Yksinpurjehdus on rankka laji. Yksinhuoltajapurjehdus on myös rankka laji. Siinä kaiken merenkulkuun liittyvän lisäksi täytyy huolehtia myös lapsikatraasta. Yksin.

Ajelin eilen lasten kanssa Mamarosan Oulusta Martinniemeen Kristiinan ollessa töissä. Yksinhuoltajapurjehdusta siitä ei tullut, sillä tuulta ei riittänyt purjehtimiseen. Mutta yh-veneilyä kolmen lapsen kanssa kuitenkin ja tekemistä riitti siinäkin.

Liikkeellä oli paljon veneilijöitä. Ja yksi hylje kävi tervehtimässä meitä.

Emme ole käyneet Marmarosalla Martinniemessä aiemmin, suunnitteilla kuitenkin on ollut. Käynnin pääasiallisena tarkoituksena oli poimia Kristiina illansuussa kyytiin. Samalla kävimme noutamassa sataman lähellä sijaitsevasta sukumme kesäpaikasta, Tupalasta, yhden Mamarosan purjeen. Pidämme siellä purjeita, patjoja ja muuta Mamarosan tavaraa talvisäilytyksessä. ST-Jib oli jäänyt vielä tuomatta veneeseen. Tärkeä poikkeaminen tehtiin myös Tupalan naapuriin Aunen kasvimaalle, josta haettiin onkimatoja. Lisäksi vierailtiin tutulla makeisedustajalla, jonka luota pikkugastit lähtivät mieluisat viemiset mukanaan.

Martinniemen laiturin vierus osoittautui odottaamani syvemmäksi. Vettä oli jopa kolmisen metriä. Satama ei ole mikään kovin viihtyisä, paremminkin epäsiisti. Vieressä on kuitenkin uimaranta laavuineen ja nuotiopaikkoineen sekä kulttuuri- ja luontopolku. Kaksi ruokakauppaa on kävelymatkan päässä. Ja baari myös. Moneenkin tilanteeseen siis varsin sopiva paikka poiketa.

Kristiinan saavuttua ajettiin yöksi Iin Röyttään.