Muutamia veneitä oli perjantaina Hietasaaren Veneilykeskuksessa jo telakalla. Kausi lähestyy loppua. Nyt alkaa olla viimeisiä mahdollisuuksia nauttia hyvistä purjehduskeleistä. Koska sääennusteet näyttivät melko hyvältä, me päätimme ottaa maanantain vapaata lähteä viettämään pidennettyä viikonloppua vesille.

Menin lasten kanssa hakemaan Kristiinan töistä veneellä. Hänen työpaikka on parin korttelin päässä Meritullin vierassatamasta. Rommakonselälle oli kerääntynyt melkoinen määrä lokkeja.

Tuuliennusteet lupailivat NW 3 – 4 m/s. Ei ihan toteutunut. Lähtiessä tuuli oli NNE 7 m/s.

Skuuttasimme ison ja genoan tiukkaa luovia varten. Mamarosa kulki tosi mukavasti. Veneen nopeus oli selvästi kovempi kuin muutaman samaan suuntaan menneen veneen. Harvinaista, yleensä veneellämme ei ajeta toisten ohi. Nyt tuuliolosuhteet olivat sellaiset, joissa Mamarosan tukevuus oli eduksi.

Miehistö löysi veneestä jälleen mielekkäät paikat.

Virpiniemen edustalla eräs toinen veneilijä otti Mamarosasta muutaman kuvan. Mielestäni niistä välittyy hyvin, miten kauniisti alus kulkee rivakassakin tuulessa.

Tuuli voimistui ja oli Virpiniemen edustalla NNW 8 – 9 m/s.

Vene kulki upeasti ja fiilis oli katossa.

Niin kauan sitä kesti kuin sitä kesti. Sitten repesi genoa. Aurinkosuojan viereen tuli useamman metrin mittainen repeämä. #%&@!

Vedimme genoan sisään. Tilalle viritimme heittostaagin ja ST-jibin. Tuulta oli sen verran, että pienehkö purje riitti aivan hyvin. Varagenoa ei nimittäin ollut mukana. Viime kesä sitä kuljetettiin mukana, mutta kertaakaan ei tarvittu. Päätettiin siksi jättää tänä kesänä se maihin.

Genoan repeäminen tietenkin harmitti, mutta vanheneminen täytyy hyväksyä purjeissakin. Sen verran genoalla oli jo ikää, että en usko ompelemisesta olevan mitään apua. Vierestä repeäisi kuitenkin kohta.

Onneksi purje repesi vasta näin kauden lopussa. Kesken kesälomareissun sattuessa olisi harmi ollut aivan eri mittakaavassa.

Otto asettui sitlooraan loppumatkaksi ja lopulta nukahti siihen. Vähän ennen satamaan saapumista pikkugasti piti siirtää sisätiloihin, jossa uni jatkui aamuun asti.

Perillä Röytässä chef Lotina valmisti kantarelli-kylmäsavuporokeiton, lähinnä kuivamuonasta. Pikkuhiljaa pitäisi saada nuo ruokakaapit syötyä tyhjiksi. Hyvää oli.

Miehistön nukahdettua vietimme aikuisten iltaa naapuriveneessä. Sen päälle vielä istahdimme seurakaveri Jarin kanssa Mamarosaan kuuntelemaan mieleenpainuneita ysärihittejä. Pikkutunneillehan se vierähti, mutta hauskaa oli.