28.7.2015 Klubbviken – Gärdsviken (20 mpk)
Aurinko paistoi maanantaina komeasti, kun heräsimme Klubbvikenissä.
Aamupalan jälkeen miehistö komennettiin rannalle purkamaan energiaa, sillä useampi tunti vierähtäisi tänään purjehtiessa.
Lähdimme kohti pohjoista, Kalixin saaristoon. Olimme siis lähdössä paluumatkalle. Hieman haikeaa, vaikka olimmehan olleet reissussa jo yli kolme viikkoa.
Saimme purjehtia koko matkan avotuulessa, SE 4- 7 m/s. Meno oli makeaa ja niin olivat eväätkin. Pikkugastit herkuttelivat kanelbullilla ja kävivät välillä lekottelemassa sitloorassa.
Iltapäivällä olimme perillä Gårdsvikenissä eli Töre Båtklubbenin saaritukikohdassa. Mekin olemme veneilyseuran jäseniä.
Kuinka ollakaan meitä oli laiturilla ottamassa vastaan Juhani, tuttu paikallinen purjehtija ainakin viidentoista vuoden takaa. Näimme hänen veneen S/Y Heilan Oulussa lähtöpäivänä.
Paikallisen tavan mukaan levitimme pöytäliinan veneen edessä möljällä olevalle pöydälle. Koko ilta vierähti Juhanin perheen kanssa seurustellen. Taidettiin siinä muutama yhden tähden illallinen pikkulasista nauttia.
Yksi päivän polttavimpia puheenaiheita Ruotsissa on jälleen sukellusvene, kuinkas ollakaan. Tällä kertaa he ovat ilmeisesti todella löytäneet yhden, vaikkakin ilmeisesti verrattain vanhan. Asiasta kertoi muun muassa Expressen.
Juhani innostui muistelemaan, kun näillä vesillä oli sukellusvenejahti 80-luvulla. Sitähän seurattiin tuolloin aktiivisesti Suomenkin lehdistössä.
Sukellusvenettä oli jäljitetty toden teolla. Lahdella oli räjäytelty syvyyspommeja yötä päivää. Juhani sanoi, että pamaukset tuntuivat satamassakin veneessä melkoisilta.
Sukellusveneverkkoja oli viritelty lahdelle ja veneellä liikkuminen oli vaikeaa. Pakko niitä oli kuulemma välillä avata, kun veneilijät eivät päässeet mihinkään.
Töre hamnissakin olivat olleet rynnäkkökiväärein varustetut miehet vartiossa. Juhani kertoi, ettei maihin tahtonut päästä, kun miehet olivat heti kovistelemassa.
Pikkugastit kävivät välillä uimassa ja lämmittelemässä Perämeren Ruotsin puolen parhaassa saunassa.
Iltakaste toi sammakot esille ja niitä pyydystettiin kilpaa. Emil viihtyi sammakoiden parissa pitkään ja toi lemmikkinsä jopa iltapalapöytään.
Otto päätti olla hurjapää. Hänelle viritettiin nostimien ja puomin avulla hoijakka, jolla hän heijasi veteen.
Lasten kesäiset suosikkijutut ovat joskus jänniä. Meidän pikkuväelle on iso juttu, kun he saavat poltella keppejä nuotiossa.
Päivitysilmoitus: Tuiralainen kosto ja pizzeria - S/Y Mamarosa