Sunnuntai 8.7.2018 Ettans, Luleå – Kallaxön, Luleå (10mpk) • reitti kartalla

Istahdimme aamulla tuttujen suomalaisten kanssa ja jaoimme tietoa hyvistä kohteista Luleån saaristossa.

Kristiinan kanssa noudimme kaupasta vähän tuoretta muonaa ja täytimme vesitankin.

Chef Lotina kattoi miehistölle riisipuuroannokset salonkiin ja lähdimme saman tien liikkeelle. Itse aamukahvittelimme vasta matkalla.

Vieressä suhaili kovaa vauhtia foilien päällä keikkuva menopeli.

Moottoroimme kapeasta suntista. Vieressä oli uimaranta.

Lyhyen matkan päässä oli miehistömme suosikkipaikka, Båtklubb Neptunin tukikohta. Olemmne käyneet Neptunilla useamman kerran. Jo ensimmäinen kerta oli menestys.

Lapset ryntäsivät saman tien uimaan ja suppailemaan.

Seuraavaksi vuorossa oli pingis.

Yritin etsiä seiniltä siellä vielä jokunen vuosi sitten ollutta taulua, jonka tutut oululaiset veneilijät olivat lahjoittaneet 50-vuotislahjaksi. Vielä muutama vuosi sitten se oli paikallaan, mutta nyt sitä ei näkynyt. En kehdannut kysellä taulun perään.

Lauantai 7.7.2018 Likskär, Luleå – Ettans, Luleå (7 mpk) • reitti kartalla

Tuuli oli käynyt rivakammaksi. Puhalteli kympin tienoilla. Kaksi suomalaispurkkaria lähti kohti Ettansia. Satamaan jäävät siirtelivät veneitä tuulen kannalta paremmille paikoille. Kerroin meidän tulevan muutaman tunnin päästä perässä.

Olin muutama päivä sitten siirtänyt oman veneeni sellaiselle paikalle, että pääsisin siitä kovassakin kelissä yksin irti ja turvallisesti satama-aukosta ulos. Nyt oli ennakoinnista apua. Otto ja Emil olivat irrotuksen ajan kannella valmiudessa, mutta en onneksi tarvinnut reippaiden gastieni apua.

Ettanillakin tietenkin puhalsi. Satamassa oli useampi tuttu ottamassa meitä vastaan ja löysimme sopvia aisapaikan.

Muutamaa tuntia myöhemmin paikkoja ei enää olisi ollut. Luleåssa oli melkoinen juhlahumu. Ruotsilla oli peli Englantia vastaan iltapäivällä. Rantatorilla nostatettiin henkeä. Laiturit selvästi täyttyivät pelitunnelmasta nauttimaan saapuneesta väestä. Pieniä veneitä ja vesiskoottereita myös pörräsi paljon.

Miehistö viimein täydentyi, kun Kristiina ja Ida saapuivat. Menin vastaan bussiasemalle kantamaan heidän matkatavaroita. Bussikin oli kuulemma kerännyt maakunnasta jalkapallokansaa kaupunkiin.

Oli mukava saada taas koko perhe veneeseen.

Kävimme hakemassa lähimarketista hiukan iltapalatarpeita ja nautiskelimme illasta. Ruotsi ei voittanut.

Perjantai 6.7.2018 Likskär, Luleå

Satamaan saapui tanskalainen moottoripurjehtija.

Otto ja Emil kävivät uimassa.

Kävimme klubimajalla hampurilaisilla.

Päiväni odotettu kohokohta oli sauna. Muita ei ilmaantunut miesten vuorolle.

Pari tuttua suomalaista venettä oli saapunut satamaan. Ajattelin puhaltaa torveen lipunlaskun aikaan. Otto ilmaantui paikalle.

– Hävettääkö, jos annan äänimerkin?

– Arvaa. Facepalm.

Viereiset suomalaisveneet laskivat lipun juuri ennen vihellystä. Heti äänimerkin jälkeen lippu laski tanskalaisessa ja sveitsiläisessä veneessä. Ruotsalaisissa veneissä ei tapahtunut mitään.

Torstai 5.7.2018 Likskär, Luleå

Äijäretriitti jatkui. Touhuilimme kaikki omia juttujamme. Muutama päivä veneessä oli irrottanut arjesta täydellisesti.

Iltapäivällä satamaan saapui sveitsiläinen moottoripurjehtija Odin. Purjehtijapariskunta oli noussut Suomen puolta Merenkurkkuun asti, mutta pitkään kestäneet voimakkaat pohjoistuulet olivat muuttaneet suunnitelmia. Perämeren pohjukka sai jäädä käymättä. Luleån he kuitenkin halusivat nähdä. Mainittuani, että olen Oulusta, alkoi kysymysten tulva. He olisivat kovasti halunneet nähdä Oulun ja harmittelivat. Myötäilin heidän tunnelmia, mutta täällä puolella lahtea heillä oli kieltämättä paljon enemmän nähtävää.

Tämä oli mukava tapaaminen. Viimeksi kun tapasin täälläpäin sveitsiläisiä, oli seurauksena vatsakipu.

Otto ja Emil kävivät uimassa.

Järjestävän seuran majalle tuli henkilökuntaa. Pojille jäätelöt, minulle saunomiseen valmistava juoma.

Uskaltauduin tälläkin kertaa saunaan miesten vuorolla. Ei yllätyksiä.

Veneitä tuli lisää, mutta rauhallista.

Keskiviikko 4.7.2018 Likskär, Luleå

Veneet irtoilivat satamasta ja uusia tulijoita oli vähän. Säässä oli tapahtunut muutos, joka selitti tilanteen.

Otto pelasi kavereiden kanssa verkossa Fortnitea. Onneksi nettiyhdet pysyivät pelaamiseen riittävän hyvällä tasolla. Emil roikkui muuten vaan netissä.

Minä yritin laiskotella. Tosiaan yritin. En vain oikein osannut. Keksin koko ajan jotakin tekemistä. Järjestelin venettä ja yritin stuuvata tavaroita paremmin.

Taivaalla pörräsi pitkin päivää hävittäjiä, joita en onnistunut valokuvaamaan. Turhaan esittelivät. Minä en tee päätöksiä.

Kävin tarkistamassa saunavuorot. Otto ja Emil eivät halunneet kylpeä, niin en varannut veneellemme omaa vuoroa. Päätin käyttää miesten vuoroa. Yritin olla tarkkana, sillä näiden ruotsalaisten saunatapojen kanssa on vuosien varrella sattunut monenlaista. Saunaa on vältelty, sinne houkuteltu ja monta tarinaa on jäänyt kertomattakin.

Sauna oli tyhjä. Heittelin löylyä, nautin rauhasta ja hienoista näköaloista.

Kohta ovensuuhun tuuppasi ruotsilainen:

– Hej! Sopiiko, että tullaan vaimon ja tyttären kanssa saunaan.

– Ke? Kaipa se ehkä varmaankin.

Ruotsilainen oli puhelias ja halusi keskustella kölipulteista ja maston jäykistämisestä. Vaimo hymyili siinä vieressä. Koitapa siinä sitten.