Ma 10.7.2017 Holmön (SWE) – Tankar, Kokkola (51 mpk) • reitti kartalla
Laivueemme irtosi laiturista jo aamuvarhaisella. Halusimme olla perillä Tankarissa hyvissä ajoin. Tuuli oli suotuisa ja oli makea purjehtia, vaikkei aurinko juuri alkumatkalla näyttäytynytkään. Muutaman pienen suihkun sen sijaan saimme.
Odotimme kovasti rajan ylitystä. Se tuntuu aina jotenkin juhlavalta palata takaisin kotimaahan. Minulla on tapana laulaa rajalla Kotimaani ompi Suomi. Oton mielestä tuosta perinteestä voisi luopua. Olisi kuulemma jopa erittäin suotavaa luopua siitä.
Heti kohta rajan ylitettyämme kuului kolahdus ja heti perään toinen kovempi kolahdus. Mikä se oli? Ensimmäinen ajatus oli että vettä on kymmeniä metrejä alla, joten kivi se ei voi olla. Mikä se oli? Kohta venee takaa ponnahti esiin uppotukin pää. Kuinka todennäköistä on saada uppotukki kylkeen keskellä avomerta? Otimme yhteyden Doorikseen. Jari ajoi rinnalle. Kallistimme venettä purjeilla, jotta hän näkisi mitä oikeassa kyljessämme oli. Vanttien kohdalla oli musta jälki, muuten kaikki oli hyvin.
Loppumatkasta tuuli tilttasi kokonaan. Onneksi edes paistoi aurinko.
Ystävät olivat meitä vastassa laiturilla. Olin viestitellyt s/y Viluttitanssijan Liisan kanssa ja he odottivat meitä Tankarissa. Edellisenä päivänä paikalla oli ollut useampikin oululaisvene. Ida halusi lähteä näyttämään minulle saarta. Kävimme yhdessä kävelyllä ja museossa. Saunojen ja illallisten jälkeen pidimme kipparikokouksen. Laivueeseemme liittyi myös Viluttitanssija ja päätimme kääntää aamulla keulat kohti Maakallaa tai Konikarvoa. Sataman jo rauhoituttua kävin vielä iltakävelyllä. Valitettavasti kappeli oli pistetty lukkoon. Toisella kertaa sitten.
