26.7.2016 Gårdsviken, Kalix
Aamu oli tuskainen, mutta onneksi vaan allekirjoittaneen osalta. En ole allerginen millekään muulle kuin ruotsalaisille itikoille – niille samaisille joita ei saa pesemällä purjeista irti. Ne ovat pieniä ja äkäisiä, eivät pidä minkäänlaista ääntä ja pistävät kuin pirulaiset. Niitä pistoksia löytyi minusta aamulla kymmeniä ja taas kymmeniä. Kutisevia paukamia nousee ja pahimmillaan pistoskohdat alkavat märkimään. Tätä kirjoittaessani on vasen nilkkani turvonnut muodottomaksi ja Hydrocortison on paras ystäväni. Muualla kun täällä en onneksi ole tähän lajiin törmännyt ja varmasti jatkossa muistan suojata itseni viimeisen päälle. Nyt itikat johtavat 2-0, mutta täältä tullaan vielä!
Lapset uiskentelivat pitkin päivää – pelastusliiveillä ja ilman. Ida leikki Aleksin kanssa ja välillä Aleksi ja Otto touhusivat keskenään. Saareen saapui myös Suomen lipun alla veneilevät Iitu ja Topi – uudet tuttavuudet ja samaa ikäluokkaa meidän muksujen kanssa. Yhdessä etsittiin Pokémoneja ja riemu repesi kun Topi löysi laiturilta Pikachun! Emil keskittyi etsimään sammakkoja, mutta valitettavasti yhtään ei nyt löytynyt vaikka yleensä niitä hyppii joka puolella.
Myöhäiseksi lounaaksi hauduttelin lapsilta jääneistä potuista kapriksilla buustatun tortillan. Ihanan hapokasta! Kylkeen tekaisin ranskankermasta, kylmäsavulohesta, sipulista ja tillistä ja puolikkaan limen mehusta lisukkeen. Kuppi taidettiin melkein nuolla puhtaaksi vaikka annos oli reilu.
Kaitsu kävi saunassa ja sen päälle istuimme iltaa nauttien uutta herkkututtavuutta. Kippari pyörähti nimittäin ennen purjehdusreissua Belgiassa ja hänelle oli tarjottu siellä oluen kylkeen juustokuutioita ja purkki sellerisuolaa juuston päälle ripoteltavaksi. Sen verran ison vaikutuksen oli yhdistelmä tehnyt, että tuomisina kotiin oli kaksi sirotinta täynnä sellerisuolaa – toinen kotiin ja toinen paattiin. Voin kertoa että todella toimii! Ja koukuttaa! Olemme kokeilleet nyt erilaisia juustoja ja havainneet tarkoitukseen parhaaksi pehmeät sekä kermaiset juustot. Meidän sellerisuolassa sellerin osuus on vähäisempi kuin belgialaisessa oluthuoneessa tarjoillussa, mutta silti se antaa kivan sävyn. Seuraavaksi täytyy kollata kaikki paremmin varustellut maustehyllyt ja jos ei onnistu niin seuraavalta samalle suunnalle suuntautuvalta reissulta on ihan pakko hommata lisää. Jos löydätte jostain niin kokeilkaa ihmeessä!