Mamarosa oli jokusen päivän Båtskärsnäsissä Norrkust Marinassa ihan ilman meitä. Hurautimme maata pitkin muutamaksi päiväksi Ouluun töihin. Tänään palasimme veneelle. Tälle reissulle odotukset ovat olleet jo kotipuolessa melko maltillisia, sillä Kristiina on ollut jo muutaman päivän kuumeessa. Pitkien pohdintojen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että samahan se on missä sairastaa, kunhan vain ottaa tarpeeksi rauhallisesti.

Tanskalaisen pariskunnan purjevenettä nostettiin maasturin vetämälle trailerille. Kannoimme autosta veneeseen puhdasta vaatetta ja tuoretta ruokaa. Täytimme vielä makeavesitankin.

Köydet irti. Tuuli oli S 3 m/s, joten koneella ajeluksi meni. Matka oli onneksi lyhyt. Melkein heti liikkeelle lähdettyämme Emil vetäytyi punkkaansa. Nuori herra oli nukkunut jo automatkan, joten kaikki ei selvästikään ollut hyvin. Ei tosiaankaan, sillä mies hohkasi kuin kekäle.

Kiinnityimme Seskaröön niinsanottuun kylän laituriin. Ystävällinen ruotsalaisherra siirsi moottorivenettään, kun näki meidän lähestyvän. Torniojokilaaksosta kotoisin oleva mies puhui meänkieltä, joten tulimme hyvin ymmärretyiksi. Minuun kun ei tuo ruotsi koulussa tarttunut, vaikka sittemmin olen toisinaan yllättänyt itsenikin ja saanut asioita ruotsiksi hoidettua.

Otto ja Ida halusivat käydä tiedustelemassa lähimaaston. Scootit alle. Kävin heidän kanssa pyörähtämässä kylänraitilla.

Laituriin kiinnittyi vielä illalla yksi ruotsalainen purjevene. Perhe oli ostanut sen viikko sitten Luleåsta ja lähteneet samantien lomapurjehdukselle. Sen jälkeen veneessä oli ilmennyt jos jonkilaista vikaa. Perheen isä kehui vuolaasti Norrkust Marinasta saamaansa apua. Vene nimittäin oli tullut perässämme Båtskärsnäsistä.

Kristiina laittoi herkullisen aikuisten illallisen. Ateriana oli sienirisotto Jamie Oliverin reseptiä mukaillen. Oli muuten sen verran mainiota, että todennäköisesti tulee tehtyä toistekin ja sopii tarjota vieraillekin. Emil jaksoi nousta katsomaan iltaviihdykkeeksi elokuvaa Oton ja Idan kanssa. Nestettäkin saatiin pieneen mieheen hiukan tankattua. Siitä ei sitten mennytkään enää kauan, kun alkoi pikkumerkkarilla laatta lentää.