Tiistai 3.7.2018 Ettans, Luleå – Likskär, Luleå (7 mpk) • reitti kartalla

Hyvästelimme Kaitsun, joka lähti julkisilla kotia kohti. Oli tosi hienoa saada osaava kaveri siirtopurjehdukselle ja tässä tapauksessa kaupanpäälle tuli vielä mitä parhainta seuraa. Harmi, ettei Kaitsu ehtinyt jäämään pitemmäksi aikaa. Vielä isot kiitokset kaimalle.

Oton ja Emilin kanssa pyörähdimme hankintamatkan kaupungille. Hankinnassa oli lomavaatetusta, punaviiniä ja jäätelöä. Ostokset hoituvat aika nopeasti – olimmehan liikkeellä ilman naispuhujia.

Rantatorilla valmistauduttiin Ruotsi-Sveitsi -otteluun.

Lähtö hiukan jännitti. Ettansin aisapaikat olivat vähän hankalat ja meidän piti käydä tankkaamassa dieseliä moottorointivoittoisen ylityksen vuoksi. Venenaapurimme kotisatamasta tarjoutui auttamaan ja kaikki sujui hyvin.

Reilun tunnin siirtymä meni koneistamalla vastatuuleen.

Oli niin kuuma, että päätimme poikien kanssa heti kiinnittymisen jälkeen hypätä uimaan veneen perätasolta. Siitäkin huolimatta, että usein mietin, moniko laskee käymäläjätteet näihin satama-altaisiin.

Viereisen ruotsilaisen moottoriveneen kannelle kikkaili bikineissään sellainen kipparin seuralainen, jota ei voinut olla huomaamatta. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Hän tarkisti, että ripset ovat hyvin ja otti selfien. Kuvan tarkistaminen ilmeisesti paljasti, että linssi oli likainen. Sujuvasti hän nappasi kiinni perälipusta ja hinkkasi linssiä sillä. Minulla teki pahaa sekä lipun että linssin puolesta.

Laivaväylää pitkin Liksärin ohitti purjelaiva, jota sataman väki kertyi ihailemaan ja kuvaamaan. Kyseessä oli Ruotsin merivoimien koulutusalus HMS Falken.

Katoimme poikien kanssa pöydän sitlooraan ja teimme ison kasan hotdogeja. Hyvin maistuivat.

Ilta laskeutui Likskäriin rauhallisena ja kauniina.

Maanantai 2.7.2018 Veneilykeskus, Oulu – Ettans, Luleå (90 mpk) • reitti kartalla

Aloitamme usein kesälomareissun siirtopurjehduksella. Miehistö on vaihdellut äijäporukasta viimevuotiseen isä-tyttö -parivaljakkoon.

Tänä vuonan lähdimme liikkeelle Oton kummisedän ja luottokaverini Kaitsun kanssa. Otto ja Emil lähtivät myös mukaan. Tarkoituksena oli viedä Mamarosa Luleån saaristoon, jonne Kristiina ja Ida tulisivat maata pitkin myöhemmin.

Ajankohtaa ylitykselle olin haarukoinut hyvissä ajoin. Ylitysikkuna löytyi, mutta keli näytti vähän kevyeltä.

Lähdimme liikkeelle vähän puolenyön jälkeen. Ilma oli vähän viileä.

Santosen pohjoispuolella kaksi hirveä ui väylän vieressä. Kahvin voimalla jaksoimme yli suden hetken. Scho-Ka-Kolat unohtuivat kotiin.

Libertan kupeessa oli ankkurissa väyläalus Seili. Liikennettä oli tosi vähän.

Merilounaaksi kokkasimme kanapastaa. Kaima maustoi sen todella hyvin. Sambal garlic on loistavaa ainetta.

Päivällä oli todella lämmin – tai itse asiassa kuuma. Taisin käräyttää nahkani.

Menimme pitkään niin sanottua ruotsalaista konepurjehdusta. Vasta rajan ylityksen jälkeen tuulta oli sen verran, että purjeet yksinään riittivät. Genaakkeri veti hyvin.

Noin kahdeksantoista tunnin ajon jälkeen kiinnitimme Luleån Ettansille.

Vieraslaiturin veneistä suurin osa oli Oulusta ja niistä taas suurin osa samasta laiturista kuin Mamarosa.

Meitä oli kuulemma jo odoteltu. Laituriparlamenteissa oli ilmeisesti vaihdettu tietoa.

Päivällisellä kävimme Oton ja Emilin toivepaikassa Maxissa. Ruokalajina skrovmålia ja sen sellaista. Unta ei tarvinnut kauan houkutella.

Torstai 21.6.2018 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä (20 mpk) • reitti kartalla

Mukava vetotuuli vei meidät torstaina Iin Röyttään.

Chef Lotina valmisteli matkalla juhannusherkkuja. Tekeillä oli voileipäkakku kreikkalaisella twistillä.

Otto ja Emil piiloutuivat lähes koko matkaksi keulapiikkiin. Ida viihtyi enemmän sitloorassa – tosin lähinnä napsimassa päällystön eväitä.

Laitureihin tuli täytettä illan mittaan, mutta tilaakin jäi.

Juhannusaatto 22.6.2018 Iin Röyttä

Aamu saaressa oli perusjussia eli tuulta ja sadetta.

Välillä tuuli kovaakin. Korkeimmillaan bongasin mittarista 20 m/s.

Laiturilla ei vietetty hilpeästi keskikesän juhlaa.

Asenne on kuitenkin keliä tärkeämpi. Sää on, mitä on. Etukäteen oli tiedossa, että vettä ja tuulta tulee riittämään. Suunnitelmat tehtiin sen mukaan.

Kokoonnuimme Oulun purjehdusseuran majalle nauttimaan kello kuudentoista cavan voileipäkakun kera.

Laiturille saavuttuani erään veneen kippari kertoi lainanneensa kumivenettämme ja vieneen usealle veneelle toisen poijuköyden. Toivoi, etten pahastu. En toki. Kiva kuulla, että kumpparista on ollut todella hyötyä.

Kuuden pintaan nostimme juhlaliput. Tällä kertaa lippuja oli melkein joka mastossa – muutamassa tosin aika kummallisessa järjestyksessä.

Illansuussa pääsimme toisiinkin juhliin. Kolme veneilijää vietti yhdessä 170-vuotisjuhlaa. Synttäriherkut olivat mainioita ja tunnelma vieläkin parempi.

Tuuli ei ollut enää yhtä voimakas kuin päivällä, mutta kyllä sitä riitti. Hiukan hirvitti, kun kokosta leijui kipinöitä kauas, mutta onneksi ympäristö oli sateen jäljiltä märkä.

Kokko oli komea ja makkarat maistuivat vielä iltapalaksi.

Juhannuspäivä 23.6.2018 Iin Röyttä

Lauantai oli jälleen tuulinen.

Chef Lotina piti sataman lapsille vohvelikestit Röytän Messissä eli veneilijöiden yhteisessä kesäkeittiössä. Kermavaahdolla ja mansikkahillolla ryyditettyjä herkkuja oli iso kasa, mutta aikuisten ei tarvinnut paljon auttaa – valitettavasti. Valokuvakin jäi siinä tiimellyksessä ottamatta.

Pohjoisesta saapui moottoripurjehtija. Meitä taisi olla 4 – 5 miestä ottamassa sitä vastaan. Hyvä, että oli. Sivu tuuli painoi voimakkaasti ja jokaisesta käsiparista oli apua. Vieraat saatiin vastaanotettua ilman pientäkään kolhua veneeseen tai itsetuntoon. He olivat silminnähden helpottuneita päästyään turvallisesti perille. Hymykin irtosi, kun tarjosimme heille lämpimän saunan.

Oulun meripelastajat päivystivät. Myös heille tarjosimme saunan.

Maalaituri ei ole vieläkään valmis, mutta sen verran loppusuoralla kuitenkin, että meripelastajat pääsivät siihen kiinni.

Meillä kävi vieraita ja me kyläilimme useassa veneessä. Veneilijät ovat yleensä hyvin sosiaalista väkeä. Kokemuksia jaetaan mielellään hyvistä kohteista – ja huonoista.

Miehistö pörräsi kumppareilla. Tuuli oli iltaan asti niin rivakka, että emme päässeet tekemään suunniteltua kumpparieskaaderia Satakarin laguuniin. Toisella kertaa.

Sunnuntai 24.6.2018 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu (20 mpk) • reitti kartalla

Kanssaveneilijöillä oli taas sunnuntaikiire. Veneet kaikkosivat satamasta heti aamusta.

Kun juhannus alkoi olla ohi, niin sää oli muuttunut jälleen varsin kauniiksi. Niinpä tietenkin. Pojat uskaltautuivat uimaan.

Osan matkasta kotiin saimme purjehtia, mutta koko matkalle tuulta ei oikein riittänyt.

Pe 8.6.2018 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä (20 mpk) • reitti kartalla

Tälle kertaa pääsimme täydellä miehistöllä liikkeelle.

Merellä oli harvinaisia liikkujia. Patelan merellä mitä tuli vastaan lautallinen lehmiä. Taisivat olla menossa kesälaitumelle Kellon Kraaseliin.

Kellon merellä tuuli oli pystyvastainen, joten koneistimme. Muuten pääsimme varsin mukavaa vauhtia purjeilla.

Miehistö viihtyi pääasiassa kannen alle, mutta kävi välillä kikkailemassa sitloorassa.

Kiinnitimme tällä kertaa Röytässä purkkarilaiturin taakse, mutta jälleen otti köli pohjaan. Kyltin mukaan vettä pitäisi tässäkin olla kaksi metriä, vaan eipä ole. Satama kaipaa kipeästi ruoppausta.

Chef Lotinan pentteri tarjoili nälkäiselle miehistölle tämän kauden suosikkia – mammas pulver köt panna.

La 9.6.2018 Iin Röyttä

Lauantaina seuramme pursimajalla oli talkoot. Suuntasimme Kristiinan kanssa sinne aamusta. Talkooporukka oli pieni, mutta aikaansaava.

Naisväki kuurasi saunan ja toimi emäntinä päivällisen valmistelussa.

Miesten kesken laitettiin käyntiin kaksi äänisahaa ja pätkittiin melkoinen vuori puita puuvajaan.

Iltapäivästä saapui kokki, joka valmisti erinomaisen lohikeiton. Yllättäen päivälliselle ilmaantui huomattavasti enemmän väkeä kuin talkoisiin. Pääasia kuitenkin, että ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi ja jäsenillä oli hauskaa.

Meillä oli kunnia päästä mukaan juhlistamaan purjehtijaystävän merkkipäivää.

Päivän mittaan satamaan tuli melko paljon veneitä.

Su 10.6.2018 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu (20 mpk) • reitti kartalla

Sunnuntaina monet lähtivät liikkeelle jo aamusta.

Paluumatkalla oli niin kevyt tuuli, että emme jääneet lillumaan. Mieli olisi kyllä tehnyt, sillä päivä oli tosi komea. Tuuli ei kuitenkaan olisi riittänyt Mamarosalle.

Chef Lotinan pentteri tarjoili kulussa kebabpannua.

Merellä oli paljon liikkujia. Upea päivä.

La 2.6.2018 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä (20 mpk) • reitti kartalla

Viikonloppu oli lyhyt, sillä miehistöllämme oli lukuvuoden viimeinen koulupäivä lauantaina. Päättäjäiset olivat kuitenkin niin lyhyitä, ettemme ehtineet käydä sillä aikaa edes kaupassa. Emil lähti kanssamme merelle, Otto ja Ida menivät käymään mummolassa.

Pääsimme jo varhain liikkeelle. Sää oli oikein komea. Se sopi mainiosti sekä päättäjäisiin että purjehdukseen.

Sudenväylä on nyt purjeveneillekin riittävän syvä, kun ruoppaus saatiin viime kaudella valmiiksi. Yksi väylän reimareista oli poikki. Lieneekö jäät murjoneet tai joku keväinen veneilijä osunut.

Röytässä oli hiljaista. Ylkkäri- ja päättäjäisseremoniat olivat näköjään voittaneet monessa venekunnassa.

Markku ja Eija kutsuivat meidät löylyttelemään putaalaisten majalle. Hyvin tarkeni ja viihtyi.

Chef Lotinan pentteri tarjoili illalliseksi kanaa ja parsarisottoa.

Su 3.6.2018 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu (20 mpk) • reitti kartalla

Nukuimme pitkään. Laiturit olivat lähes tyhjenneet jo varhain.

Siivosimme laiturin edellisenä viikonloppuna. Nyt se oli jälleen lintujen sotkema. En ole huomannut tällaista edellisinä vuosina. Tuskin kyseessä on ihan uusi ilmiö. Todennäköisesti joku muu vain on ehtinyt laiturin harjata.

Emil dataili salongin pöydän ääressä.

Paluumatkallekin riitti purjehdustuulta.