2.8.2016 Gårdsviken, Kalix – Uleninranta, Kemi

Olimme tutkineet sääennusteita tarkkaan. Alkoi olla selvää, ettei sääikkunaa ylitystä varten tulisi viikon sisään. Olimme lähteneet kiertämään rantoja pitkin ja saapuneet Kalixiin.

Joku muukin purjehtija lähti Gårdsvikenistä jo aamutuimaan. Juhanin S/Y Heilassa ei näkynyt vielä liikettä kun me irrotimme köydet. Tuuli oli SSE 4-5 m/s.

Edellispäivä oli ollut purjehdusta parhaimmillaan. Nyt kokeiltiin toista ääripäätä.

Avasimme genoan moottorin kaveriksi ja pääsimme Rånöfjärdenin tiukkaa luovia. Storöfjärdeniä emme enää päässeet yhdellä kyljellä, joten vedimme keulapurjeen sisään.

Keli oli sinänsä varsin kevyt, mutta jännitysmomenttia toivat ympäriinsä risteilevät ukkospilvet. Niitä oli muutaman päivän pyörinyt aivan todenteolla Haaparanta-Kemi -alueella, jonne olimme saapumassa.

Ensimmäiset lähestyvät pilvet vältimme menemällä välistä. Måsgrundetin tienoilla jäimme vähäksi aikaa pyörimään paikalleen, kun edessä oli ankaran näköinen ja salamoiva pilviröykkiö. Se häipyi onneksi nopeasti ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Trutskärsbådanin kupeessa ukkospilviä oli joka puolella, mutta meidän kohdalle niitä ei osunut. Sen sijaan sadepilvi sattui. Vettä tuli todella paljon.

Chef Lotinan pentteri tarjoili merilounaaksi lihatäytteisiä rieskarullia.

Kun Seskarön eteläisin kärki oli kierretty, muuttui meno täysin. Aurinko helotti ja tuuli tilttasi. Purjeista ei ollut mitään apua. Minäkin onnistuin autopilotilla ajellessa lukemaan samalla dekkaria.

Miehistö odotti jälleen kärsimättömänä, että päästään rajan yli ja he pääsevät kunnolla dataamaan. Heille varattu ulkomaan datakatto alkoi olla täynnä. Kotimaan dataliikenteessä sen sijaan ei ollut rajaa.

Kemiä lähestyessä pilviä alkoi taas kertyä. Kohta perille päästyämme iski todella rankka sadekuuro. Se vyöryi päälle niin yllättäen, että meillä tuli kiire kerätä karttoja ja kapokkeja ja sulkea luukkuja. Minä loukkasin käteni siinä sähellyksessä. Jäi katoluukun väliin. Yksi kynsi mustana ja viereinen kärkinivel rusahti niin, että muutama kirosanakin taisi irrota.

Illalla näytti siltä, että sääennustuksissa on seuraavalle päivälle pieni mahdollisuus lähteä jatkamaan matkaa heti aamusta. Kristiinan Kemissä asuva ystävä käytti häntä kaupassa hakemassa tuoretta provianttia.

1.8.2016 Klubbviken, Luleå – Gårdsviken, Kalix

Vähän harmitti, kun myöhästyin illalla saunavuorolta, joka oli klo 16-18. Jännästi järjestetty, sillä saunavuoron jälkeen ei päässyt enää suihkuunkaan.

Aamulla olin asiasta vielä sen verran tuohtunut, että en lähtenyt edes suihkuun niiden avauduttua. Vähän sellainen tuiralainen kosto siis.

Maanantaina ilmassa oli selkeästi elokuuta ja vähän maanantaitakin.

Tuuli oli S 7-10 m/s. Avasimme genoan heti satama-altaan ulkopuolella. Pelkällä keulapurjeella surffailimme 7-8 solmun vauhtia. Tosi hyvä meninki.

Miehistö nukkui pitkään ja heräili vasta matkalla.

Perillä Gårdsvikenissä meitä oli laiturilla vastassa Juhani, paikallinen veneilytuttu vuosien takaa.

Chef Lotinan pentterissä alkoi pizzauunin lämmitys heti kiinnittymisen jälkeen ja miehistö jätti tilauksia.

Juhani kertoi, että Töre Båttklubbenilla on iso suunnitelma saaritukikohdan kehittämiseksi. Seuran omarahoitusosuutta vastaan kuntakin on luvannut lähteä mukaan, mutta suurin osa tulossa EU:lta. Tarkoituksena on muuttaa satama esteettömäksi. Laiturit, polut, piha ja vähän muutakin on tarkoitus remontoida perinpohjaisesti. Juhanin mukaan tällä hetkellä näyttää siltä, että hanke on toteutumassa 90 prosentin varmuudella.

Nykyisestä satamasta ja kivenheiton päässä sijaitsevasta Kohamnista saa hyvän käsityksen alkukesästä saarella käyneen dronekuvaajan videopätkästä. Hieno on paikka nytkin.

Otimme kunnon löylyt Perämeren Ruotsin puolen parhaassa saunassa. Paikalliseen tyyliin loikimme uimaan ihan au naturel. Volttejakin teimme. Kristiina vakuutti olevansa miehestään edelleen ihan ylpeä.

31.7.2016 Kallaxön, Luleå – Ettans, Luleå – Klubbviken, Luleå

Viihtysä Båtklubben Neptunin satama oli tämän lomapurjehduksen kauimmainen piste ja kääntöpaikka.

Päätimme lähteä kotimatkalle, ennen kuin muutumme kokonaan ruotsilaisiksi. Oireita oli jo esiintynyt. Olimme alkaneet iloisesti tervehtiä ihmisiä. Emme syöneet enää keskenämme veneessä vaan sosiaalisesti laiturilla. Olimme jopa harkinneet hapansilakan maistamista. Tilanne oli siis vakava.

Roger ja muut naapurit grillasivat hodareita laiturilla, kun lähdimme liikkeelle sunnuntaina.

Tuuli oli niin heikko, että moottoroimme koko matkan Luleån keskustaan eli Ettansille. Vettäkin ripsautti hiukan.

Reilussa puolessa tunnissa ehdimme hakea muonatäydennystä supermarketista, täyttää polttoainetankit ja vesitankit.

Sitten moottoroimme Klubbvikenille. Vaikka satamassa ei ollut paljon veneitä, vilskettä ja pöhinää oli kuitenkin. Vuorolaiva kävi ja venetaksikin toi jonkun.

Otto ja Ida kävivät pelaamassa kierroksen minigolfia ja pojat uimassa.

Viime vuonna ravintola tarjoili varsin mainioita ribsejä. S/Y Viiverin Merviltä kuulimme, että annos ei ole enää listalla. Emme menneet kokeilemaan muita annoksia vaan luotimme chef Lotinan pentteriin. Päivällä bunkrattu hitaasti savustettu kylkipala kävi uunissa ja osoittautui niin mureaksi, että se tarjoiltiin XXL-lihamukina. Oli muuten hyvää!

30.7.2016 Kallaxön, Luleå

– Jäädään vielä tänne, oli besättningen fiilinki aamun käskynjaossa.

– Jajamen.

Vähän smörgåseja ja kaffetta alle ja taksvärkkiin.

Kannoin puut ja rupesin elttaamaan bastua ja paljua. Siinäpä se päivä menikin.

Välillä käytiin klubbstugalla. Miehistölle stripsmeny ja päällystölle hamburgaremeny med öl.

Siihen tuli sitten rouva, joka puhu suomiakin. Minä sanoin, että se paljun vesi on jo 37°C. Että lapset keittyy kohta. Hän sano, että pittää eltata lissää että ei pääse jäähtymään.

Sitten siihen tuli Roger juottamaan sitä rommia. Siinäpä se ilta menikin.

Praatattiin monesta asiasta. Ja oltiin ihan sammaa mieltä. Varsinkin siitä, että pohjoismaista vain islantilaiset ossaa pelata jalkapallua. Ja siitä, että norskit ei oikiasti ole hyviä hiihtämään. Siinä on doping mukana. Ja että jääkiekko on parasta urheilua.

Minua harmittaa ihan tossissaan, että ei tullu tuota ruotsia sillon aikanaan kunnolla luettua. Melko paljo minä ymmärrän, mutta enpä ossaa paljo sanua. Rouva raattaa enämpi ja rohkiammin – vaikkei sekkään mikkään mästar ole. Mutta aiko opetella ruottin seuraavaan suvveen mennessä.

29.7.2016 Ettans, Luleå – Kallaxön, Luleå

Kristiina kipaisi aamulla kaupasta tuoretta leipää. Halusimme päästä aikaisin liikkeelle, sillä olihan perjantai.  Viikonloppuveneilijät pyrkivät lähtemään mahdollisimman aikaisin liikkeelle saadakseen hyvät laituripaikat. Me olimme nyt haluamattammekin tuossa kisassa mukana.

Satamaan jäi edelleen ranskalaispariskunta, joka asui veneessään. Muuta asuntoa heillä ei ollut lainkaan.

Tuttu helsinkiläisvene lähti yhtä aikaa ja nosti heti purjeet. Meidän reitti oli jälleen pelkkää luovia. Lisäksi matkalla oli kapea suntti, joka oli joka tapauksessa koneistettava. Viimeiset puolituntia oli sivumyötäistä. Sen menimme pelkän genoan voimalla.

Helsinkiläisten Colin Archer luovi Luleån kaupungin edustalla.

Olimme jo puolenpäivän aikaa Kallaxössä, Båtklubben Neptunen satamassa. Chef Lotinan pentteri tarjoili kladdkaka med kaffe.

Kiireemme oli turha. Satamassa oli vain muutama vene eikä meidän jälkeen tullut kuin yksi lisää. Haminakapteeni epäili, että viikonlopusta tulee hiljainen. Monet seudun veneilijät suuntaavat Gårdsvikeniniin, jossa on Bothnia Summer Meet eli jonkinlaiset kokoontumisajot.

Miehistö oli malttamaton. Palju piti täyttää ja lämmittää mahdollisimman pian. Oli vuorossa ruotsilainen aftersail.

Saunomista ja kylpemistä jatkui lähes koko loppupäivän. Välillä otettiin jäsentenväliset pingiksessä. Otto pelasi tosi hyvin.

Neptunen satamassa ovat oululaiset viihtyneet jo kauan. Pursimajan seinällä on minullekin hyvin tuttujen veneilijöiden viime vuosituhannen lopulla seuran 50-vuotisjuhlan kunniaksi luovuttama taulu.