Myrskyä ei yöllä tullut. Sen sijaan jo lauantaina päivällä oli lähistöllä nähty trombi. Norrbottens Kurirenilla on uutinen ja videokin siitä.

Kävimme koko perhe sunnuntaina kaupungilla.

Pikkugasteillamme on ollut tapana ostaa lomareissuilta muistoksi rannekkeet. Luulajasta heille löytyivät kaverirannekkeet.

Alkuillasta irrotimme köydet. Satamapäiviä olikin kertynyt jo melko monta. Tarkoituksena oli mennä Likskäriin. Tuuli oli vastainen. Emme ryhtyneet luovimaan, vaan ajoimme puolentoista tunnin matkan koneella. Lapset olivat esittäneet painavan mielipiteen kohdevalinnasta ja äänestivät Klubbvikeniä. Niinpä päädyimme sinne. Satamathan ovat aivan vierekkäin.

Mamarosassa leijui joulun tuoksu, kun lapset herkuttelivat riisipuurolla.

Edellisiltainen purkista tullut keittoruoka oli ollut pettymys Lotinalle. Tällä kertaa keitto ei tullut purkista ja lopputulos oli aivan eri luokkaa. Tom Yum oli täyteläistä ja sopivasti terävää.

25.7.2015 Luleå

Nukuimme Oton ja Emilin kanssa lauantaina pitkään. Teimme mehevät sandwichit, jotta ei ihan heti tulisi nälkä.

Oli vähän ollut puhetta, että kävisimme kaupungilta katsomassa jotain mukavaa ajanvietettä. Kävelykadulla oli vilskettä, niin kuin lauantaina kuuluukin.

Otto tiesi mitä halusi: jigejä. Hän oli nimittäin saanut viimeksi affenen nimenomaan jigillä. Emilin juttua piti vähän haeskella. Mutta kun se sattui kohdalle, niin homma oli sillä selvä.

– Taidan aloittaa ne tiedemiehen hommat nyt, hän viittasi taannoiseen vastaukseensa ”Mikä sinusta tulee isona” -kysymykseen?

Emil löysi kaupasta pienen sähköinsinöörin rakennussarjan.

Iskän shoppailut hoidettiin Systeemissä.

Joku oli onnistunut läträämään satama-altaaseen melkoisen määrän polttoainetta. Koko satama haisi. Se sotki Oton kalastussuunnitelmat. Ei diesel-kaloja voisi hänen mielestään kuitenkaan syödä.

Illan mittaan perehdyimme staattiseen sähköön ja magnetismiin.

 26.7.2015 Luleå

Sunnuntai oli myös satamapäivä. Tiedekokeet jatkuivat. Aamupäivästä aiheena olisi sähkömagneetti.

Siivous tuntui luontevalta. Vaikka emme poikien kanssa olleet pahemmin sotkeneetkaan, niin aina kuuluu siivota naisia varten.

Kävin vastassa Kristiinaa ja Idaa, jotka saapuivat alkuillasta bussilla. Ehdimme juuri veneelle ennen sadetta.

Pystytimme ns. pappateltan sitlooran suojaksi ja istahdimme siihen päällystön voimin. Miehistö vietti iltaa salongissa katsellen Kummelin DVD:tä. Emil rakensi samalla sähkömoottorin.

Chef Lotinan pentteri tarjoili iltapalaksi thaihenkistä kanakeittoa purkista. Minusta keitto oli vallan kelpoa, mutta Lotinalle keitto ei kelvannut.

Ruuan jälkeen aloitimme myrskyvalvojaiset. Etelä-Ruotsista pohjoiseen nousevan myrskyn oli määrä saavuttaa Luulaja myöhään illalla. Rintaman oli ennustettu yltävän myös Suomen puolelle.

Kristiina piti yhteyttä veneileviin ystäviimme lahden toisella puolella ja vaihtoi tilannetietoja.

Oulunsalon Varjakka 26.7.2015

Oulunsalon Varjakassa rikkoontui laituri. Iin Röytässä keli oli niin ankara, että veneet keikkuivat ihan kunnolla satama-altaassakin. Meidän tuulimittarimme ei korkealle noussut. Muutamat huiput kävivät 15 sekuntimetrissä. Vettä sen sijaan tuli kuin aisaa.

24.7.2015 Likskär- Luleå, Ettans

Perjantaina oli laivueemme aika hajaantua. S/Y Sara ja heidän miehet lähtivät aamulla ylittämään Perämerta. Saran naiset hyppäsivät meidän kyytiin. Oli vähän haikea fiilis. Yhteiset purjehduspäivät olivat olleet jälleen tosi mukavia.

Ajelimme genoalla puuskaisessa N 4-7 m/s tuulessa Ettansille eli Luleån kaupungin rantaan.

Kristiina ja Ida lähtivät Saran naisten kyydissä käväisemään Oulussa. Minä jäin Oton ja Emilin kanssa Mamarosalle. Tajusin vähän liian myöhään, että olisi pitänyt tiedottaa asiasta kavereille vaikka Facebookissa. Olisi ollut muutamalle gastille tilaa tulla purjehtimaan viikonlopuksi Luulajan saaristoon.

Naisten lähdettyä lähdimme kaupungille.

Painelimme kävelykadulle etsimään sopivaa ruokapaikkaa.

Mikäpä sen parempaa äijäruokaa kuin tuhdit skrovmålit.

Haimme vielä Willysiltä limsaa ja sipsejä ja vietimme poikien kanssa mukavan elokuvaillan.

23.7.2015 Kallaxön – Likskär

Torstaina tuuli oli heikko ja sen suunta vaihteli melkoisesti. Siitä huolimatta oli kesän tähän asti paras purjehduspäivä. Pieni laivueemme S/Y Mamarosa ja S/Y Sara jatkoi seikkailuja Luulajan saaristossa.

Kun Mamarosan muu väki oli omissa askareissaan kannen alla, niin päätin yllättää heidät. Tilanne eskaloitui, kun Kristiina kiipesi ulos viedäkseen roskapussin.

– Mitä, eikö me olla enää satamassa?
– Juu, ei.

Oli niin sopiva keli, paikka ja kiusauskin, että lähdin hiljakseen purjeilla laiturista. Rouva paineli takaisin sisälle roskapussin kanssa.

Sää oli upea. Oli reissun ensimmäinen päivä, kun pärjäsi merellä ilman paitaa koko päivän. Edes vastainen tuuli ei latistanut tunnelmaa, vaan luovimme tunnollisesti koko päivämatkan.

Päämääränä oli Likskär, jota miehistömme kutsuu hiekkasaareksi. Hiekkaa nimittäin riittää ja sitä tulee yleensä melkoisesti veneeseenkin. Siitä pikkugastimme pitävät huolen

Miehistö kävi iltauinnilla ja miehet saunassa.

Antti paistoi vielä lättyjä iltapalaksi. Erinomainen päivä.

22.7.2015 Svinöra – Kallaxön

Kun ei ole kiire mihinkään voi vaikka palata sinne mistä juuri lähti. Neptun oli niin mukava paikka, että päätimme palata sinne takaisin. S/Y Sara lähti matkaan ensimmäisenä – tosin vajaalla miehistöllä, sillä Saara hyppäsi vuorostaan meidän kyytiimme Idan seuraksi touhuamaan tyttöjen juttuja.

Irrotettuamme laiturista sattui todella ikävä läheltä piti tilanne. Pyrkiessämme ulos päätti paikallinen järjen jättiläinen tunkea itsensä altaaseen sisään kelluvan möljän ja meidän välistä. Katsoin kauhuissani keulassa että törmäys tulee. Haveri oli niin lähellä että minulla tärisivät polvet vielä sitlooraan päästyäni. Mikä siinä voi olla niin vaikeaa ymmärtää edes veneilyn perusasioita? Ei mene kaaliin, ei.

Kaunis päivä oli houkutellut satamaan muitakin veneilijöitä ja palju oli jo lämpenemässä. Miehet lämmittivät saunan ja kaikki halukkaat pääsivät saunomaan ja paljuilemaan. Otto ja Emppu painuivat kalaan. Tälläkään kertaa eivät kalamiehet joutuneet palaamaan tyhjin käsin, sillä tuliaisena oli ahvenia.

Olimme päättäneet jo aiemmin että keskiviikkona söisimme yhdessä hyvin. Se päätös täyttyi. Kirjaimellisesti. Ne olivat oikein kunnon ruokafestit!

Ruokahalun herättelijänä toimi Antin hauesta ja sienistä loihtima ”keittiön tervehdys”. Hyvä ettei vienyt kieltä mennessään! Varsinaisena keularuokana nautimme päärynäetanat, joiden ulkonäkö ei ollut paras mahdollinen, koska päärynät hieman muusaantuivat, mutta maku oli niin kohdillaan että voisin hyvin kuvitella tuoreen päärynän korvaajaksi veneoloissa vauvoille tarkoitetun päärynäsoseen.

Päärynäetanat (Neljälle)

2 Päärynää
Purkki etanoita
½ palaa Aura-juustoa
2-3 kynttä valkosipulia
Rucolaa
Pestoa
Voita

Asettele lautasille rucolaa. Kuori päärynät ja vetele suikaleiksi esim. kuorimaveittellä ja pirskottele päälle puolikkaan sitruunan mehu. Paista suikaleita kevyesti voissa ja siirrä sen jäläkeen suikaleet ”linnunpesiksi” rucoloitten päälle. Paista etanat valakosipulivoissa paistinpannulla ja kun alakaa näyttää valamiilta niin kääntele Auraa joukkoon ja anna hetki kuumentua. Asettele paistos päärynöitten päälle ja ripottele lautasen reunoille pestoa. Päärynöiden, Aura-juuston, rucolan ja peston yhdistelmä toimii aivan järjettömän hyvin etanoiden kanssa. Tällä kertaa annoksesta tuli siis ulkonäöllisesti turhan vettynyt, mutta maku ei pettänyt. Taisipa eräs seurueemme jäsen nuolla oman lautasensa.

Keittiön tervehdys ja alkuruoka olivat asettaneet riman korkealle pääruoan suhteen. Pääruoka lunasti kaikki odotukset. Sanat eivät riitä kuvamaan sitä kuinka hyvät pihviannoksen saimme eteemme. Antaa kuvan puhua puolestaan