Pe 2.9.2017 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä (20 mpk) • reitti kartalla

Kovan tuulen vuoksi emme lähteneet vielä perjantaina viikonlopunviettoon. Lauantaina sumu oli todella sankka ja näkyvyys rannallakin heikko. Näytti tulevan jännä päivä. Samasta laiturista teki yhtä aikaa meidän kanssa lähtöä myös toinen perhe. He kyselivät tiesimmekö Suden väylän ruoppaustilanteeesta mitään. Heitä ymmärrettävästi huoletti, koska heidän veneen syväys on rajoilla väylän nykyisen syvyyden suhteen. Sovimme, että hinaamme heidät irti jos jäävät väylään kiinni. Irtauduimme noin kymmenen minuuttia heidän jälkeensä emmekä sumun vuoksi nähneet heitä edellämme. Emme kyllä nähneet juuri muutakaan. Olo oli kuin avomerellä vaikka moottoroimme rannan tuntumassa.

Sudenväylään saavuttaessa meitä odotettiin. Menimme edeltä katsomaan, pääseekö väylästä läpi ja missä kohti on vettä.  Pääsimme molemmat veneet matalan läpi.

Perillä paistoi upeasti aurinko! Syöksähdin heti parin veneen naisiston kanssa sieniretkelle. Kävelimme luontopolun. Heikko saalis, mutta muuten oikein mukava retki. Retken päälle saunoimme Oulun Merenkävijöiden majalla.

Saunan päälle asetuimme S/Y Viluttitanssijan Liisan kanssa Messiin illallispuuhiin. Ja kylläpä saimmekin hyvät pöperöt aikaiseksi. Liisan rakentama keittiön tervehdys oli mukava uusi ruokatuttavuus. Täytyykin pyytää resepti tänne jaettavaksi.

Lapset touhuilivat omiaan koko päivän.

Olikohan tämä kauden viimeinen lauantai Röytässä? Pahoin pelkään, että omalta kohdaltani näin on.

La 29.7.2017 Iin Röyttä

Aamu valkeni kauniina ja kaikki kolme poikaa – Aleksi oli meillä yökylässä – kömpivät sitlooraan aamupalalle. Pojat ilahtuivat kuullessaan että myös Topi oli tulossa saareen. Porukalla on aina mukavampaa!

Laiturista lähti Raahen Meripelastajien P/R Niilo Saarinen mukanaan koulutuspurjehduksella olevia nuoria.

Saareen saapui Ruotsin puolelta ylittänyt vene. Sen väki kertoi tuulen olleen ulkona melko rivakka. Hyvä siis että muutimme suunnitelmia Gårdsvikenin suhteen. Ei harmittanut enää yhtään.

Jotain ohjelmaahan sitä on kiva aina olla, joten päätimme järjestää S/Y Viluttitanssijan väen kanssa illallisiltamat kesäkeittiöön. Ensin kuitenkin lämmitimme saunan.

Saunoimme Oulun Merenkävijöiden saunalla ja löylyt olivat niin makoisat, että minäkin uskaltauduin vihdoin heittämän talviturkkini pois! Parempi myöhään tai jotain.

Illallispöydässä oli keulaan tapaksia ja päälle paellaa. Skumppaa ja mansikoitakin oli. Ja musiikkia. Ja tanssia. Paljon naurua. Pojatkin viihtyivät välillä kanssamme, vaikkei heille paella oikein maistunutkaan.

Tapaksena nautimme muun muassa pikkupaprikoita, jotka ovat kotoisin Padrónista Espanjasta. Joku on joskus sanonut että ne ovat kuin venäläinen ruletti lautasella, sillä joka kymmenes paprika on tulinen. Aika paljon olen näitä syönyt enkä yhteenkään tuliseen ole vielä törmännyt. Kenellekään seurueestamme ei nytkään tulista yksilöä kohdalle sattunut. Paprikoita löytää nykyään vihannesosastolta valmiiksi pussitettuna. Kannattaa kokeilla!

Pimientos de padron

Vihreitä pikkupaprikoita
Öljyä
Sormisuolaa

Levitä paprikat pellille ja lorota päälle runsaasti öljyä. Paaha grillivastuksen alla sen aikaa että alkavat saamaan väriä – ei ota kauan. Ripottele päälle runsaasti sormisuolaa. Nauti.

Molemmissa veneissä ollaan etanoiden ystäviä. Viluttitanssijan kaapista löytyi purkki ja pohdimme Liisan kanssa kuinka sen valmistaisimme. Päädyimme kehittämään seuraavanlaisen uunietanareseptin.

Uunietanat

1 purkki etanoita
1 purkki ranskankermaa
½ pala aurajuustoa
valkosipulia
voita

Sekota Aura ja ranskankerma keskenään. Paista etanoita pannussa runsaassa valkosipulivoissa. Kippaa pannusta kaikki uunivuokaan ja kaaja ranskankerma-Auraseos päälle. Paista 200° 10 min ja sen jäläkeen grillivastus täysille ja väri pintaan – ei ota taaskaan kauan. Kylykeen vaaliaa patonkia. Valehtelematta lähes nuolimme lautaset.

Kylymä katkarapukastike

Purkki ranskankermaa
Pussi katkarapuja
1 uusi, pieni punasipuli varsineen
1 lime
Valkoviinietikkaa
Pieniä kapriksia
Tilliä
Suolaa, sokeria ja pippuria

Piliko sipuli varsineen sekotusastian pohojalle. Tärräytä päälle 1tl valakoviinietikkaa, saman verran sokeria, rouhase hieman suolaa ja purista puolikkaan limen mehu. Sekottele ja anna ässehtyä hetki. Sekota joukkoon ranskankerma, katkaravut ja kapriksia. Piliko joukkoon tuoretta tilliä jos sulla on. Mulla ei ollu. Tarkista maku ja korjaa se kohilleen lime/suola/sokeri/pippurilla. Tarjoile uusien pottujen kera. Jos jotaki jää niin suolakeksin tai patongin päälle passaa vallan mainiosti. Ite laitoin toastin välliin. Toimi.

Ma 10.7.2017 Holmön (SWE) – Tankar, Kokkola (51 mpk)  • reitti kartalla

Laivueemme irtosi laiturista jo aamuvarhaisella. Halusimme olla perillä Tankarissa hyvissä ajoin. Tuuli oli suotuisa ja oli makea purjehtia, vaikkei aurinko juuri alkumatkalla näyttäytynytkään. Muutaman pienen suihkun sen sijaan saimme.

Odotimme kovasti rajan ylitystä. Se tuntuu aina jotenkin juhlavalta palata takaisin kotimaahan. Minulla on tapana laulaa rajalla Kotimaani ompi Suomi. Oton mielestä tuosta perinteestä voisi luopua. Olisi kuulemma jopa erittäin suotavaa luopua siitä.

Heti kohta rajan ylitettyämme kuului kolahdus ja heti perään toinen kovempi kolahdus. Mikä se oli? Ensimmäinen ajatus oli että vettä on kymmeniä metrejä alla, joten kivi se ei voi olla. Mikä se oli? Kohta venee takaa ponnahti esiin uppotukin pää. Kuinka todennäköistä on saada uppotukki kylkeen keskellä avomerta? Otimme yhteyden Doorikseen. Jari ajoi rinnalle. Kallistimme venettä purjeilla, jotta hän näkisi mitä oikeassa kyljessämme oli. Vanttien kohdalla oli musta jälki, muuten kaikki oli hyvin.

Loppumatkasta tuuli tilttasi kokonaan. Onneksi edes paistoi aurinko.

Ystävät olivat meitä vastassa laiturilla. Olin viestitellyt s/y Viluttitanssijan Liisan kanssa ja he odottivat meitä Tankarissa. Edellisenä päivänä paikalla oli ollut useampikin oululaisvene. Ida halusi lähteä näyttämään minulle saarta. Kävimme yhdessä kävelyllä ja museossa. Saunojen ja illallisten jälkeen pidimme kipparikokouksen. Laivueeseemme liittyi myös Viluttitanssija ja päätimme kääntää aamulla keulat kohti Maakallaa tai Konikarvoa. Sataman jo rauhoituttua kävin vielä iltakävelyllä. Valitettavasti kappeli oli pistetty lukkoon. Toisella kertaa sitten.

To 6.7.2017 Ulvöhamn

Kävimme Idan kanssa aamukävelyllä Ulvön kaupassa. Myös toinen asiakas oli päättänyt lähteä ostoksille aamutuimaan. Kauppaa pitävä rouva esitti meille molemmille toiveen, että tekisimme vain pieniä ostoksia. Yhteysalus oli saapumassa laituriin tuoden mukanaan paljon asiakkaita ja heille pitäisi riittää myytävää. Olimme hieman hämillämme. Ostimme pienesti. Meidän jälkeemme rouva päätti ottaa varman päälle ja sulki liikkeen oven – ettei vaan kukaan tulisi hyllyjä tyhjentämään. Myöhemmin päivällä tein vielä monta pientä kauppareissua. Hirveästi ei mitään edes tarvittu, mutta minusta oli mukava kävellä kauppaan ja takaisin. Reitti on aivan vietävän kaunis!

Eilen ihmettelin miksi Ulvön vanha kappeli on auki vain kolme tuntia päivässä. Rakennus näytti ulkoa paanukattoiselta ladolta. Tänään olimme Merjan kanssa uteliaina paikalla kun ovet avattiin kirkonkellon säestyksellä. Näky oli kerrassaan vaikuttava! Tuli kiire soittaa laivueemme kipparitkin paikalle sitä ihastelemaan. Kirkko on rakennettu vuonna 1622 ja sen seinämaalaukset on tehty vuonna 1719. Nyt ymmärrän miksi auringonvaloa ei haluta päästää sisään enempää kuin kolme tuntia päivässä.

Merjan kanssa vierailimme myös museossa. 1900-luvun alussa Ulvöhamn ei ole ollut enää vain kalastajakylä, vaan useasatapäinen yhdyskunta, jolla on ollut koulu, terveydenhuolto, posti, puhelin, kirkollinen elämä ja jopa yhdistystoimintaa. Museon seinällä oli kuva vuodelta 1905, jossa opettajan lisäksi oli 52 koululaista iältään 6-16v.

Lapset viettivät päivän uima-altaassa.

Alkuillasta viereemme saapui harmaa alus mukanaan kourallinen merisotilaita. Heille suoritettiin käskynjako laiturilla ja meistä touhu vaikutti jokseenkin lepsulta ja omituiselta. Kun ennen iltalenkkiä sotilaat jumppasivat riemunkirjavissa siviileissä, emme voineet kun todeta että kovasti poikkeavat naapurimaan puolustusvoimien käytännöt omistamme. Myöhemmin huomasimme että alus oli Ruotsin merivoimien vapaaehtoisten koulutusalus. He olivat siis merivoimien vapaaehtoisia, eivät varusmiehiä. Se selitti löysän kurin. Ja muutkin omituisuudet.