Perjantaina aamulla kuulin ensimmäisen varman merkin lähestyvästä syksystä: radiossa soi Mamban ”Vielä on kesää jäljellä”.

Kristiina oli työreissulla. Yksin minun ei kuitenkaan tarvinnut merelle lähteä, sillä matkaan lähti kolme reipasta matruusia.

Lähdimme liikkeelle klo 16. Tuuli oli N 1-3 m/s, joten Röyttään mennessä ei juuri viitsinyt ryhtyä purjeita nostamaan. Katoimme sitlooraan välipalaa ja ajelimme moottorilla.

Otto hautautui peräpunkkaan katselemaan pelivideoita Youtubesta.

Ida on saanut juuri eskarikirjan ja ensimmäistä kertaa kotiläksyjä. Ne täytyi tietenkin tehdä heti veneessä valmiiksi.

Otto sai vastuullisen tehtävän Röyttään töijatessa. Kiinnitin poijuhaan poijuun, mutta Oton tehtäväksi jäi säännöstellä köyttä. Otto oli ylpeä suorituksestaan. Eikä suotta, sillä manööveri meni tosi hyvin.

Pimenevä ilta oli Röytässä tunnelmallinen. Miehistön nukkumaanmenon jälkeen jaksoin istua sitloorassa vain hetken, ennen kuin uni alkoi minullakin painaa.