Nousin lauantaina miehistön kanssa jo varhain aamupalalle. Pöydästä kiiruhdimme seurakaverimme Jarin luo ja nousimme M/S Jolina II:een.

Nopealla veneellä suihkasimme läheiseen Iin Praavan kalasatamaan muutamassa minuutissa. Työmatkalta saapunut Kristiina odotti jo meitä laiturilla.

Palasimme Röyttään ihan yhtä sukkelasti. Olipa mukava saada nainen laivaan – siis toinen, Ida-prinsessan lisäksi.

Mamarosassa herkuttelimme anopin leipomalla mustikkapiirakalla, jonka Kristiina toi mukanaan. Omnom.

Mamarosan autopilotin moottori on jo useamman viikon ajan ollut voimaton. Oire on mielestäni viitannut siihen, että aluksen akut ovat loppusuoralla. Jarin kanssa olemme asiaa pohtineet ja hän piti yhtenä mahdollisuutena liitäntöjen hapettumista. Meillä oli tarkoitus tutkia asiaa jo viime viikonloppuna, mutta se unohtui muiden touhujen alle.

Tänä lauantaina selvitimme asian. Mittasimme akut ja totesimme niiden olevan hyvässä kunnossa. Puhdistimme kaikki kengät ja navat hapettumista. Oire ei poistunut. Seuraavaksi testasimme autopilotin moottorin ajamalla sille suoraan virtaa akuista. Toimi vihaisesti eli vikaa ei löytynyt ainakaan moottorista. Kävimme läpi kaikki autopilotin johdot. Sitten avasimme kytkintaulun. Puhdistimme maapuolen kytkentäriman ja kaikki siihen kiinnitetyt liittimet. Vika poistui. Vika oli siis maissa vaikka me olemme merellä.

Iltapäivällä Röyttään saapui runsaasti veneitä. Me pidimme sadetta Jolina II:ssa, jonne pikkugastimme olivat jälleen kerran pystyttäneet elokuvateatterin.

Saunasta saapuessa huomasimme, että satamaan oli saapunut virkavaltaa. Poliisit pitivät laiturissa ruokatuntia.

Poliisien venettä ja varustusta ihmeteltiin laituriparlamentissa. He olivat liikkeellä pienellä avoveneellä ja pukeutuneet melko kevyesti. Maalaisjärkikin sanoo, ettei noin lähdetä veneilemään pimeään, sateiseen ja syksyn epävakaiseen säähän. Vastuutonta ja vaarallista. Eikö viranomaisten pitäisi näyttää esimerkkiä tällaisissa asioissa?

Laituriparlamentissa mietittiin, että pitäisi käydä käskemässä konstaapelit saunomaan, jotta saavat edes itsensä lämpimäksi. Ei heille naureskeltu vaan pikemminkin säälittiin, minkälaisella veneellä työnantaja heidät lähettää syksyiselle merelle.

Samaan aikaan satamaan poikkesivat myös vapaaehtoiset meripelastajat. Vaikka hekin olivat liikkeellä avoveneellä, oli aluksen merikelpoisuus ja varustus aivan toista luokkaa kuin poliisilla.