13.7.2015 Sandskär

Sandskär hiljeni maanantaiaamuna. Kemiläisen pienoiseskaaderin veneet lähtivät jo varhain, samoin usea muukin vene.

Teimme Kristiinan ja Idan kanssa kävelyretken saareen.

Vuonna 1765 pystytetty kappeli on karu ja vaikuttava paikka.

Kappelin seinällä kerrotaan Sandskärissä päättyneistä ihmiskohtaloista.

Kirkkomäen takana on pieni hautausmaa.

Baatilahti on upea hienohiekkainen uimaranta.

Sandskärin lego-laituri on nyt ollut käytössä parisen vuotta. Se tuottaa hirvittävän herkästi staattista sähköä. Joka kerta kun laiturilla kävelee ja tarttuu mantookista kiinni, saa räpsyn.

Sandskär on yksi pohjoisen Perämeren uloimmista saarista. Sinne ei tule sähköä ja matkapuhelinverkko yltää tosi heikosti. Välillä puhelu onnistuu, välillä ei. Onnistuimme saamaan kohtuullisesti toimivan nettiyhteyden hinaamalla reitittimen maston huippuun. Pakkasin sen muovipussin ja suljin ugly boxiini eli toileittilaukkuun. Naapuriveneessä ihmeteltiin mastossa heiluvaa pussukkaa. Tämän kikan neuvoi eräs espoolainen purjehtija.

Olimme jo lähdössä jatkamaan matkaa, kun näin kaksimastoisen aluksen lähestyvän saaren takaa. Kiikaroimalla se paljastui seurakaverimme Joukon M/Y Christinaksi. Eipä lähdetty mihinkään. Saunailtahan siitä seurasi.