Lomaa ei haluaisi millään lopettaa. Alunperin suunnittelimme purjehtivamme tänään kotisatamaan, jotta ennen arjen alkua olisimme viettäneet yhden orientaatiopäivän maalla asumiseen. Kun aamiaisella tuli puheeksi lähtö, Otto ilmoitti tiukasti, että hän ei aio lähteä maihin. Eipä meillä kellään muullakaan oikeasti tehnyt mieli kotiin lähteä. Pidimme S/Y Saran kanssa möten ja päätimme kaikki jäädä vielä saareen.

Myös tänään vietimme yhdessä aikaa S/Y Saran väen kanssa. Kiersimme porukalla luontopolun. Emil pitää metsämansikoista todella paljon eikä pikkumiestä meinannut saada apajilta enää takaisin veneeseen. Naisisto keräsi jälleen sieniä. Tänään löytyi jopa kanttarelleja. Ja muitakin luonnon ihmeitä.

Pikkugastimme kävivät polskimassa, mutta ei tainnut vesi hirveän lämmintä olla.

Välipalaksi herkuttelimme kanttarellitattimuhennoksella täytetyillä ruisnapeilla.

Tänään saunoimme vuorostaan oman seuramme Oulun Purjehdusseuran saunassa. Olipa mukavaa, pitkästä aikaa.

Ida rohkaistui ja päätti käydä kylässä S/Y Viiverissä leikkimässä Nellin kanssa.

Pikkugastiemme tapana on ollut tänä kesänä vuorotellen puhaltaa sumutorveen lipunlaskun aikaan. Tänään oli Idan vuoro. Äänimerkki saa aina vipinää aikaan veneissä, niin tänäänkin. Liput laskivat välittömästi melkein kaikissa laiturin veneissä.

Illallinen valmistui jälleen molemmissa paateissa ja söimme sen yhdessä S/Y Sarassa. Saimme pöydän ääreen mahtumaan yhdeksän henkeä. Ateriaksi oli herkullinen sienipasta tänään kerätyistä rouskuista. Loman loppumista tietenkin harmiteltiin porukalla, mutta samantien päädyttiin synkronoimaan lomia ensi kesäksi ja suunnittelemaan reittejä. Myös lentoja venemessuille katsottiin. Siitä tulee aikuisten reissu.

Huomenna pitää ihan oikeasti palata maihin.