Lauantai 14.7.2018 Gårdsviken, Kalix

Jo aamusta paukkui helleraja rikki. Lämpöä on kyllä tällä purjehduslomalla riittänyt. Tuulta ei niinkään, mutta kaikkea ei voi saada. Oli odotettujen lättyfestien päivä! Auringon paahtaessa kuumimmillaan hikoili vapaaehtoisten seuralaisten porukka laiturilla muurikkapannun ääressä lättyjä tehtaillen. Taikinaa ja tarpeita oli varattu niin tanakasti, että koko saarelle riitti syötävää – meidän lapset taisivat syödä viisi isoa lättyä per nuppi. Hillolla ja oikealla kermavaahdolla. Että osasikin olla hyvää!

Iltapäivästä vaan nautimme olostamme, kuten kanssaveneilijätkin. Päivän suurin ”draama” koettiin kun yhdestä paatista lensi päivänvarjo mereen tuulen kuljettavaksi. Uimalla varjo palautettin sinne mihin se kuului.

Illasta painelimme Kain kanssa mixbastuun muiden kanssa. Mutterisauna oli ääriään myöten täynnä väkeä. Sosiaalisia tapahtumia ovat nämä länsinaapurin saunaillat. Yksi saunojista oli Tukholmasta ja ensi kertaa näillä vesillä. Varovasti hän kyseli apuja kohteista ja turvallisista reiteistä kuullessaan meidän olevan Oulusta. Saunan päälle kaivettiin heidän merikarttansa esiin ja neuvottiin parhaamme mukaan minne mennä ja minne ehkä ei. Kovasti kiitteli mies ja paikalle myös koiran kanssa saapunut vaimonsa. Oli kiva olla avuksi. He olivat olleet jo kuukauden matkalla eikä kiirettä kotiin ollut. Ehkä mekin vielä joskus…

Unta ei tarvinut houkutella. Gårdsviken on ollut meille rakas paikka jo parinkymmenen vuoden ajan. Täällä on kuin kotonaan.

Kuumalla ei juurikaan tee mieli syödä mitään, tai ei ainakaan mitään lämmintä. Hellepäivinä maistuu meillä kylmä ja ruokaisa dippi nachoille.

1 prk ranskankermaa
1 pkt jauhelihaa paistettuna ja jäähdytettynä
1 prk salsaa
salaattia
mustapippuria
juustonachoja

Levitä laakean astian pohjalle ranskankerma. Ripottele päälle jauheliha. Sitten päälle salsa. Lopuksi kerros salaattia. Rouhase pippuri ja se on siinä. Kaavitaan suuhun nachoilla ja huuhdellaan alas mahdollisimman kylmällä hiilihappojuomalla.

Tätä kirjoittaessani hipoo lämpötila kolomiakymppiä. Eilen paistettu jauheliha odottaa jääkaapissa. Tänäänkin dippaillaan.

Torstai 12.7.2018 Likskär, Luleå

Olimme suunnitelleet Gårdsvikeniin siirtymistä joko torstaille tai perjantaille. Aamulla Kain avattua luukut hän huomasi yöllä ylittäneiden ystävien Teron ja Maaritin saapuneen satamaan. Tilanne oli sillä selvä – tänään ei siirryttäisi vielä mihinkään.

S/Y Valkonokan väen toivottua hieman lyhyeksi jääneistä yöunista siirsimme heidän veneensä viereemme vapautuneelle paikalla. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Tero onnistui rakentamaan sitlooraan varjon jonka alle olikin hyvä kasata herkkupöytä ja juhlistaa heidän lomapurjehduksen alkamistaan. Huolellisen herkuttelun päätteeksi jalkauduimme porukalla hakemaan saaressa sijaitsevan geokätkön. Aika hyvin oli piilotettu, mutta löytyi.

Saunavuoron saimme vasta valitettavan myöhään, mutta saimmepahan saunoa oikeasti ihan keskenämme. Eikä sillä näin lomalla ole juurikaan väliä. Koko miehistö valvoo kuitenkin myöhään. Maisemat saunan ikkunasta olivat upeat.

Ja joka välissä uitiin. Tietysti.

Maanantai 9.7.2018 Kallaxön, Luleå

Aamu valkeni pilvettömänä. Heräsin itsekseni ja keittelin aamukahvit ennen muiden heräämistä. Kylläpä olikin lämmin jo heti aamusta! Kaitsun herättyä lähdimme kahdestaan testaamaan kumpparia. Oli minulle ensimmäinen kerta. Vähän jänskätti, mutta hyvin selvisin.

Kumppariajelun jälkeen päätimme Kaitsun kanssa pestä paljun. Vesi ei ollut edellisenä iltana vaikuttanut kovinkaan puhtaalta ja tarkoitus olisi tänään nauttia paljusta oikein urakalla. Hommiin siis! Saunan pukuhuoneen hyllyltä löysimme juuriharjan ja pesuainetta. Vesi pois, hiekat pois, useita huuhteluita ja koko komeuden kuuraaminen harjan kanssa. Priimaahan se taas pukkas ja urakan jälkeen palju oli kuin uusi. Vesi ja tulet. Pian lilluttaisiin.

Paljuveden lämpenemistä odotellessa paistoimme kodassa makkaraa ja edellisenä iltana Kain nostamat ahvenet. Että itsekalastettu, tuore kala osaakin olla hyvää!

Loppupäivä ja ilta pyhitettiin saunomiselle, uimiselle, paljuilulle ja vesiaktiviteeteille.

Välillä lapset kävivät syömässä heidän tämän kesän suosikkia, Mamas pulver köt pannaa.

Helle helli meitä vielä myöhään  illasta. Tällaisista lomapäivistä sitä talvella unelmoi. Tuntee todella olevansa lomalla.

Purjehduskauden alkuun on vielä aikaa. Sitä odotellessa järjestimme naispurjehtijoiden yhteisen viikonlopun. Suunnittelun laitoimme alulle jo syksyllä viimeisten purjehdusviikonloppujen yhteydessä.

Tapahtuma muotoutui neljään legiin eli päivään – pitkä viikonloppu siis. Mukaan lähti yhteensä kuusi rohkeaa naispurjehtijaa. Kaikki meistä eivät tunteneet vielä toisiamme, mutta yhteistä meille kaikille oli purjehdus ja merenkulku.

Maaliskuinen reissu suuntautui Rukalle ja nimeksi sille annoimme oulunkielisesti Rukan Rinnepurjehus.

Puheliaan porukan kesken ehdimme vaihtamaan kokemuksia kymmenistä kesistä, kohteista, venetyypeistä, laitureista, ravintoloista ja ihan kaikesta veneilyyn liittyvästä.

Toki ehdimme myös rinteeseen ja ladulle.

Söimme hyvin. Purjehduksen lisäksi yhdistäväksi tekijäksi naisistollemme huomasimme rakkauden hyvään ruokaan.

Meillä oli niin mukavaa, että päätimme tehdä Rinnepurjehuksesta perinteen. Keväällä 2019 seuraa jatkoa. Sitä ennen kuitenkin varsinainen purjehduskausi, jota kovasti odotamme.

Kiitos naiset!