjeiden mukaan Cafe Bönhamns Bryggasta löytyy apua. Kahvilasta sain kuitenkin hiukan töykeän vastauksen: – Meillä ei ole mitään tekemistä sataman kanssa

Kummallista, ettei mitään, vaikka kahvila myös kerää satamamaksut.

Soitin satamaohjeesta löytyvän Andreaksen numeroon. Huomasin, että viereisellä terassilla oleva mies vastasi puheluuni. Kauan ei Andreakselta mennyt, kun hän sai paikannettua vian läheiseen keskukseen ja vaihdettua sinne sulakkeen.

Bönhamissa olivat paikat muutenkin vähän rempallaan. Mynttisuihku söi kyllä kolikoita, mutta ei siitä vettä tullut. Yksi poiju oli lähtenyt paikaltaan ja suurin osa vieraspaikoista oli merkitsemättä. Bönhamn oli kuitenkin todella kaunis ja käymisen arvoinen paikka.

Toiselle puolelle lahtea oli kiinnittynyt vaasalaisperhe vanhalla troolarilla. Ida sai illaksi kaverin heidän tyttärestä. Perheen isä kehui paikalliselta lammasfarmilta tilaamaansa lihaa. Chef Lotina innostui asiasta ja tilasi myös lihaksia. Ei kestänyt kauan kun lammaskuski kurvasi rantaan lihoinensa.

Jari paistoi mahtavat pihvit. Katoimme yhteisen illallispöydän Mamarosan sitlooraan.

Nuoret kävivät vielä ilta-ajelulla ennen nukkumaanmenoa.

Ma 3.7.2017 Trysunda

S/Y Mamarosan ja M/S Dooriksen kesälomapurjehdus oli edennyt päämäärään eli Korkealle rannikolle. Muutaman rankemman päivän jälkeen pidimme sunnuntaina satamapäivän.

Vuorolaiva M/S Ulvön tuuttaili ja poikkesi satamassa aamulla.

Saaristossa leijui aavemainen usva.

Nuoret kävivät ajelulla.

Pojat istuivat tietokoneiden ääressä. Päällystöt sekä Ida lähtivät kiertämään saaren.

Kävimme katsomassa saaren kappelia.

Kappeli oli sisältä todella vaikuttava. Edellisenä päivänä saaressa oli pidetty häät. Kieltämättä paikka oli todella tunnelmallinen häitä varten. Kappelin ovat rakentaneet gävleläiset kalastajat 1600-luvulla. Seinämaalaukset on tehty vuonna 1711.

Kiipesimme rinnettä ylös. Sieltä näki hyvin koko kylän.

Ilma oli tosi puhdasta, sillä puissa roikkui runsaasti naavaa. Ida teki siitä viikset.

Kävelimme metsän poikki Storvikeniin, kiviselle rannalle. Aallot olivat hioneet rannan kivet aivan pyöreiksi. Mainingin iskemisen jälkeen pakeneva meri pyöritti kiviä ja sai aikaan erikoisen äänen.

Rannassa oli mattokuusi, vähän samanlainen kuin Martinniemessä.

Polku johti seuraavaksi Björnvikeniin, jossa oli todella hieno hiekkaranta.

Saarelta löytyi lummelampi, jossa oli satoja lumpeenkukkia.

Kävelimme vielä yhdelle rannalle, Lillrödskateniin. Ida keräsi rannalta simpukankuoria.

Kirkon vieressä olimme nähneet muutamia hautoja, mutta metsässä oli myös erillinen hautausmaa.

Katoimme laivueen yhteisen illallisen vierassataman ruokailutilaan ja nautimme kiireettä hyvästä ruuasta, seurasta ja näköalasta.

Su 2.7.2017 WSF, Vaasa – Trysunda (SWE) (81 mpk) • reitti kartalla

”Tänään on hyvä päivä” tai ”tästä mennään yli että heilahtaa” olivat mielessä vielä aamulla edellisiltana tehtyjen sääennusteiden perusteella.

Nostin purjeet Israelsgrundin kupeessa ja hyvin lähti vetämään. Aamulla oli niin kiire saada vene irti, etten ehtinyt nostaa Ruotsin kohteliaisuuslippua. Siirsin nyt Töre Båtklubbenin viirin vasempaan saalinkiin ja nostin svenska flaggun oikeaan.

Yli oli menossa myös Wasaline, jota väistimme väylältä sivuun.

Tuuli keveni ja vaihdoin keulalle genaakkerin. Ei kuitenkaan mennyt kauan ennen kuin vauhti laski alle neljän solmun. Kärvistelimme tovin, mutta totesimme, että matka ei taitu.

Emil kävi välillä syömässä perunalastuja ja viihdyttämässä muita vitseillä. Yksi vitseistä oli klassikko, joka perustu vanhaan espanjalaiseen radiosketsiin.

Melkoisen matkan jouduimme moottoroimaan, kun tuulta ei yksinkertaisesti ollut, vaikka johtavat ennustajat olivat sitä luvanneet. Ja se vähäinenkin oli niin vastaista, että sen hyödyntäminen ei olisi mahdollistanut tavoitellut kurssin pitämistä. Tuulen suunnastakin ennustajat olivat olleet eri mieltä. Siinä mielessä ei ihan onnistunut päivä.

Rönnskärin mutkissa veneitä tuli useampikin vastaan.

Ruotsin rannikolla tuuli virisi etelästä ja ajoimme uudelleen genaakkerilla.

Illansuussa laivueemme saapui Trysundaan, jota kutsutaan myös Korkean rannikon helmeksi. Otimme porukalla landarit laiturilla ja nautimme hienoista maisemista.

Lapset olivat jaksaneet todella hienosti koko päivän. Ei kuulunut valitusta pitkästä päivämatkasta tai nettiyhteyden puutteesta. Perillä datailtiin sitten urakalla.

Chef Lotinan pentteri tarjoili iltapalaksi vielä pastaa. Hyvin maistui vaikka pitkin päivää oli tullut syötyä vaikka mitä.

La 1.7.2017 Mässkär, Pietarsaari – WSF, Vaasa  (42 mpk) • reitti kartalla

Ida ja Aleksi nukkuivat keulapiikissä, kun lähdin liikkeelle. Suunniteltuna oli sen verran pitkä päivämatka, että kannatti lähteä varhain.

Nostin ison ja sillä seuraksi genaakkerin, sillä tuuli oli kevyt E 3 m/s. Aluksi vauhti ei päätä huimannut, mutta riitti matkavauhdiksi. Suurimman osan ajasta genaakkeri oli skuutattu puomilla myötätuulipurjeeksi.

Laitoimme ruokaa kulussa. Miehistö nukkui ja lueskeli, mutta oli myös mukana tähystämässä merimerkkejä ja vahtimassa plotteria ja autopilottia minun työskennellessä kannella.

Tuuli voimistui vähitellen ja Mamarosa sai melkoisen vauhdin. Purjepinta-alaa oli liikaakin, mutta en malttanut ryhtyä vähentämään, kun meno oli niin makeaa.

Lopulta oli pakko vaihtaa genaakkeri pienempään, sillä tuuli oli jo N 7-8 m/s. Mutta kyllä isolla ja genoallakin vielä surffailimme.

Raippaluodon sillassa on reilusti korkeutta. Purjeveneellä sillan alittaminen tuntuu kuitenkin aina jännittävältä, sillä alhaalta päin katsottuna ei pysty sanomaan, kuinka läheltä masto siltaa hipoo.

Sillan jälkeen laskin purjeet ja suuntasin kapealle huvilaväylälle. Sitä pitkin on hiukan lyhempi matka, mutta ennen kaikkea hienommat maisemat.

Vaasassa oli Mamarosan miehistön täydennys. Kristiina, Otto ja Emil saapuivat WSF:n satamaan melkein samalla kellonlyömällä kuin mekin.

S/Y Viluttitanssijakin oli Vaasassa. Oli mukava nähdä ystäviä.

Illalla Mamarosan täytti Lotinan pentterin herkullinen tuoksu; espanjalaisia makkaroita, mustekalarenkaita ja muita herkullisia tapaksia.