Tiistaiaamu oli Röytässä hieno. Aurinko paistoi ja tuuli oli kevyt. Viikonloppumme oli hiukan venähtänyt. Maanantain vapaahan oli suunniteltu jo edellisellä viikolla, mutta tiistaihin asti venymisen saaressa olimme saaneet päähän vasta maanantaina. Eipä silti – kyllä saareen kannatti jäädä.

Laitureissa oli vain muutama vene, jotka nekin lähtivät liikkeelle vähitellen. Yöllä oli saapunut yksi purkkari, jonka saalingissa oli Ruotsin kohteliaisuuslippu. Olisiko tullut Malureilta tai peräti yli?

Kävimme pelaamassa satamakentällä Oton kanssa jalkapalloa.

Ida heitteli jättifrisbeetä.

Miehistö kävi hyvästelemässä saaren lampaat, sillä tämä taisi olla ainakin heidän osaltaan kauden viimeinen reissu Röyttään.

Mielet haikeana irrotimme köydet ja lähdimme kotimatkalle. Tuulta oli aluksi S 3 – 4 m/s, mutta se hiipui vähitellen tyveneksi. Ajelimme moottorilla. Vastaan tuli muutama purkkari. Itselläkin olisi niin tehnyt mieli kääntyä heidän perään ja palata takaisin Röyttään.

Otto teki läksyt valmiiksi jo matkalla, jotta saisi katsoa Ilves-Kärpät matsin illalla kotona.

Jotenkin tuntui siltä, että koko universumi yritti kertoa meille purjehduskauden olevan lopussa. Tulomatkalla repesi genoa ja nyt tyhjeni kaasupullo. Varapulloa ei ollut mukana. Onneksi lasten ruoka ehdittiin juuri ja juuri saada lämpimäksi.

Kävimme mutkan Toppilansalmessa. Paavo vilkutteli asuntolaivansa M/S Crescendon kannelta.

Meidän perheemme viettää paljon aikaa veneessä, merellä ja saaristossa. Olisiko meistä asumaan aluksessa ympäri vuoden? Emme ehkä haluaisi moottorialusta. Olisiko minusta niin mittavaan rakennusurakkaan? Entä ylläpitoon? Siinäkin riittää työtä. Entä olisiko meistä lähtemään pitemmälle reissulle, vaikkapa talveksi Kanarialle? Tai haluaisimmeko veneillä sillä tavalla? Vai onko nykyinen tapamme veneillä juuri sitä mitä haluammekin?

Ajoimme vielä läheltä Nallikarin möljää. Mamarosa saattaisi juuri ja juuri uida möljän päähän, mutta tiukkaa tekisi. Olisipa mukava, jos ranta olisi vähän syvempi. Voisi joskus poiketa veneellä.

Kotiin palattiin ihan sunnuntaifiiliksessä, vaikka on jo tiistai.

Seuraavana viikonloppuna ei ainakaan koko perhe pääse Röyttään, sillä Otolla on jälleen jalkapalloturnaus. Ja onkohan sitä perhepurjehdukseen sopivaa säätäkään? Syyskelit ovat niin arvaamattomia. Saa nähdä, onko sitten luvassa äijäpurjehdusta, yksinpurjehdusta vai purjehdusta ollenkaan.