1.8.2015 Gårdsviken – Frevisören (22 mpk)

S/Y Hanhi lähti lauantaina aamulla kohti etelää. Hyvästelimme ystävät ja lähdimme itään päin.

Tuuli oli NW 3-4 m/s. Nostimme heti purjeet, mutta huvia ei kestänyt kuin puolitoista tuntia. Tuulen lopahdettua jatkoimme koneavusteisesti.

Kyrkgrundetin kupeessa nousi nopeasti ukkospuuska. Tuuli kohosi hetkessä toiselle kymmenelle. Laskimme purjeet. Repivää tuulta kesti parikymmentä minuuttia.

Pilven mentyä ohi tuuli oli kääntynyt sen verran, että loppumatka oli vastaista. Emme nostaneet enää uudelleen purjeita.

Saavuimme iltapäivällä Frevisöreniin, Båtskärsnäsin eteläpuolelle. Paikka oli meille ennestään vieras ja tiesimme sen verran, ettei kyseessä ole teknisesti mikään huippusatama. Jännitti hiukan.

Paikalla oli vain yksi pieni pistolaituri. Päätimme lähestyä sitä suoraan laiturin päästä ja pudottaa peräankkurin. Tällöin Mamarosa jäi sivutuuleen, mutta uskoimme näin saavamme varmimmin riittävästi vettä kölin alle.

Vettä riitti mainiosti. Lähestyessä Kristiina näki laiturin tarkemmin ja alkoi empiä. Hän huusi keulasta, että ei tuo laituri kestää hyppäämistä eikä venettä. Päätimme kuitenkin kokeilla. Kristiina hyppäsi keulasta laiturille, mutta sitten tuli tenkkapoo. Laiturilla ei nimittäin ollut oikein mitään kiinnityspaikkoja köysille. Kauempana oli muutama rengas, mutta ne eivät sivutuulessa tulleet kysymykseen.

Nappasin laiturissa olleesta avoveneestä airon ja mittasin sillä laiturin vierestä syvyyden. Noin 2,5 metrinen airo ei yltänyt missään kohtaa pohjaan. Niinpä otimme töijauksen uusiksi ja tulimme kylkikiinnitykseen.

Laituri sijaitsee Frevisörenin leirintäalueen vieressä. Se ei kuitenkaan taida olla kovinkaan virallinen satama. Sitä ei mainita leirintäalueen omissa esitteissä tai nettisivuilla. Respassa ei myöskään ollut kuultu, että joku olisi joskus maksanut satamamaksun. Tarjouduimme sitten maksamaan telttapaikasta, sillä halusimme käyttää alueen suihkuja.

Laiturille tai edes lähelle ei tullut vettä tai sähköä. Muuten fasiliteetit olivat tyypillistä leirintäalueen tyyliä ja tasoa. Ikävä kyllä, uima-allas ja vesiliukumäki oli jo siltä päivältä suljettu. Kristiina muuten huomasi vasta suihkutiloista poistuessa, että oli peseytynyt miesten puolella. Melkoinen tuuri, että sattui hiljainen hetki. Minun käydessä viisi minuuttia myöhemmin pesuhuone oli täynnä saksalaisia ja norjalaisia.

Leiriydyimme ravintolaan. Toimme mukana läppärit, täppärit, puhelimet sekä jakorasiat ja vedimme kunnon latausaseman pöydän viereen.

Otto ja Ida kävivät tihkusateessa pelaamassa minigolfia. Peli oli aika vetinen, sillä osalla radoista seisoi vesi. Emil dataili sillä aikaa meidän seurassa.

Nukkumaan mennessä pikkugastimme innostuivat ensimmäistä kertaa lueskelemaan omaa blogiamme. Keulapiikistä kuului hihitys, kun he surffailivat ja muistelivat vanhoja seikkailujamme. Heitä näytti myös viihdyttävän S/Y Solsidanin blogi – siinä kun myös ovat tärkeässä osassa lapset ja perheen yhteiset jutut.