Äitienpäivän kunniaksi oli sääkin tänään huomattavasti eilistä hienompi. Tosin äitienpäivä tarkoitti myös sitä, että aivan koko päivä ei kulunut venerannassa.

Puhdistin huolellisesti styyran puolen kyljen kliinerillä ja lopputulos oli aika hyvännäköinen. Jopa niin hyvä, ettei välttämättä tarvitsisi enää vahata. Samaa mieltä oli muutama paikalla poikennut kanssaveneilijä. Kylkien ja peräpeilin hankaaminen kahteen kertaan, ensin kliinerillä – sitten vahalla, on kieltämättä melkoinen urakka. Tuleehan veneestä sillä tavalla toki todella puhdas ja kauniin kiiltävä, mutta onko ero pelkkään huolelliseen vahaukseen niin suuri, että työ kannattaa. Pitää pohtia asiaa taas ensi keväänä uudelleen. Tällä kertaa hangataan kummallakin. Ja käsin.

Isäni oli tänään apuna ja hioi kölistä lohjenneen maalin ja lasikuitukitin. Hiottuun kohtaan vedettiin epoksipohja. Lähipäivinä paikkaan on tarkoitus laittaa vielä uusi lasikuitukitti ja sen päälle vielä epoksi. Isä hioi myös potkurin sinkkianodin, joka oli jo hiukan rypyläinen. Hyvä niin, sillä siitä tietää anodin tehneen tehtävän ja suojanneen potkuria korroosiolta.