Perjantai 20.7.2018 Kallaxön, Luleå – Ettans, Luleå (10 mpk) • reitti kartalla

Kallaxönistä lähtiessä vaikutti hiukan olevan purjehdustuulta, joten lähdimme liikkeelle purjein. Itseasiassa lähdimme laiturista genoalla. Tuuli kuitenkin loppui heti alkuunsa.

Paikalliset meripelastajat tulivat vastaan.

Yritimme tankata Södra Hamnin huoltoasemalla. Pistooli vain yski kummasti, eikä pisaraakaan dieseliä tullut. Automaatti kuitenkin veloitti luottokorttiani. Soitin kuitista löytyneeseen puhelinnumeroon. Henkilö langan päässä vakuutteli, että lisää polttoainetta on tyhjälle asemalle tulossa. Sen sijaan hän ei vaikuttanut ollenkaan halukkaalta korjaamaan virheellistä veloitusta vaan neuvoi olemaan yhteydessä omaan pankkiin. Kummallinen näkökulma. Vakuutin hänelle nimenomaan heidän olevan velvollisia korjaamaan oma virheensä. Jännä nähdä, kauanko korjaamiseen menee aikaa ja montako kertaa sitä pitää pyytää.

Meidän jälkeen tankkausta yritti saksalaisvene S/Y Nova. Myös heidän kortille automaatti teki veloituksia.

Kävimme miehistöön kanssa jäätelökioskilla. Samalla haimme citronella -kynttilöitä ja -savuja hyttysten ja paarmojen karkotteiksi.

Juttelin myöhemmin Novan kipparin kanssa. Hän oli ollut kymmenisen viikkoa merellä ja toiset kymmenen olivat vielä lomaa jäljellä. Hänellä oli heikosti tietoa Perämeren kohteista. Istahdimmekin illalla pitkän tovin, kun kävimme kartan ja oppaiden kanssa paikkoja läpi.

Ida istuskeli hämärtyvässä illassa laiturilla ja katseli ohikulkijoita.

Torstai 19.7.2018 Likskär, Luleå – Ettans, Luleå – Kallaxön, Luleå (17 mpk) • reitti kartalla

Soitimme aamupäivällä onnittelupuhelun Ouluun. Papalla oli merkkipäivä. Sää Oulussa oli vielä tukalampi kuin Luleåssa – jos mahdollista.

Moottoroimme Luleån lahtea Ettansille. Vastaan tuli tuttu alus – S/Y Mystery – joka on useana vuotena telakoitu Mamarosan viereen Oulun veneilykeskuksessa.

Kävimme nopeasti bunkraamassa ja tankkaamassa. Tai olisimme käyneet, mutta joku oli jättänyt moottoriveneensä polttoainelaituriin ja lähtenyt kauppaan asioille. Veneitä odotti jonossa pitkään. Ostoksilta saavuttuaan sai veneilijä kuulla kunniansa.

Illaksi ajelimme jälleen Kallaxöniin. Purjehdimme koko matkan, myös kapean Tjuvholsundetinm, jossa tuuli meinasi loppua kesken. Alle yhden solmun vauhdissa lapsia ui veneen rinnalla.

Kallaxöhön vievä väylä kulkee aivan lentokentän vierestä. Norwegianin kone pääsi hiukan yllättämään metelillä ja nousi kentältä juuri kun olimme ohittaneet kiitoradan pään.

Laskimme keula-ankkurin ja tälläsimme perän Neptunen laituriin. satamassa oli veneitä Nikkalasta ja Kemistä.

Saunoimme rajaseudun väen kanssa. Miehistö nautiskeli lämpimässä paljussa.

Istahdimme illalla vielä terassille. Aikeena oli kirjoittaa muutama artikkeli blogiin. Kirjoittaminen kuitenkin jäi, kun nikkalalaiset ja kemiläiset liittyivät seuraan. Heillä oli vieläpä mukana pari mutakakkua. Meidän miehistöä ei tarvinnut hirveästi paikalle houkutella.

Keskiviikko 18.7.2018 Likskär

M/S Miia lähti jatkamaan matkaa pohjoiseen. Me jäimme edelleen Likskäriin nautiskelemaan kiireettömästi.

Miehistömme jatkoi edelleen samoja aktiviteetteja, uimista ja eportia. Väliin tietenkin jäätelöä.

Likskärin satama ja sitä myöten sauna on ollut kovassa suosiossa viime päivinä. Onnistuimme kuitenkin varaamaan oman saunavuoron.

Huomasin, että Crocsien käyttö hellekenkinä on jättänyt jälkensä.

Joskus saa bunkrattua kunnon lihapalan käristetettäväksi nuotiolla. Sen kumppanina toimii nää potut. Tai toimii nää minkä vaan kanssa. Ja pelekästäänki.

Kilo keitettyjä pottuja
Purkki ranskankermaa
Runsaasti parmesaaniraastetta
Mustapippuria myllystä

Keitä potut pienittyinä suolaveesä. Jäähytä. Siirrä pellille. Sekota mukkaan purkki ranskankermaa ja parmesaaniraastetta. Ripottele loppu raaste päälle. Käännä uuni täysille ja heitä pelti sekkaan. Seuraa tilannetta. Ku alakaa saamaan väriä niin on valamista. Rouhase mustapippurit pintaan. Son siinä.

Tiistai 17.7.2018 Likskär

Aamu ei tuonut muutosta vallitsevaan säätilaan. Paahdetta, paahdetta ja paahdetta. Ja pilvetön taivas – kuinkas muutenkaan. Heinäkuu 2018 on ollut varsin poikkeuksellinen säiden suhteen.

Kai pääsi vanhana meripelastajana hikoilemaan kiireisen tehtävän pariin, kun satamaan saapuneen moottoriveneen moottori sammui keskelle allasta ja tuuli alkoi painaa sitä uhkaavasti päin muita veneitä. Kaitsu kävi hinaamassa veneen kumpparilla laituiin. Kipparina oli nuori suomalainen nainen  ja hänellä gasteina kaksi lasta joista nuorempi vasta 2-vuotias. Rohkelikon hattu jaettaisiin tuolle naiselle Tylypahkassa.

M/S Miian Heikki ja Kaitsu lähtivät käyttämään veneiden lapsistoa Klubbvikenillä. On uskomatonta kuinka lapsissa riittää virtaa, vaikka itsestä tuntuu, että sulaa paikalleenkin tekemättä yhtään mitään.

Laiturissa oli useita tuttuja veneineen – niin kotimaasta kuin täältäkin. Ja niinhän me saimme kunnon illanvieton kasaan. Det var jättekiva.

Yö saapui jälleen kauniina, usvan noustessa helteisen päivän päälle.