16.7.2015 Seskarö, kylän laituri – Gårdsviken (30 mpk)

Torstaina oli tärkeä päivä. Emil täytti kahdeksan vuotta. Hän oli jo etukäteen ilmoittanut, että haluaa aamiaiseksi vohveleita. Ja saamansa piti. Aamupalapöydässä herkuteltiin.

Yhteiset purjehduspäivät seurakavereiden Jarin ja Joukon kanssa päättyivät tältä erää. He lähtivät aamulla Suomea kohti.

Käväisin hakemassa kaupasta tuoretta leipää. Huomasin kaupan pihalla, että kaiteeseen oli ripustettu lasten tekemiä onnitteluja vuoden täyttäneelle kaupalle. Kauppahan on kuitenkin melko vanha. Onkohan kauppias tai ketju vaihtunut?

Kylän laiturille johtavan tien varressa oli taas pihaloppis. Ovat suosittuja täällä. Viime kesänä mekin kävimme ostoksilla yhdessä pihassa.

Otto innostui osallistumaan veneen irrottamiseen ja muihinkin merimiestöihin. Hienosti hän avasi ja veti sisään springin ja keräsi fendareita.

Tuuli oli S 3 m/s. Osan legistä oli niin vastainen, että ajoimme moottorilla. Joitakin osuuksia saimme purjehtia, kunhan emme liikaa kiinnittäneet huomiota siihen, ettei matkanopeus ollut kovin hyvä.

Illalla kiinnityimme Gårdsvikeniin, Töre Båtklubbin satamaan. Tänä kesänä meidän pikkugastit puhuvat jo meidän saaresta, sillä liityimme seuran jäseniksi talvella. Kristiina ja minä ihastuimme paikkaan jo 15 vuotta sitten. Myös lapsemme pitävät Gårdsvikenistä tosi paljon. Satamassa on hyppytorni uimareille ja kunnon sauna. Laiturielämä on vilkasta ja leppoisaa. Halusimme osaltamme tukea hienojen puitteiden ylläpitoa ja toisaalta myös viedä viestiä mainiosta kohteesta eteenpäin.

Kävimme koko perhe nauttimassa mutterisaunan (sexkantiga bastu) löylyistä. Otto ja Emil halusivat uida pelastusliiveillä sataman poikki saunalaiturille. Löylyt olivat mainiot. Sauna on ehdottomasti paras, jossa olen ruotsin puolella käynyt.

Gårdsviken on yksi Perämeren mukavimmista veneilykohteista.

15.7.2015 Stora Trutskär – Seskarö, kylän laituri

Keskiviikkona päätimme suunnata seurakavereiden kanssa Seskaröön. Tarkemmin kohteena oli kylän laituri, josta saa myös sähköä ja vettä. Jätehuoltokin löytyy. Nuotiopaikkaa tai saunaa ei kuitenkaan ole, mutta eipä ole satamamaksuakaan.

M/S Jolina II meni nopeana veneenä jo edellä ikään kuin tiedustelemaan, onko laiturissa tilaa. M/Y Christina lähti perään. Meillä oli vielä askareita ennen kuin pääsimme liikkeelle.

Ajoimme kapeaa ja mutkittelevaa rantaväylää. Yksi kohta oli mielenkiintoinen. Peilinkien mukaan kuljimme keskeltä väylää ja etelämerkkikin jäi vasemmalle puolelle. Plotterin mukaan menimme kuitenkin kivikon yli. Virhe on todennäköisesti kartta-aineistossa. Mahdollista on tietenkin myös, että gps-signaaliin sattui juuri sopivasti epätarkkuutta. Joka tapauksessa tämä oli hyvä esimerkki siitä, että navigointia ei saa perustaa plotteriin.

Emil kävi istuskelemassa lempipaikallaan mukanaan vitsikirja. Hänen mielestä parhaimmistoa olivat:

– Mitä koulutus maksaa Suomessa?
– Mielenterveyden.

– Mitä teletappi sanoi jäätyään auton alle?
– Uudestaan.

Rohkea rokan syö, uhkarohkea kouluruuan.

Seskarössä ensimmäisenä oli ohjelmassa yhteinen reissu pizzalle. Meille oli kehuttu Seskarö Wärdshusin pizzojen olevan Perämeren parhaita. Erinomaisia ne olivatkin. Ravintolan listalla oli myös muita houkuttelevia herkkuja.

Samalla reissulla käväisimme myös kaupassa noutamassa hiukan tuoretavaraa. Miehistö sai jäätelöä.

Paluumatka kulki tuttua reittiä eli koulun kautta. Pihalla on koko joukko leikkipaikkavälineitä. Seskarön kylällä on aina jotenkin hauska tunnelma kun kaikki vastaantulijat tervehtivät iloisesti, hej!

Illalla käväisimme Idan kanssa logaamassa läheisen geokätkön. Seskaröstä olisi löytynyt muitakin, mutta emme jaksaneet lähteä useamman kilometrin kävelyreissulle.

14.7.2015 Sandskär – Stora Trutskär (20 mpk)

Tiistaina lähdimme ulkosaarilta kohti Kalixia, S/Y Mamarosa ja M/Y Christina yhdessä.

Alkumatkasta keikutti sen verran, että kannen alla viihtynyt Ida tuli huonovointiseksi.

Satamasta ulospäästyämme avasimme genoan ja sammutimme moottorin. Se riitti tuomaan mukavan matkavauhdin. Tuuli kuitenkin heikkeni ja nostimme myös ison. Kohta tuuli loppui kokonaan ja oli tyytyminen koneistukseen.

Perillä määränpäässä meitä odotti sovitusti M/S Jolina II ja seurakaverimme Jari. Häneltä saimme täydennystä muonavarastoon. Oivariini kun oli lähes lopussa.

Stora Trutskär on Kalix Segel- och Motorbåtssällskapin (KSMS) saaritukikohta. Sen pihalla oli lapsille keinuja, hiekkalaatikko ja leikkimökki. Emil ja Ida touhusivat kahdestaan. Otto löysi pursimajan takaa pari pientä jalkapallomaalia ja viihtyi pallottelemassa.

Miehistömme kävi uimassa. He halusivat nimenomaan pelastusliiviuinnille veneen perästä. Olimme ottaneet heidän vanhat liivit reissuun mukaan tätä tarkoitusta varten. Ei tarvitse käyttöliivejä kastella.

Lämmitimme Jarin ja Joukon kanssa saunan. Edelliset saunojat olivat päästäneet sen sammumaan. Saunasta oli todella hienot näkymät. Valitettavasti ne häipyivät jo yhden löylykauhallisen huurtaessa ikkunan. Sitkeästä yrittämisestä huolimatta emme saaneet saunaa lämpimäksi. Laaja ikkunapinta jäähdytti tilaa ja lattia oli niin harva, että varpaita paleli.

Oli niin mukava viettää iltaa seurakavereiden kanssa, että meni myöhäiseen. Chef Lotina valmisti Christinan pentterissä koko porukalle herkullisen chorizopastan.

13.7.2015 Sandskär

Sandskär hiljeni maanantaiaamuna. Kemiläisen pienoiseskaaderin veneet lähtivät jo varhain, samoin usea muukin vene.

Teimme Kristiinan ja Idan kanssa kävelyretken saareen.

Vuonna 1765 pystytetty kappeli on karu ja vaikuttava paikka.

Kappelin seinällä kerrotaan Sandskärissä päättyneistä ihmiskohtaloista.

Kirkkomäen takana on pieni hautausmaa.

Baatilahti on upea hienohiekkainen uimaranta.

Sandskärin lego-laituri on nyt ollut käytössä parisen vuotta. Se tuottaa hirvittävän herkästi staattista sähköä. Joka kerta kun laiturilla kävelee ja tarttuu mantookista kiinni, saa räpsyn.

Sandskär on yksi pohjoisen Perämeren uloimmista saarista. Sinne ei tule sähköä ja matkapuhelinverkko yltää tosi heikosti. Välillä puhelu onnistuu, välillä ei. Onnistuimme saamaan kohtuullisesti toimivan nettiyhteyden hinaamalla reitittimen maston huippuun. Pakkasin sen muovipussin ja suljin ugly boxiini eli toileittilaukkuun. Naapuriveneessä ihmeteltiin mastossa heiluvaa pussukkaa. Tämän kikan neuvoi eräs espoolainen purjehtija.

Olimme jo lähdössä jatkamaan matkaa, kun näin kaksimastoisen aluksen lähestyvän saaren takaa. Kiikaroimalla se paljastui seurakaverimme Joukon M/Y Christinaksi. Eipä lähdetty mihinkään. Saunailtahan siitä seurasi.

12.7.2015 Hellälä Tornio – Sandskär

Sunnuntaina aamulla nostimme Ruotsin kohteliaisuuslipun ja siirsimme seuraviirit vasempaan saalinkiin. Nyt mentiin  ihan oikeasti rajan yli. Seuraava kohde oli Ruotsin puolella Perämeren uloimpiin saariin kuuluva Sandskär eli suomalaisittain Sanskeri. Torandaan tullessahan väylä kävi pienen mutkan Ruotsin puolella, mutta sitä ei lasketa.

Otto ja Ida halusivat käydä ennen lähtöä uimassa.

Alkumatkan saimme ajella genaakkerilla leppoisassa sivutuulessa. Sitten tuuli kääntyi liian vastaiseksi ja päätimme koneistaa.

Reittimme Sandskäriin meni muutaman mailin päästä Malöreniä eli Maluria.

Sandskärissä oli juuri kemiläinen pienoiseskaaderi ja sen myötä melko ahdasta. Jouduimme kiinnittämään Mamarosan kolmanteen riviin.

Miehistö vaati heti perillä muonaa.

Syönnin jälkeen kävimme gastien kanssa kävelyretkellä Västra Stadionilla. Monia askarruttaa, että miten ihmeessä Sandskärin stadionit ovat syntyneet. Tasaista suurta hiekkakenttää ympäröivät dyynit, eikä kentällä ole juurikaan kasvillisuutta. Gastien kanssa päättelimme, että paikalla on joskus käynyt avaruusalus, josta on vuotanut sen verran ydinpolttoainetta, ettei paikka ole enää hyvä kasvualusta.

Illan päälle kävin saunomassa erään haukiputaalaisveneilijän kanssa yhdessä Kumpulan kylän saunoista. Hyvät olivat löylyt ja mukavaa seuraa.