17.9.2016 Iin Röyttä
Mantereella oli ollut yöllä pakkasta. Röytässä lämpötila oli pysynyt plussan puolella. Vesi lämmittää.
Lauantaina laiturilla oli vilskettä aamusta lähtien. Useampi kippari pyöri kahvimuki kourassa jakamassa viisautta. Aiheet liikkuivat ikisuosikista säästä ajankohtaiseen veneen talvisäilytykseen. Tuuleton sää huoletti laituriparlamenttia, sillä syksyn viimeinen purjehduskisa Räntä Race oli juuri alkamassa. Lähtö oli Oulussa ja maali Röytässä.
Mielenkiintoinen juttu oli laiturille tuotu tieto, että Sudenväylää alettaisiin viimeinkin ruoppaamaan. Pienen penkomisen tuloksena tieto vahvistui. Liikennevirasto hakee Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta lupaa kunnossapitoruoppaukselle. Lupahakemusta koskeva kuulutus löytyy Aluehallintoviraston Lupa-Tietopalvelusta: Virpiniemi-Toppila väylän kunnossapitoruoppaus ja ruoppausmassojen läjittäminen merialueelle, Oulu
Sudenväylä on auttamattomasti mataloitunut. Mamarosankin köli suhahti väylässä hiekkaan perjantaina Röyttään tullessa. Olen joskus kirjoittanut sen ruoppauksen tarpeesta.
Yhteen laiturin veneistä tarvittiin dieseliä. Polttoaine ei suinkaan ollut loppu. Pienen erehdyksen vuoksi se oli kuitenkin sen verran vähissä, ettei lämmityslaitteelle riittänyt. Mamarosasta löytyi avuksi varakanisterillinen.
Sukulaismies Matti ja hänen poika Topi saapuivat S/Y Aallottarella. Otto ja Emil saivat kaverin.
Uimaportaat nostettiin porukalla talviteloille.
Lämmitimme saunan jo iltapäivällä, jotta ehdimme saunoa ennen kilpailijoiden saapumista. Löylyt olivat todella mainiot.
Räntä Racen veneet saapuivat maaliin kevyessä avotuulessa spinaakkereilla ja genaakkereilla. Satamassa alkoi kova vilske veneiden rantautuessa. Laiturit tulivat täyteen. Nälkäistä väkeä harppoi määrätietoisesti Röytän Messiä kohti, jossa huoltojoukot olivat laittaneet kisaajille lohikeittoa.
S/Y Mamarosan väki nautti illallista aluksessa. Chef Lotinan pentteri tarjoili pihvit ärhäkästi maustettujen perunoiden kera.
Otto oli päivän mittaan hiukan vaisu. Flunssaa pukkasi, sillä illalla hänellä nousi kuume.
Taivas oli liki pilvetön ja odottelimme revontulia. Hiukan ne näyttäytyivätkin, mutta niin komeita ei tullut, että olisi kannattanut valokuvata.
Muutaman tutun veneilijän kanssa istahdimme messiin. Puheenaiheet eivät tällä kertaa vilistäneet menneissä ja tulevissa purjehdusreissuissa. Enemmänkin purkautui huoli alueemme veneilykohteista. Saadaanko Röytän satama ensi kesänä kuntoon? Entä Martinniemen ja Varjakan satamat?
