Lumet sulavat hyvää vauhtia ja purjehduskausi alkaa pian. Tai osalla näyttää alkavan jo.

Tänään aamukahvipöydässä keittiön ikkunasta näkyi, kun Oulujoella seilaavaa Angelinaa laskettiin veteen. Piti käydä pällistelemässä lähempää.

Purjemyyjä soitti pari päivää sitten ja toi syksyllä tilaamamme purjeen. Mamarosan genoa repesi viime syksynä. Purje oli jo vanha, joten korjaamaan emme ryhtyneet. Kylläpä puhdas uusi purje näyttää hyvältä. Palaan asiaan vielä sovituksen ja koeajon merkeissä.

Tänä talvena ei tullut käytyä venemessuilla. Samaan ajankohtaan sattui muuta menoa. Kuulemma varsinkin purjeveneiden suhteen anti oli ollut heikohko, joten eipä tuo ollut niin väliksikään.

Alan kirjallisuutta on tietenkin tullut ahmittua. Ehkä vielä antoisampaa on ollut pitemmiltä reissuilta kertovien matkapurjehdusblogien seuraaminen. Varsinkin muutamat blogit ovat pitäneet tiukassa otteessa:

• s/y C’est la Vien matka talveksi Kanarialle sekä Samulin ja Juulian spinoff Karibialle parilla muulla veneellä – tuulivie.blogspot.fi
• s/y Dyssel ja turkulaisten nuorten miesten kierros Karibialla – www.sandi.fi
• s/y Manta matkalla Chileen – manta2013.blogspot.fi
• Brittiläinen lapsiperhe maailmanympäripurjehduksella – www.familysailing.co.uk

Itseasiassa minäkin olen purjehtinut talven aikana melkoisesti, tosin virtuaalisesti. Innostuin syksyllä lähtemään mukaan Volvo Ocean Race -peliin, www.virtualregatta.com. Legien alut olen onnistunut purjehtimaan kohtuullisen hyvin. Välillä on ollut herätyskello soimassa yöllä käännöksiä varten. Valitettavasti purjehtiminen on kuitenkin jäänyt muiden tekemisten ja unohdusten jalkoihin ja menestys on ollut myös sitä luokkaa. Ihan hauska kisa on kuitenkin ollut. Ja vielähän on matkaa melkoisesti jäljelläkin.