Myös sunnuntaina Otto ja Emil säntäsivät uusien kavereiden kanssa saareen heti aamiaisen jälkeen. Kristiina ja Ida kävivät yhdessä kävelyllä ja syöttämässä lampaita.

Veneet alkoivat lähteä liikkeelle jo yhdeksän jälkeen. Me paistattelimme päivää laiturissa liki pläkässä sortsikelissä. Mikan kanssa kävimme auttamassa möljän uimaportaiden nostamisessa talviteloille. Vähän tällaisista askareista tulee haikea mieli. Kesää ei taida enää olla paljon jäljellä – tai saatetaan olla jo yliajallakin.

Iltapäivällä lähdimme S/Y Saran kanssa peräkkäin puksuttelemaan Oulua kohti. Tuuli ei matkan aikana virinnyt tarpeeksi, että Mamarosalla olisi kannattanut ryhtyä purjehtimaan. Toivottavasti kelejä Röytän reissuja varten vielä tulee.

Päätimme jo alkuviikosta että lauantaina syödään kreikkalaista ruokaa. Pitkään haudutettavat pataruoat eivät oikein istu pentteriin, sillä haudutus kuluttaa kaasua runsaasti. Kausi alkaa kuitenkin olemaan lopuillaan ja kaasua on jäljellä melkein täysi pullo. Niinpä valmistin pääruoaksi kanapataa. Resepti on Rena Salamanin kreikkalaisesta keittokirjasta. Kirjasta löytyy muuten myös ohje erinomaiseen fetalevitteeseen, jota Kai ja Mika valmistivat leivänpäälliseksi. Kirja on todella hankkimisen arvoinen kreikkalaiseen keittiöön ihastuneille. Punaviininen kanapata tarjoiltiin pitaleipäkuutioiden kera ja hyvää oli.

Alkupalalautanen koottiin salaatista, viininlehtikääryleistä, sitruunasta, tsatsikista, oliiveista, halloumista ja fetasta. Ja jälkiruoaksi Titta paistoi hunajaisia uunipäärynöitä. Ja mitäpä olisi kreikkalainen ilta ilman orienttiä musiikkia. Välillä kajahti salongista myös turkkilaisen poppistaran Tarkanin hittejä. Saattoi kuulua laiturille asti.

Kuvat katosivat valitettavasti.

Lauantaiaamuna Elmeri tuli hakemaan poikia jo aamupalan aikaan. Pikku-ukot lähtivät saareen puolijuoksua. Ida halusi lähteä minun kanssa saareen vasta lounaan jälkeen syöttämään lampaita ja käymään majalla.

Alkukesästä hieman kritisoin Röytän uusia polkuja. Pitkospuut korvattiin soralla. Nyt polut ovat tamppautuneet melko kovaksi ja lopputulos on parempi kuin olisin uskonut siitä tulevan. Toisaalta polut pölisevät edelleen. Eivätkä ne ole yhtä mukavat kulkea kuin pitkospuut. Toisaalta pitkospuut ovat sateella melko liukkaat. Mutta nämä sotkevat sateella kengät. En tiedä, molempi parempi.

Myös muutama muu kehitysprojekti Röytässä on nyt hyvässä vauhdissa. Rantakentällä oli kaivinkone töissä tekemässä pohjaa kesäkeittiötä ja uutta leikkikenttää varten. Lautta Anton on tuonut saareen kaivinkoneen lisäksi myös uudet valopylväät.

Ida oli todella mielissään, kun pääsi jälleen kylään S/Y Viiveriin ja leikkimään Nellin kanssa. Yhdessä tytöt kävivät myös työntelemässä rannalla nukenrattaita ja arvioimassa kaivuutöiden etenemistä,

Alkuillasta viereemme kiinnittyi S/Y Sara. Olimme sopineetkin jo viikolla Mikan ja Titan kanssa yhteisestä illanvietosta Röytässä tänään. Illansuussa kävin Oton, Mikan ja Jussin kanssa saunomassa purjehdusseuramme majalla. Otto viihdytti meitä koko saunareissun ajan aikalailla tajunnanvirran tuottamalla puheen pulputuksellaan. Ei takuulla ollut yli 10 sekuntia hiljaa. Miten seitsemänvuotiaalla voi olla noin paljon asiaa. Hengästyttävää.

Perjantaina lähdettiin merelle vähän sillä mielellä, että tämä saattaa olla kauden viimeinen reissu Röyttään. Näistä syksyn keleistä kun ei oikein tiedä. Toisaalta, tälle illalle luvattiin paljon kovempaa tuulta, jota ei sitten kuitenkaan tullut. Ilta oli lämmin ja koko matkan pärjäsi t-paitasillaan. Tuuli oli W 3 – 5 m/s.

Useampi viikonloppu on mennyt koneajeluksi lähinnä vastaisen vuoksi. Nyt pääsimme purjehtimaan ja purjeilla mentiinkin koko matka, mitä nyt Sudenväylässä otettiin kone avuksi. Valtaosa matkasta mentiin isolla ja genaakkerilla, Kellon merellä keulapurjeena oli kookas genoa. Taisimme löytää jonkin madonreiän, sillä Mamarosa kulki aivan merkillisen hyvin. Pysyimme samassa vauhdissa muutamien paljon nopeampikulkuisten veneiden kanssa.

Pikkugasti Otto kiukutteli, tai itseasiassa raivosi matkan ensimmäisen tunnin ajan. Hänen kännykkä oli jäänyt satamaan autoon. Väilillä äkäpussi oli lähdössä uimalla hakemaan puhelintaan. Välillä hän ilmoitti, että äiti ymmärtää harmituksen paremmin, jos hänen puhelin heitetään laidan yli. Riehuminen taisi imeä pikkuherrasta mehut, sillä jo leppynyt ukkeli ei jaksanut valvoa perille asti. Satakarin kupeessa Emil levitti tapansa mukaan kapokit sitlooraan ja ilmoitti laittavansa siihen nukkumaan. Ja niin tapahtui.

Ottoa ja Emilia oli Röytässä jo kovasti odotettu. Poikien viime viikonloppuna saama uusi kaveri Elmeri tuli vanhempiensa kanssa pikkugastejamme tapaamaan, mutta pojat olivat valitettavasti jo sikeässä unessa. Kerroimme Elmerille, että myös Otto ja Emil ovat kovasti odottaneet yhteisiä leikkejä. Aamuksi sovittiin uusiin seikkailuihin lähtö.

Idankin mentyä nukkumaan vietimme Mamarosan sitloorassa seurakavereiden kanssa aikuisten iltaa muistellen tämän ja aikaisempienkin kesien reissuja. Kiitos seurasta Mervi ja Jussi sekä Jari.

Oton ja Emilin uusi kaveri tuli sunnuntaina aamulla kyselemään poikia saareen. Kunnon aamupalakin jäi herroilta syömättä, nopeasti vain jotakin suuhun ja touhuamaan.

Me muut söimme kaikessa rauhassa aamupalan ja käänsimme vähitellen Mamarosaa laiturimoodista merenkulkumoodiin eli kuomu pois, ruori paikalleen, tavarat sisällä kiinni jne. Sitten lähdin etsiskelemään poikia. Pikkumiehet löytyivät majanrakennuspuuhista lammasaitauksen takaa eivätkä todellakaan olleet kovin innokkaasti lähdössä kotia kohti. Otto ja Emil olivat tainneet nyt ensimmäistä kertaa kunnolla ystävystyä Röytässä muiden veneilyperheiden lasten kanssa. Tosi hienoa, sillä nyt he lähtevät entistä innokkaammin venereissuille. Vaikka tosi innokkaasti he ovat lähteneet tähänkin asti.

Olen itse viettänyt lapsena paljon aikaa Röytässä ja muistan, miten hieno leikkipaikka saari oli. Röytässä oli tavallaan kokonaan oma kaveripiiri, jonka kanssa viikonloppuisin saaressa tavattiin.

Tämänpäiväinen tuuli ei jotenkin yllättänyt vaikkei se ollutkaan ennusteiden mukainen. Luvattu oli nimittäin kohtalaista itätuulta, jolloin olisi ollut tosi mukava purjehtia aallottomalla merellä. Tuuli oli SE 5 m/s eli vastaista. Yritimme lähteä Satakarin kohdalta tiukalle luoville, mutta emme saaneet Mamarosaa nousemaan tarpeeksi ylös. Niinpä matka jatkui moottorilla. Tämän alueen tuuliolosuhteet ovat aivan ainutlaatuiset koko maailmassa. Perjantaisin nimittäin tuulee yleensä pohjoisesta ja sunnuntaisin etelästä.

Chef Lotina värkkäsi matkalla välipalaa. Kukin sai valita voileipäkekseihin mieleiset päälliset. Melko erilainen maku lapsilla. Otolle pelkkää voita, Emilille hilloa, Idalle vuohenjuustoa ja viikunabalsamicoa. Itse valitsin Lotinan valmistaman erinomaisen kanttarellilevitteen.

Jokaisen vesillä liikkuvan tulisi hallita edes keskeisin osa meriteiden säännöistä. Tai edes maalaisjärki. Sudenväylään oli tänään ankkuroitu moottorivene. Oli vielä onnistunut asettumaan täsmälleen syvimmän uoman kohdalle, joka on käytännössä ainoa turvallinen kohta purjeveneille kulkea.

Nuottasaaren tehdasalueella oli melkoinen hässäkkä. Ilmeisesti tehtaalta oli päässyt mereen tärpättiä. Ohi ajaessamme rannassa oli useita paloautoja ja liuta miehiä rajaamassa vuotoaluetta. Sanomalehti Kalevalla oli uutinen tapahtuneesta.