Perjantaita oli jälleen kovasti odotettu.  Köydet irtosivat vähän ennen neljää ja suuntana oli tuttu Iin Röyttä. Sää oli puolipilvinen ja tuuli NW 6 – 8 m/s. Siis kelpo tuuli Mamarosalle, mutta melko vastainen. Alkumatka meni moottorin ja genoan yhdistelmällä. Kropsun kupeesta pääsimme vasta kunnolla purjehtimaan.  Sitten meno olikin tosi mukavaa.

Olimme tehneet Röyttään treffit Mikan ja Titan perheen kanssa tarkoituksena viettää yhdessä viikonloppua. S/Y Sara oli jo perillä ja Mika ottamassa köysiä vastaan, kun töijasimme Mamarosan viereen. Otto kiiruhti samantien pilkkimään ja testaamaan uusia morreja.

Illan hämärtyessä järjestimme lapsille yllätyksen, nimittäin veneteatterin. Viritimme Mamarosan takilaan valkokankaan ja Saran kannelle videotykin. Pikkugastit majoittuivat makuupusseineen, sipseineen ja karkkeineen Saran sitlooraan viettämään elokuvailtaa. Ajatus tällaisesta teatterista oli pyörinyt mielessäni jo aiemminkin ja alkukesästä luin S/Y Serenan toteuttaneen sellaisen. Nyt kun illat ovat alkaneet jo hiukan hämärtyä, oli aika kokeilla itsekin.

Sillä aikaa kun pystytimme Mika kanssa teatteria, olivat rouvat loihtineet Mamarosan salonkiin rapukestit. Kylläpä saksiniekat maistuivat ja hauskaa oli. Lieneekö tillissä ollut jotain vikaa, kun kaikki osallistujia on tänään hiukan väsyttänyt.

Sunnuntaihin herätessä keli oli tasoittunut. Miehistö viihdytti itseään omatoimisesti Youtuben sekä täppärin pelien parissa ja antoi päällystön heräillä rauhassa.

Röytän lampaat käytiin tietenkin syöttämässä ennen liikkeelle lähtöä. Pikkugastit ovat huomanneet niiden herkuksi pihlajan.

Lähtö venähti iltapäivän puolelle. Martinniemen edustalla tuuli oli vielä 7 – 8 m/s ja maininkiakin ihan mainittavasti. Koska tuulen suunta oli pystyvastainen, päädyimme koneella ajoon. Kropsun liepeillä avasimme genoan moottorin seuraksi ja pian sammutimme moottorin kokonaan. Virpiniemen ohitettuamme tuuli oli kuitenkin heikennyt niin, ettei edes purjeiden lisääminen olisi auttanut. Siispä rulla sisään ja kone käyntiin. Keli kävi muuten niin lämpimäksi, että hyvin tarkeni ilman paitaa.

Chef Lotina kaivoi pentterin uumenista välipalaksi purkitettua lohikukkoa. Ihan kelpo tavaraa, tosin viime sunnuntaina nautittu vastaavanlainen muikkukukko oli parempaa.

Patelan merellä aikalailla Taskisen rannan edustalla oli kalapyydys väylällä. Lyhytvartinen lippu oli vain 2 – 3 metriä väylän keskilinjasta. Siis melko vaaraIlinen varsinkin hämärän aikaan liikkuville. Olisiko eilinen kova tuuli liikuttanut pyydyksiä vai kalastaja katsonut vähän huonon paikan. Tein vielä uukkarin ja tarkistin paikan. Sitten ilmoitin asiasta Virpiniemen merivartioasemalle. Ystävällinen henkilökunta kiitti ilmoituksesta ja aikoi käydä tarkistamassa asian. Juuri kun töijasimme Hietasaaressa laituriin, merivartija soitti vielä takaisin. Olivat käyneet paikalla. Hekin olivat todenneet lipun olevan väylällä. Lipun juuresta olivat kuulemma löytyneet varsin esimerkillisesti kalastajan yhteystiedot. Merivartijat olivat olleet yhteydessä kalastajaan ja siirtäneet pyydyksen parempaan paikkaan. Pyydys oli ollut katiska. Olipa mukava saada heiltä tieto, etten ollut turhaan ilmoittanut asiasta. Hienoa toimintaa heiltä.

Perjantaina nautimme sitloorassa juustoja ja viiniä. Seura oli hyvää ja harvinaista. Jutustelua olisi voinut jatkaa vaikka aamuun saakka, mutta eihän se semmoinen onnistu kuin korkeintaan aikuisten reissuilla.

Nautimme lauantaina hieman normaalia raskaamman aamiaisen. Pieniä bratwursteja kokojyväsinapilla, valkoisia papuja tomaattikastikkeella, täysjyväpaahtista paprikalla ja munalla. Osu ja upposi.

Kävimme saunomassa seuran saunalla ja muksut saivat jälleen kiuasmakkaraa syödäkseen. Saunalta tullessamme pysähdyimme lampaiden luo. Itseasiassa Otto oli käynyt myös aiemmin päivällä niitä syöttämässä.

Iltapäivästä alkoi tuuli voimistua. Lisäksi sadetutkat kertoivat vettä satavaksi koko illan. Viritimme kuomun sitlooran ylle ja seurasimme sen suojista MM-kisojen keihäsfinaalia.

Olin ajatellut laittaa päivälliseksi thaimaalaista rapukastiketta ja riisiä, mutta keli muutti ruokasuunnitelmat täysin. Iltapäivästä vettä satoi kuin aisaa ja tuulimittarin viisari näytti 15-17 m/s. Tilanne vaati kuumaa ja lämmittävää keittoa. Kuivamuonakaapista kaivoin sveitsiläistä juustokeittoa ja jääkaapista pussin kylmäsavuporolastuja. Eiliseltä oli jäänyt vielä maalaispatonkia. Siinäpä ne pääinekset sitten olivatkin kasassa. Eli kaappeja tyhjentävällä reseptillä mentiin, jossa ns. oikea kokkaus jätettiin väliin.

Kylymäsavuporojuustokeitto

Pussijuustokeittoa
Kylmäsavuporoa

Keitä soppa ohojeen mukkaan. Kun on valamista niin heitä kylymäsavuporohärpäkkeet sekkaan. Mausta oman maun mukkaan. Ite kaajoin joukkoon pullon pohojat Jallusta, silippusin persiljaa ja ruohosipulia ja rouhasin vähän mustapippuria. Sen verran laihalta näytti soppa että vielä Aurajuustoköntillä sitä saostin. Maalaispatonkia kylykeen ja se oli siinä.

Illan pimennyttyä saareen saapui rivakassa tuulessa purjehdusseuramme entinen kommodori. Kävimme auttamassa töijauksessa ja perinteen mukaisesti meidät kutsuttiin alukseen landareille.

Vielä illan päätteeksi istahdimme Jarin kanssa Mamarosan sitlooraan kuuntelemaan kotimaisen kevyen musiikin sanoitusten helmiä ja aivopieruja.  Käsittämättömän hienoja sanoituksia löytyy esimerkiksi Juicelta ja Göstalta. Sen sijaan vallan toisenlaisia ovat pari päivää sitten julkaistun kappaleen ajatus siitä että naiset ja junat ovat luotuja kulkemaan ja muutaman vuoden takainen riimittely enkeleistä ja rinkeleistä.

Vaikka sunnuntaina palasimme pitemmältä reissulta, niin jo alkuviikosta ryhdyimme seuraamaan tulevan viikonlopun sääennustuksia. Vielä keskiviikkona näytti siltä, että tiedossa on sateita ja vähän liian rivakkaa tuulta lasten kanssa liikkumista ajatellen. Torstaina ennusteet alkoivat kuitenkin muuttua.

Pääsimme perjantaina puolikuuden aikoihin lähtemään Iin Röyttää kohti. Puolipilvistä, aluksi tuuli NW 5 – 6 m/s, loppumatkasta enää 2 – 3 m/s. Eli vastatuulta. Ajelimme sitten moottorilla ja genoalla.

Jotenkuten arkirytmiin saadut lapset jaksoivat valvoa perille pääsyyn asti. Emme kiinnittäneet venettä niinsanottuun purjevenelaituriin vaan pohjoiskaijan koilliskulmaan. Lauantaille oli nimittäin tiedossa rivakkaa etelätuulta ja sille tuulelle tämä paikka oli hyvä.

Emme olleet nähneet seurakaveriamme Jaria vähään aikaan, joten illanistujaisethan siitä kehkeytyivät. Myös seurakaveri Olli istahti illanpäälle Mamarosan sitlooraan. Ilta vierähti hienoja vene- ja eräreissuja muistellen.

Viimeisenä lomapäivänä sunnuntaina heräsimme Mamarosasta Iin Röytässä.

Ajelimme puuskaisessa itätuulessa Ouluun. Osan matkasta menimme purjeilla, osan moottorilla.

Päivä oli tosi haikea. Viimeiset yli kolme viikkoa Perämerta kiertäen ovat olleet hienoja, vain muutama yö on välillä käyty nukkumassa kotona. Säät ovat suosineet. Villapaitoja ja sadevaatteita ei ole juuri tarvittu. Koko perhe on päässyt nauttimaan luonnosta ja vähän kaupunkielämästäkin sekä samanhenkisten ystävien seurasta.

Saaressa on aina sunnuntai, maissa on aina maanantai.