23.5.2015 Iin Röyttä

Nautiskelin aamulla chef Lotinan laittamaa aamiaista ja tutkin sääennusteet. – Oho, olivatpa muuttuneet.

Rivakkaa tuulta oli Perämerelle ollut luvassa jo aiempien ennusteiden mukaan, mutta tuulialueen piti pysyä ulompana avomerellä. Röyttään luvattiin vain 10 m/s. Nyt kuitenkin näytti siltä, että tuulet ulottuisivat rannikollekin. Röytän tuulihuipuksi ennustettiin 17 m/s ja se olisi klo 15 .

Nykyinen laituripaikka ei ollut paras mahdollinen, varsinkaan jos tuuli kääntyisi lännemmäksi. Silloin se painaisi meitä laituria vasten. Ja sitä huonompi, mitä kovempi tuuli.

Siirsimme Mamarosan aamiaisen jälkeen parempaan paikkaan, ns. moottorivenelaiturin pohjoispuolelle. Keulan laitoimme länttä kohti. Kello oli 11:00, kun alus oli siirretty uudelle paikalle. Sääennuste oli jälleen muuttunut. Kovaa tuulta ei tulisi iltapäivällä, mutta illalla huippu olisi 16 m/s.

Kello 12:26 tuulimittari näytti 18 m/s. Näytti vahvasti siltä, että ennusteisiin ei olisi tänään luottamista. Paransin veneen kiinnitystä. Tavallisesti kylkikiinnityksessä käytämme springiä ja endaa keulassa ja perässä. Siten oli nytkin. Lisäsin keulan toisesta knaapista ja genoan vinssiltä köydet laiturille.

Tuuli koveni entisestään. Netistä kaivettujen havaintotietojen mukaan Marjaniemessä oli keskituuli 26 m/s ja rintama tuli sieltä meitä kohti. Oli siis odotettavissa, että se nousisi myös Röytässä. Niin kävi. Keskituuli nousi pariinkymppiin.

Kello 15:41 näytti tuulimittarimme puuskan voimakkuudeksi liki 27 m/s. Keskituuli oli noin 23 m/s lounaasta.

Aaltojen pärskeet lensivät möljän yli. Vesi nousi todella korkealle. Itäpuolen aallonmurtajasta ei ollut enää paljon näkyvissä. Satama-altaassa nousi vaahtopäitä. Mylläkkä kesti useamman tunnin. Välillä se heikkeni hiukan ja alkoi uudelleen hiukan lännestä.

Kävimme katselemassa myrskyn jälkiä saaressa. Seuramme grillikatoksen katolle oli tippunut latva viereisestä koivusta, mutta katto oli kestänyt kolhun. Puita näytti sieltä täältä kaatuneen tai jääneen konkeloon.

Mantereella näytti myös olleen melkoista myllerrystä.

• http://yle.fi/uutiset/myrsky_teki_tuhoja__puita_nurin_kaupan_katos_repeytyi__teita_lauttaliikenne_ja_sahkoja_poikki/8013150
• http://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/lyyli-myrsky-sai-aikaan-yli-200-halytysta-oulun-seudulla-aarirajoilla-oltiin/697936/

Sääennustaja: Miten noin niin kuin omasta mielestä meni?

22.5.2015 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä

Tulihan se viimein viikonloppu ja pääsimme merelle. Perjantain purjehdukseen Oulusta Röyttään mahtuikin monenlaista tuulta.

Oritkarissa nostimme ison ja avasimme genoan kokonaan. Tuuli oli noin SW 6 m/s. Mukavassa kylkituulessa ajoimme Sudenväylää kohti. Tuuli navakoitui ja Pateniemen edustalla keskituuli oli jo 10 m/s, kun laskimme purjeet. Näytti sen verran vastaiselta Sudenväylään, että emme viitsineet mennä sinne purjeilla.

Ida kävi kikkailemassa sitloorassa ja olisi halunnut laittaa sinne nukkumaan. Pienen taistelun jälkeen väsähtänyt prinsessa suostui uinumaan sisälle. Pojat katsoivat Minecraftin pelivideoita.

Kellonmeri olisi ollut melko tiukkaa luovia. Ei hotsittanut tikata kympin tuulessa. Pikkuhiljaa Virpiniemen nokkaa lähestyessä moinasi vähän. Nostimme nokalla purjeet ja lähdimme kohti pohjoista. Veto tuntuu uuden genoan kanssa niin paljon paremmalta kuin entisen. Kristiina ohjaili ja kiljui innostuksesta, kun sai Mamarosan surffaamaan.

Martinniemen edustalla tuuli lopahti niin, ettei purjehtimisesta tullut enää mitään. Maininki oli kuitenkin kohtuullisen kookas ja kiikkuminen ilman purjeita oli tosi rasittavaa.

Röytässä ei ollut ruuhkaa. Laitureissa oli ennen meitä vain kaksi moottorivenettä. Töijasimme kylkikiinnitykseen ns. purkkarilaiturin länsipuolelle. Tuuli noin 15 astetta keulan vasemmalta puolelta eli tuuli piti meidät irti laiturista. Oikein hyvä.

Chef Lotinan pentteri tarjoili miehistölle nakkeja ja spagettia. Päällystön iltapalana oli yrttibratwurstia lisukkeineen. Omnom.

Nukkumaan mennessä tuuli näytti taas voimistuvan

Kaivoin naftaliinista muutama vuosi sitten kehittelemäni tsydeemin, joka träkkää veneen sijaintia tietokantaan ja näyttää sen kartalla web-sivulla. Sijaintitieto lähetetään mobiilidatayhteyden kautta eikä tietenkään toimi etäällä rannikosta. Saaristossa ja rannikolla käytettäessä kuitenkin ihan mukava leikkikalu.

BoatTracker on testikäytössä Mamarosassa ja sitä voi käydä kokeilemassa blogin ylävalikosta löytyvältä sijainti-sivulta.

Tällä hetkellä kokeilussa on webbiappiksesta sellainen versio, joka näyttää myös jonkin verran historiadataa.

Aluksen paikannus tapahtuu minuutin välein. Reittiä katsellessa voi valita esitettävien sijaintitietojen frekvenssin myös harvemmaksi. Tämä on toteutettu lähinnä siksi, että pitkillä legeille useiden satojen reittipisteiden esittäminen kyykytti ihan suorituskykyistäkin konetta ikävästi, varsinkin zoomatessa.

Ainakin ensimmäisen reissun datasta näkyy hyvin, missä on nostettu tai laskettu purjeita, kun vene on käännetty vastatuuleen. Muutama häiriö datassa myös on. Yksi paikannus heittää maihin ja vähän sen jälkeen paikannuksessa on katko. Täytyypä tutkia.

Kiertokirjeet eivät oikein ole minun juttu. Itse asiassa rakastan niitä lähes yhtä paljon kuin hääleikkejä. Idea haasteen taustalla on kuitenkin hyvä, joten otan kopin haasteesta.

Olemme saaneet Liebster Award -haasteen peräti kolmelta seuraamaltamme blogilta: http://virtauslanka.blogspot.fi/, https://proviantti.wordpress.com/ ja http://tuulivie.blogspot.fi/. Tämän haasteen tarkoituksena on saada näkyvyyttä blogeille, joilla on alle 1000 lukijaa päivässä. Ideana on vastata 11 haasteessa annettuun kysymykseen, haastaa itse haluamansa blogit mukaan ja esittää heille 11 kysymystä.

Koska haaste on tullut kolmelta blogilta, poimin heiltä yhteensä 11 kysymystä vastattavaksi.

1. Jos olisit vaatekappale, niin mikä vaatekappale olisit?
   Olisin villasukat. Punainen ja vihreä.
2. Mitä teet kesäloma-aamuna ensimmäiseksi herättyäsi?
   Kömmin laittamaan perälipun paikalleen ja totean itsekseni: ”Hyvä elämä.”
3. Kenet ottaisit mukaan neljän viikon purjehduslomalle?
   Ehdottomasti perheeni.
4. Mikä veteen pudonneista tavaroista harmittaa eniten?
   Mitään ei ole pudonnut (*kop, kop*), mutta tarkoituksella olen jotain joskus meinannut laidan yli heittää.
5. Onko sinulla kasvimaa tai parvekekukkia, miten ne hoituvat veneretkien aikana?
   Kasvimaata ei löydy, mutta omakotitalon piha pensaineen kyllä. Lomapurjehdukselta palatessa kahlaamme nurmen läpi kotiovelle. Naapuri tyhjentää marjapensaat sadosta ja vastalahjana saamme mehua ja hilloa.
6. Mikä oli parasta mitä sinulle tapahtui eilen?
   Palasin perheeni luo reissusta. Siskoni perheen luona Berliinissä oli ihanaa, mutta kyllä  omaa perhettä tulee aina reissussa ikävä.
   
7. Mikä on venekeittiösi bravuuri?
   Sienirisotto. Vermuttia ja parmesaania. Epäonnistuminen mahdotonta.
8. Lempiruoka?
   Kala. Ihan mikä vain ja millä tahansa tavalla valmistettuna (pois lukien mädätetty hai, lipeäkala ja hapansilakat). Ehdoton lemppari on kuitenkin raaka kala.
   
9. Viini, skumppa, olut, siideri vai jokin muu?
   Viini! – Kuplilla tai ilman. Eikä värilläkään ole niin väliä.
10. Ikimuistoisin kokemuksesi maalla, merellä tai jossain muualla?
    Yksi ikimuistoisimmista oli Reposaaren satamassa sorsan hyppääminen avoimesta keulaluukusta niskaan kesken yöunien! Kuinka paljon kaaosta saakaan neljä sinkoilevaa aikuista (joista kaksi kirkuvaa naista) ja yksi sorsa aikaiseksi! Vieläkin naurattaa 😀
11. Mikä on vinkkisi hyvään elämiseen veneessä?
    Ota rennosti. Älä pingota. Sunkhan sole nii justiisa. Less is more.

Liki kaikki seuraamani veneblogit on jo haastettu, mutta vielä taitaa kuitenkin olla oululaisten Even ja Andrusin mainio blogi haastamatta.

https://www.suwena.net/

Lisäksi haastan mukaan bloggaamisen suhteen hiukan laiskistuneet ystäväni

http://koirankarvaneulontaa.blogspot.fi/
http://www.rantapallo.fi/unkarissa/

Minun kysymykseni:

1. Mikä on suhteesi purjehdukseen?
2. Mitä mieltä olet nörteistä?
3. Miten suhtaudut ruokaan?
4. Sano jotain lapsista.
5. Kerro Perämereen liittyvä kokemus.
6. Oletko urheilija vai penkkiurheilija?
7. Mitä ajattelet tietokonepeleistä?
8. Uskotko prinsessoihin?
9. Ikimuistoisin saunakokemus?
10. Miten nautit talvesta?
11. Ajatuksiasi sosiaalisen median käytöstä.

Luin C’est la Vie -blogin uusimman päivityksen http://tuulivie.blogspot.fi/2015/05/pida-saaristo-siistina-ja-kierratys.html Hyvä postaus tärkeästä asiasta, siitä miten heikolla tolalla ympäristöstä huolehtiminen hienoilla purjehdusvesillä on. Kirjoituksessa tuotiin esille Pidä Saaristo Siistinä ry:n roolia vesiympäristön huolehtijana. Innostuin samalta istumalta itsekin kirjoittamaan aiheesta.

Valitettavasti ympäristöasiat eivät ole aivan kunnossa Suomessakaan, myöskään Pidä Saaristo Siistinä ry:n osalta. Yhdistys nimittäin syrjii ikävästi meitä pohjoisen veneilijöitä.

Kun PSS ry:llä on yhteensä noin 200 kpl jätepistettä, niin koko Perämerellä niitä on vain yksi ainoa. Mitään muuta toimintaa yhdistyksellä ei Perämerellä myöskään ole, ei imutyhjennyspaikkoja eikä vessoja. Tilanne havainnollistuu hyvin PSS ry:n nettisivujen kartasta.

Lähde: http://www.pidasaaristosiistina.fi/roope-palvelut/pohjanlahti

Monet pohjoisen veneilijät jättävät Roope-tarran hankkimatta, vaikka yhdistyksen aatteita kannattavatkin. Jos kokee maksavansa jätehuoltopalveluista, niin Perämerellä veneilevä ei saa oikein rahalle vastinetta verrattuna vaikkapa Saaristomerellä veneilevään.

Vaikka PSS ry:n palveluverkosto onkin kovin epätasa-arvoinen, niin hienoa kuitenkin, että jäsen voi kohdentaa maksuaan maantieteellisesti. Mutta miksi tilanne on mikä on? Ollaanko pattitilanteessa? Palveluja ei tule, koska alueella ei ole jäseniä. Ja jäseniä ei tule, koska alueella ei ole palveluja.

Perämeren ainoa Roope-jätehuolto on suositussa kohteessa, Iin Röytässä. Sillä on käyttäjiä. Ihan kaikki eivät varmaankaan ole Roope-tarran omistajia, mutta tilanne lienee samanlainen muillakin merialueilla. Sitten on joukko veneilijöitä, jotka vievät Röytästä jätteensä mieluimmin omatoimisesti mantereelle. Niinhän täytyy tehdä monissa muissakin kohteissa. Eikä Perämeri toki täysin ilman jätehuoltoa ole. Monissa satamissa on kunnan tai veneily-yhdistyksen kustantama jätehuolto ja joskus imutyhjennyskin. Mielestäni kokonaisuutena tilanne on Perämerellä kohtuullisen hyvä ja kohteet ovat siistejä.

Hailuodon Huikussa oli aikoinaan kunnan kustantama jätehuolto vierasveneitä varten. Se kuitenkin lakkautettiin suuren suosion vuoksi. Sitä kuulemma käyttivät enimmäkseen saaren vakituiset asukkaat. Aamulla töihin mennessä he toivat sinne roskapussinsa odottaessaan aamun lauttaa. Näin minulle ovat kertoneet paikalliset eikä minulla ole syytä epäillä tarinan todenperäisyyttä. Ikävää, että hyviä asioita pilataan itsekkäällä käytöksellä. Luonto lienee monella tavalla ihmisen itsekkyyden suurimpia uhreja.