7.7.2015 Iin Röyttä

Olimme suunnitelleet jatkavamme matkaa tiistaina. Päätimme kuitenkin vielä jäädä saareen touhuilemaan. Ei ole kiire mihinkään.

Miehistö kävi ensimmäisen kerran uimalaiturilla jo aamusta, mutta ei tohtinut uimaan. Ilman oli kalseampi kuin edellispäivänä. Seuraavalla kerralla päästiin jo veteen. asti.

Kalastusvälineet kaivettiin esille, mutta ei antanut Ahti affenia eikä mitään muutakaan.

Alkuillasta satamaan saapui tuttu alus. Kyseinen ketsi yritti kiinnittyä kovassa tuulessa ja pimeässä viime syksynä Röytän betonilaituriin. Manööveri ei kuitenkaan onnistunut. Kippari muisti tilanteen ja sanoi sen olleen hyvin vaikea. Häntä harmitti, ettei epäonnistumisen jälkeen ollut hoksannut jäädä lahdelle ankkuriin vaan oli väsyneenä jatkanut matkaa Vatunkiin.

Wildeemin pelivideot veivät kolmikon huomion illalla.

6.7.2015 Oulunsalon Varjakka – Iin Röyttä

Edellinen yö oli kylmä. Illalla istuimme sitloorassa ja alkoi palella. Ei mikään ihme. Lämpötila oli vain 9°C. Lämmityslaitekin piti siis laittaa yöksi päälle. Tälle kesälle se onkin ollut kovassa käytössä.

Aamulla oli onneksi kesäinen shortsikeli. Aurinko helli, mutta tuulta oli vain S 1 m/s – mahdollisesti navakoituisi jossain vaiheessa jopa S 2 m/s:iin. Ei siis mikään purjehdustuuli, mutta kiirekään ei onneksi ollut. Päätimme lähteä päiväksi lillumaan ja auringosta nauttimaan.

Koneistimme laivaväylää Löyhän mutkaan. Maijanväylän jälkeen nostimme ison ja genaakkerin. Ei niillä kuitenkaan mihinkään päässyt. Vaihdoimme takaisin moottoriin. Saatuamme ison purjesuojan paikoilleen virisi tuuli hieman. Tyypillistä.

Perillä Röytässä miehistön piti päästä saman tien uimaan, vaikka meriveden lämpötila oli vain noin 14°C. Epäilyistäni huolimatta miehistö riisui talviturkkinsa ja uintireissuja tehtiin illan päälle useampia. Minua ei tuonne veteen saisi vielä millään!

Kävimme kuittaamassa seuramme pursimajan vieraskirjan ja lämmitimme saunan. Otimme kunnon löylyt. Vilpolassa iski ensimmäistä kertaa sellainen kunnon kesälomafiilis. Ihanaa kun ei ole kiire minnekään.

Saunan päälle tsekkasin muonavaraston tilanteen. Patonki oli menossa kovaksi ja naudan suikaleilla oli tullut päiväys vastaan. Ruoaksi valmistin tummaa lihakastiketta tsatsikin ja leipäkuutioiden kera. Ja kyllä maistui!

Ruuan jälkeen kävimme S/Y Viluttitanssijassa irish coffeella. Nam.

5.7.2015

Kesälomapurjehdukselle lähtö lähestyi. Bunkrasimme, toimme vaatteita ja valmistelimme Mamarosaa liki kolme päivää. Viisihenkinen perhe tarvitsee monenlaista varustusta, kun reissussa ollaan useampi viikko ja seuraavan ruokakaupassa käynnin ajankohta ei ole ihan varma. Reittisuunnitelmakin oli melko ylimalkainen: Perämerelle.

Sunnuntaina venesatamaan mennessä poikkesimme autolla Kiikelin vierassatamassa Oulun keskustassa. Varma kesän merkki: veneilytuttu Juhani oli tullut S/Y Heilalla Ouluun.

Sunnuntaina alkuillasta lähdimme liikkeelle. Tuuli li NW 9-10 m/s. Aallokko oli yllättävän kookas. Olisimme kovasti halunneet suunnata Iin Röyttään, mutta kun vasta-aaltoon puskeminen konkretisoitui Oritkarin edustalla, ei moottorointi enää oikein tuntunut hyvältä ajatukselta. Toisaalta ei oikein tehnyt mieli lähteä luovimaankaan. Teimme pikaisen päätöksen ja suuntasimme Oulunsalon Varjakkaan, jonne Oritkarista on vain muutama meripeninkulma. Sinnepäin meni myös yhtä aikaa liikkeelle lähtenyt seurakaveri Matti.

Lomareissu oli nyt aloitettu, vaikka kauas ei ensimmäinen päivänä päästykään.

Miehistö oli odottanut lomapurjehdusta kovasti, niin kuin päällystökin. Jännitys purkautui kiukutteluna. Röyttään olisi miehistön mielestä ollut liian pitkä matka. Varjakkaan oli kuulemma ollut liian lyhyt matka.

Lapset pelasivat korttia. Matti kävi kylässä. Olipa mukava taas muutaman viikon tauon jälkeen asua veneessä.

Kävin juhannuksen jälkeisellä viikolla työreissulla Lontoossa. Tilaisuuden tullen poikkesin myös entisellä kotiseudullani kanaalin rannalla. Asuin perheeni kanssa Portsmouthissa eli Pompeyssa 1990-luvulla ja opiskelin paikallisessa collegessa.

Portsmouth on todella hieno merikaupunki. Merenkulku näkyy sen historiassa ja arkipäivässä. Kaupungin edustalla oleva Wight-saari ja välissä oleva Solentin salmi ovat monille tuttuja merikirjallisuudesta ja matkapurjehtijoille suosittuina kohteina.

Portsmouthissa on Kuninkaallisen laivaston vanhin tukikohta, maailman vanhin kuivatelakka ja kookas huvivenesatama. Vuosisatojen ajan kaupunkilaiset ovat viettäneet vapaa-aikaa nimenomaan meren rannalla. Laajat nurmikentät ja rantakatu ovat paikkoja peleille ja lenkkeilylle. South Parade Pier oli vielä viime vuosiin asti suosittu huvittelukeskus. Nyt ihmiset kokoontuvat viettämään vapaa-aika Spinnaker Towerin juurelle, jonne myös vierasveneet kiinnittyvät. Kaupungista löytyy useita vanhoja ja merihenkisiä pubeja.

Valitettavasti en ole juurikaan päässyt Solentille purjehtimaan, mitä nyt aikoinaan collegen purjehduskerhon kanssa. Toivottavasti vielä joskus tulee tilaisuus.

Harva kaupunki maailmassa omaa yhtä värikkään merenkulkuun nivoutuvan historian kuin Portsmouth.

Heinäkuun loppupuolella Portsmouthissa muuten pidetään Louis Vuitton America’s Cup World Series. Olisipa reissuni sattunut kuukautta myöhemmäksi.

Kotiin palattuani mainitsin chef Lotinalle, että kävelin Jamie Oliverin ravintolan ohi mennessäni syömään Ship Anson pubiin entisen opiskelukaverini Matt’n kanssa. Sain melkoisen läksytyksen kun en ollut älynnyt asioida Jamie’s Italianissa.

Varoitus! Tämä on tylsä blogipäivitys ja käsittelee venemoottorin näpräilyä.

15.6.2015

Jotakin moottorin polttoaineensyötölle oli tapahtunut. Mutta mitä suodattimen vaihtaminen voisi aiheuttaa? Paras arvaukseni oli, että pumpun kalvo olisi rikki. En uskonut tukoksiin enkä keksinyt oikein muutakaan.

Tämä iski heikkoon kohtaani. En ymmärrä veneemme moottorista lähellekään niin paljon kuin haluaisin. Siksi luotan isäni osaamiseen ja pyysin hänet avuksi.

Avasin pumpun. Takaiskuventtiilin päällimmäinen prikka oli irti eikä siten voinut toimia. Kalvo vaikutti ehjältä ja sihtikin oli aivan siisti. Kokosin huolellisesti kaiken paikalleen.

Pumppu ei toiminut edelleenkään käsikäytöllä. Yritin puolipuristimen avulla saada ilmaa pois. Sitten starttia. Ei oikein kunnolla edes yrittänyt.

16.6.2015

Avasin polttoainepumpun uudelleen. Se oli jälleen aivan kuiva eli ei se ollut pumpannut mitään. Kaikki näytti olevan oikein. Kokosin jälleen. Ei toiminut.

Minulla ei ollut mitään käsipumppua, jolla olisin voinut testata polttoaineen tuloa letkusta. Olisiko siellä tukos? Joku pumppu, vaikkapa sellainen ison lääkeruiskun tapainen olisi ollut kätevä. En viitsinyt ihan omalla suullani imeä. Kokeilin purkitettua paineilmaa. Kuului selvästi, miten kuplat menivät tankkiin asti. Eli ei ole tukossa. Tai sitten aukesi juuri. Liitin letkut ja kokeilin. Ei toiminut.

Isäni soitti tutulle autonasentajalle ja selitti asian. Mikäli kalvo on kunnossa, piti asentaja todennäköisimpänä ongelmanlähteenä roskaa tai vikaa takaiskuventtiilissä. Hän muuten antoi diagnoosinsa kuulematta, että juuri takaiskuventtiilin prikka oli ollut alun perin irti.

Avasin pumpun jälleen. Puhdistin sen huolellisesi. Sitten testasin kumpaakin takaiskuventtiiliä puhaltamalla. Eivät ne aivan moitteettomasti toimineet. Varsinkin aiemmin levällään ollut päästi virtausta läpi. Sen läppä oli hankautunut reunoista eikä mennyt kunnolla kiinni. Hioin sen varovasti sileäksi. Nyt venttiili toimi ainakin huomattavasti paremmin, mutta ei aivan täydellisesti.

Pumppu kokoon ja testi. Ei toiminut.

Pumppu auki. Sama prikka oli jälleen noussut hiukan paikaltaan. Ja venttiili falskasi.

Meillä oli verrokkina miljoonalaatikosta kaivettu vanha pumppu, joka oli vaihdettu aikoinaan huollon yhteydessä. Tutkimme sen uudelleen huolellisesti. Siinä näkyi iskujälkiä. Ikään kuin pienellä taltalla olisi isketty prikkaan ja sen pesän reunoihin pieniä haittoja. Hmm. Ilmeisesti siinäkään prikka ei ollut pysynyt aikoinaan paikallaan. Iskin nykyiseen pumppuun samanlaisen haitan.

Pumppu kokoon. Käytin käsipumppua oikein varovaisesti siltä varalta, että prikka luiskahtaa jälleen paikaltaan. Ei tullut polttoainetta ilmaruuville.

Ei voi olla totta. Otin suodattimen irti ja kokeilin uudelleen. Hetkinen. Hetkinen. Polttoainetta alkoi tulla. Ruuvasin suodattimen takaisin paikalleen ja jatkoin pumppaamista. Kyllä. Ilmaruuvista alkoi tulla ensin kuplia ja sitten ihan pelkkää polttoainetta.

Startti. Moottori jyrähti käyntiin niin kuin ei mitään vikaa olisi ollutkaan. Ja kävi aivan kauniisti.

Sammutin moottorin välillä ja kokeilin uudestaan. Aivan yhtä hienosti lähti käyntiin.

Vika oli siis korjattu. Vai oliko?

Juhannusaatto 19.6.2015

Olimme suunnitelleet merelle lähtöä koko perheen voimin. Kannoimme kassit veneeseen. Koitin startata. Ei käynnistynyt. Samantapainen oire. Ei yrittänyt kunnolla, aivan niin kuin ei saisi polttoainetta.

Vilkaisin sen verran konehuoneeseen, että pääsin käsiksi ilmaruuviin ja pumppuun. Pumppu ei vaikuttanut tuovan taaskaan polttoainetta suodattimelle.

Teimme nopeasti varasuunnitelman. Kannoimme kassit takaisin autoon ja kurvasimme suvun kesäpaikkaan juhannusta viettämään.

Pitäkää pumppunne!

21.6.2015

Tilasin uuden pumpun. Luvattiin muutamassa päivässä. Ja tulikin. Mutta ei sillä väliä kun olin itse reissussa.

28.6.2015

Sen verran oli jo polttoainepumppu tullut tutuksi, että vaihto kesti noin varttitunnin. Pumppasin ahkerasti ja sain mielestäni ilmat pois. Puolipuristimen avulla niistin vielä viimeiset rippeet.

Startti onnistui ja moottori jyrähti komeasti käyntiin. Annoin käydä tovin. Hiukan olin huomaavinani täristystä. Sammutin ja starttasin kymmenen minuutin kuluttua uudelleen. Tauon jälkeen starttasin kolmannenkin kerran. Samalta tuntui.

Pidin pitemmän tauon. Kävin kotona ja tulin useamman tunnin kuluttua takaisin. Starttasi hyvin, mutta täristi ja kävi epätasaisesti. Matalilla kierroksilla ei pysynyt käynnissä.

Kyllä tuntui vastustavan. Pohdin asiaa illan kotona ja mietin seuraavia toimenpiteitä.

29.6.2015

Tyhjensin vedenerottimen. Vettä oli pieni helmi ja mustaa noen tapaista sakkaa aivan vähän. Ne eivät mielestäni selittäneet oiretta. Puhalsin letkut tankkiin asti tyhjäksi. Ei niissä tuntunut tukoksia olevan.

Letkut kiinni ja pumppaamaan, mutta nyt ei tuntunut kaikki olevan kohdallaan. Pumppu ei tuntunut toimivan kunnolla. Pumppasin tooosi pitkään ja sain vedenerottimen täyteen ja kuplien tulo ilmaruuvistakin lakkasi. Puolipuristinta ja startti. Ei-ei-ei… Ei lähtenyt käyntiin. Mitä ihmettä?

Kokeilin pumppua. Hetkinen! Nyt tuntuma oli ihan erilainen. Pumppu tuntui toimivan.

Aivan! Ilmeisesti akseli oli aiemmin sattunut juuri sellaisen asentoon, että pumpulla ei ollut tilaa toimia käsikäytöllä. Nyt se pumppasi todella hyvin. Ilmaa tuli todella paljon. Pumppasin jälleen pitkään.

Puolipuristinta ja startti. Jes! Moottori kävi kauniisti. Ei merkkiäkään mistään häiriöstä. Starttasin useita kertoja ja annoin käydä pitempään.

Annoin moottorin olla tunnin verran rauhassa ja kokeilin uudelleen. Hienosti kävi edelleen.

Todennäköisesti se edellispäivän oire johtui siitä, että en ollut saanut kaikkea ilmaa pois.

30.6.2015

Palasin testaamaan moottoria jälleen. Lähti heti käyntiin ja kävi kauniisti.

Ongelma alkoi vaikuttaa nujerretulta. Varmuuden vuoksi ajattelin käydä testaamassa moottoria vielä muutamana päivänä.

Vietin melko monta tuntia moottorin parissa selvittäessä ongelmaa. Saman verran aikaa varmaan meni kotona pohdiskellessa.

Helppo ratkaisu olisi ollut tilata ammattimies paikalle. Hänen kulunsa eivät todennäköisesti olisi nousseet kovinkaan korkeiksi. Mutta kun en halunnut helppoa ratkaisua. Moottori on aina ollut purjeveneessä minulle se heikoiten hallitsemani osa-alue. Niinpä halusin nähdä tämän urakan myös opiskeluna. Nyt ymmärrän diesel-moottorin polttoaineen syötöstä nyt huomattavasti aiempaa enemmän.

Kun veneen kanssa tulee jokin ongelma, silloin ei yleensä olla kotisatamassa. Useimmiten ollaan jossain, missä ei ole saatavissa ammattimiestä. Oma apu on paras apu, joskus jopa ainoa apu. Tulee mieleen erään myyjän kommentti, kun olin muutama vuosi sitten ostamassa painevesipumppua käyttövedelle.

– Siis miksi haluat pumpusta räjäytyskuvan?