Keskiviikko 4.7.2018 Likskär, Luleå

Veneet irtoilivat satamasta ja uusia tulijoita oli vähän. Säässä oli tapahtunut muutos, joka selitti tilanteen.

Otto pelasi kavereiden kanssa verkossa Fortnitea. Onneksi nettiyhdet pysyivät pelaamiseen riittävän hyvällä tasolla. Emil roikkui muuten vaan netissä.

Minä yritin laiskotella. Tosiaan yritin. En vain oikein osannut. Keksin koko ajan jotakin tekemistä. Järjestelin venettä ja yritin stuuvata tavaroita paremmin.

Taivaalla pörräsi pitkin päivää hävittäjiä, joita en onnistunut valokuvaamaan. Turhaan esittelivät. Minä en tee päätöksiä.

Kävin tarkistamassa saunavuorot. Otto ja Emil eivät halunneet kylpeä, niin en varannut veneellemme omaa vuoroa. Päätin käyttää miesten vuoroa. Yritin olla tarkkana, sillä näiden ruotsalaisten saunatapojen kanssa on vuosien varrella sattunut monenlaista. Saunaa on vältelty, sinne houkuteltu ja monta tarinaa on jäänyt kertomattakin.

Sauna oli tyhjä. Heittelin löylyä, nautin rauhasta ja hienoista näköaloista.

Kohta ovensuuhun tuuppasi ruotsilainen:

– Hej! Sopiiko, että tullaan vaimon ja tyttären kanssa saunaan.

– Ke? Kaipa se ehkä varmaankin.

Ruotsilainen oli puhelias ja halusi keskustella kölipulteista ja maston jäykistämisestä. Vaimo hymyili siinä vieressä. Koitapa siinä sitten.