Mielestäni erilaiset merimiesperinteet ovat hieno osa veneilyharrastusta. Suuri paraati eli kansankielellä juhlaliputus on mukava juhlapäiviin liittyvä tapa. Värikkäät liput kohottavat juhlamieltä entisestään.

Toisinaan näkee veneitä, joissa juhlaliput on nostettu ylös summittaisessa järjestyksessä. Ei tietenkään pidä täysin tuomita veneilijää, jonka liput ovat vähän sikinsokin. Avostettavaahan on kuitenkin tarkoitus kunnioittaa juhlaa. Täytyy kuitenkin muistaa että, väärässä liputtamisessa on jotakin hiukan samaa kuin vääränlaisessa juhlapukeutumisessa.

Perinteinen järjestys Suuressa Paraatissa on 3:1-rytmi eli toistuva kolme lippua ja viiri. Kaikki eivät kuitenkaan tiedä, että se ei suinkaan ole ainoa oikea järjestys. Mamarosassa noudatetaan laivaston järjestystä. Merisotilaat järjestävät liput 2:1-rytmiin ja laivaston käyneillä on tapana siviilissäkin noudattaa kyseistä järjestystä. Maailmalta löytyy vielä monta muutakin järjestystä.

Hyvää juhannusta!

Jostakin syystä oli vaikea päättää, mihin suuntaamme juhannusta viettämään. Valinnanvaraakaan Oulun ympäristössä ei runsaasti ole. Hailuodon Marjaniemen ja Iin Röytän välillä valintaa tehtiiin. Vielä venerantaan tullessa olimme lähdössä Iin Röyttään, mutta juttutuokio laiturilla tuttavien kanssa sai mielen muuttumaan.

Sää pääsi tänään hiukan yllättämään. Olin kyllä seurannut säätä melko ahkerasti ja sademäärien Oulun alueelle piti olla vähäistä. En kuitenkaan huomannut aamupäivällä katsoa sadetutkaan. Nimittäin saavuimme satamaan vähän kolmen jälkeen ja juuri silloin alkoi vesisade. Sadetutka kertoi, että vettä tulisi satamaan puolilleöin asti. Toisaalta oli ehkä hyvä, etten ollut seurannut sadetutkaa, sillä sen näkymän perusteella olisimme ehkä lykänneet lähdön seuraavalle päivälle. Lykkääminen olisi kuitenkin ollut virhe, sillä ei vettä loppujen lopuksi tullut haitaksi asti. Ja sadehan on pohjimmiltaan vain asenne- ja pukeutumiskysymys.

Hietasaaren Veneilykeskuksesta on matkaa Marjaniemeen väyliä pitkin noin 32 meripeninkulmaa. Oikaisimme matkalla sen verran paljon, että matkaa kertyi vain noin 28 meripeninkulmaa. Tähän aikaan vuodesta oikominen onnistuu hyvin, kun ei ole kalapyydyksiä esteenä. Aivan alkumatkasta ajelimme koneella, sillä tuulta ei ollut nimeksikään. Vähitellen kuitenkin nostelimme purjeet ja menimme pitkän matkaa sekä-että-tyylillä ja välillä koneen sammuttaenkin. Kotalahden peilinkien tienoilta loppumatka meni pelkillä purjeilla. Tuuli oli makeimmillaan, noin 5-7 sekuntimetriä ja kyljeltä.

Olipa mukava tulla Marjaniemeen. Toisaalta siksi, ettei tälle kesälle ole vielä tullut käytyä ja viime vuosina muutenkin tosi harvoin. Toisaalta tietenkin siksi, että köysiä oli laiturilla ottamassa vastaan niin monta tuttua naamaa.

Kristiina paistaa muikkuja, pitää mennä syömään.

Tänään oli minun vuoroni nukkua pitkään. Vuorottelemme usein viikonloppuisin, niinkuin monet lapsiperheiden vanhemmat. Pikkugastit kun heräilevät siinä kahdeksan pintaan ja osaavat vaatia jo aamutuimaan monenmoista.

Asennusaamupäivän aiheena oli tänään plotterin johdottaminen ja kiinnittäminen. Levällään olevat johtokimput ja työkalut tuntuivat kiinnostavan pikkuihmisiä sen verran, että asennustöihin tuli sopivasti lisää haastetta.

Alkukesän aikana ei ole oikein onnistanut tuulten suhteen, eikä onnistanut tänäänkään. Tuuli oli SSW 2-3 m/s eli heikkoa ja vastaista, ei Mamarosalle sopivaa. Koneella ajelu tuntui sopivan gasteillekin, kun telkkarin katseluun riitti hyvin virtaa.

Vastaan tuli tänään monenmoista liikkujaa. Oli purjelaivaa ja vesihiihtäjää. Merivartiostokin päräytti vierestä ja hiljensi lähestyessään menoa herrasmiestyyliin.

Oulunsalon suunnalta nousi sadepilviä ja jokunen jyrähdyskin kuului, mutta ehdimme niiden alta pois. Eivätkä lopulta sen kummemmin sataneet, tuulleet tai salamoineet.

Aina ohitettaessa Ida kyselee, milloin Vihreäsaaren suuri saippukuplakone käynnistetään.

Lähi-itä teemalla jatkettiin gastien urvahdettua. Tarkoituksena oli tehdä lihapullia lampaasta, mutta lampaanjauhelihaa ei sattunut perjantaina kiireessä kaupasta löytymään. Stockalle oli kyllä saapunut päivällä päkäpaisteja, mutta olivat peijjoonit vielä jäässä ja ystävällinen lihamestari kertoi pahoillaan että vasta lauantaina niistä pääsisi lihaa jauhamaan. Eli ei lammasta. Ostin sitten luomu-nautaa. Lihapullataikinan mausteseokseen heitin tyyliin kaikkea mikä teeman mukaisesti oli edes vähän sinnepäin ja mitä kaapista sattui löytymään –ilokseni huomasin että pentterin kaappiin on tullut haalittua melkoinen maustearsenaali. jeeraa, kanelia, korianteria, kaardemummaa…

Perinteisen taboullehin joukkoon pilkoin myös aamun shakshoukasta ylijääneet paprikan puolikkaat. Tsatsikiin, tuttavallisemmin tsikiin, laitoin vähemmän valkosipulia kuin normaalisti ja paljon vahvaa minttua. Olen erityisen ihastunut Järvikylän vahvaan minttuun eikä normiversiota tule enää juurikaan käytettyä.

Ruoka oli ok, mutta täytyy myöntää että taboulleh jäi jotenkin pliisuksi – jotain pyöreyttä ja syvyyttä se jäi mielestäni kaipaamaan. Kokonaisuus oli kuitenkin toimiva, eli annetaan tälle varmaan vielä joskus toinen mahdollisuus.

Tuuli on kaikonnut jonnekkin ja sääsket palasivat. Kippari virittää juuri karkoittimia nukkuvien gastien suojaksi. Itse ajattelin testata uuden pahviin pakatun luomu-punkun.

Lauantaiaamu Iin Röytässä lähti käyntiin perinteisillä aktiviteeteilla. Otto kurkisteli luukusta koleaan säähän ja huomasi naapuriveneiden pojat virvelöimässä laiturilla. Omat kalavehkeet kaivettiin siis esille. Ikävä kyllä, pojat ehtivät jo lähteä, ennen kuin Otto ehti kalahommiin. Tutustuminen näihin uusiin ikätovereihin jäi siis vielä tekemättä.

Myös Ida kapusi kannelle. Yhdessä tuumin gastit vaativat venekeinun asennettevaksi. Emil jäi perähyttiin. Pelimiehen aamun aktiviteetit taisivat olla Bad Piggies ja The Croods.

Iltapäivällä kävimme Oton ja Idan kanssa laittamassa Oulun Purjehdusseuran saunan lämpiämään.

Otto on vakuuttunut, että joku on laittanut saunan mittariin Hubba-Bubbaa, koska mittari näyttää aina samaa lukemaa. Oli miten oli, koko miehistö sai nauttia loistavista löylyistä. Sen verran huolellisesti saunottiin, että gastit sammahtivat saman tien, kun palattiin takaisin veneelle.

Röytän polkujen sora oli alkanut tamppautua ja poluilla pystyi jo jotenkuten kulkemaan.