Kemi on minulle monella tapaa rakas kaupunki eikä vähiten siksi että sukujuureni ovat täällä. Kemin satama on rakennettu todella viehättäväksi ja vuonna 2005 se valittiin vuoden vierasvenesatamaksi.

Myöhäisen aamupalan jälkeen lähdimme rantabulevardia pitkin kaupungille viihtymään ja shoppailemaan. Kuljimme Meripuiston kautta ja kesäteatterilla lapset intoutuivat kiipeämään lavalle. Saimme nauruhermoja kutkuttavan esityksen.

Otto kulki tuttuun tapaansa scootilla. Tarkoituksenamme oli hankkia jäätelöt ja tuoretta leipää. Lisäksi allekirjoittaneen kalahammasta kutitti pahasti. Kaikki tarpeet tuli tyydytettyä. Kävimme Hesellä jäätelöllä, löysimme ison paistopisteen sisältävän myymälän, josta mukaamme tarttui niin suolaisia kuin makeitakin herkkuja. Ja minä sain kylmäsavulohta. Nam.

Minulla, kuten varmaan monella naisella, on ilmiömäinen kyky haistaa Outlet-myymälät ja sattumalta törmäsimme tänään myös sellaiseen. Mukana Ouluun kulkeutuu toppakamppeita, kumisaappaat ja jotain muuta pientä sälää. Tänään oli hieman kiirus joten saatan joutua vierailemaan liikkeessä huomenna uudelleen ajan kanssa.

Illalla saimme Mamarosaan mieluisia vieraita kun kummitätini saapui miehensä kanssa meitä Keminmaasta tervehtimään.  Herkuttelimme porukalla vohveleilla. Setämies käytti Kaitsua huoltoasemalla, sillä Seilarin rannasta on lakkautettu polttoainemyynti. Autollemmekin on löytynyt kuljettaja Haaparannasta Ouluun.  Kiitos Merja jo etukäteen!

Ennen iltapalaa kävimme vielä Meripuiston leikkialueella ja pikkugastit pääsivät purkamaan ylimääräistä energiaa. Itse pyörähdin pienellä iltakävelyllä ottamassa muutaman kuvan Kemin vanhasta tyttölyseosta ja kirkosta. Kirkon pihamaalla oli tuoreet, kauniit istutukset sankarivainajille.

Illalliseksi nautimme tapaksia. Jälleen. Pestoperunoita, grillijuustoa, chorizoa, aiolia, kynsilaukkaa, oliiveja, tsatsikia, limemarinoituja katkarapuja, leipää… Kyllä ruokakaupat on ihania paikkoja!

Huomenna saamme satamaan seuraa. Ystävien venekunta oli vielä eilen Luulajassa, mutta tänään saimme heiltä soiton että olivat edenneet jo Båtskärnäsiin asti. Sovimme siis treffit huomiselle ja matka kohti kotia taitetaan kimpassa.

Maanantaiaamu ei valjennut arkeen. Mamarosassa nimittäin juhlittiin heti aamusta. Lapset huomasivat virtuaalilemmikkinsä Poun viettävän 35-vuotissynttäreitä. Juhlan kunniaksi he ostivat Poulle uuden vaatekerran, virtuaalirahalla onneksi.

Otto kiirehti möljälle scoottailemaan, kun kuuli meidän suunnittelevan merellä lähtöä.

Vilkkaan mielikuvituksen kanssa leikeistä veneessä näyttää kehittyvän vaikka mitä. Ohjauspylväs on ilmeisesti ollut aamulla intiaanileikin toteemipaalu tai jotakin vastaavaa.

Laiturista irrottiin vasta puolenpäivän aikoihin.  Heti kohta sataman lähellä vastaan tuli kemiläinen varttitonnari. Yritin väistää väylän oikeaan laitaan, mutta vene tuli koko ajan kohti. Vislasin voimakkaasti. Joku hahmo siellä veneessä näytti heiluvan, mutta vene jatkoi kohti tuloa. Vene ei väistänyt, vaikka olin jo todella pitkällä väylän oikeassa laidassa. Ihan kohdatessa väistin vielä lisää, jotta ei tulisi päälle. Flanellipaitainen mies huusi samantien veneestä: ”Pääseekö siellä maihin? Onko siellä kauppa?”. ”Pääsee ja on”, vastasin niukasti, vaikka olisi ollut vähän muutakin sanottavaa.

Pilvisyys oli 2/8 ja tuuli SSE-SSW 5-8 m/s. Lähdimme kiertämään lännen kautta Seskaröä edetäksemme itään. Veneemme ei mahdu Seskarön sillan sillan alta, joten kiertäminen lisää matkaa noin 10 meripeninkulmaa. Varsinaista päämäärää emme olleet lähtiessä vielä päättäneet. Ajattelimme katsoa matkan varralle, mihin fiilis vie, Nikkalaan, Selkä-Sarveen vai Kemiin.

Maininki oli Seskarön eteläpuolella melkoinen ja sivutuulessa rullatessa kannen alla kikkailevalla miehistöllämme meinasi tulla huono olo. Hieman laiskoina ajoimme tänään moottori-genoa-yhdistelmällä. Ja pelkällä moottorilla vastaisemmat osuudet.

Rajanpinnassa ajelimme hienojen mökkipaikkojen ohi. Jokisuussa huomiota herättivät myös todella laajat lohipyydykset. Jokeen asti pääsevät lohet ovat takuulla navigointitaidoiltaan erinomaisia.

Saavuimme Kemin Uleninrantaan kahdeksan jälkeen. Lapset olivat edelleen Ruotsin ajassa. Ja loma-ajassa. Ja nukkuneet osan matkasta. Virtaa käytiin purkamassa rannan leikkipaikalla.

Sattumalta huomasimme, että satamassa on toinenkin vieraileva bloggaava venekunta. Heidän fiilikset paikasta tosin vaikuttivat varsin erilaisilta kuin meidän. Uleninranta on nimittäin aina ollut yksi suosikkikohteistamme. Ja onhan se valittu joskus jopa vuoden vierassatamaksi.

Chef Lotinan pentteri tarjoili iltapalaksi tapaksia.

Sunnuntaita vietettiin Mamarosassa lasten elokuvien ja loikoilun merkeissä. Seskarön kylän laiturista ei liikahdettu mihinkään. Tai itseasiassa liikahdettiin hiukan, maamöljästä kelluvaan, tehden tilaa yhdelle hinaajalle.

Otto ja Ida halusivat käydä koulun pihalla leikkimässä ja pelaamassa fudista. Emil vietti aikaa täppärin pelien parissa.

Aikuisten illalliseksi Chef Lotinan pentteri tarjoili unkarilaista Pörköltiä perinteisellä, makean tulisella paprikajauheella maustettuna. Oikein hyvää. Kiitos Jetskulle Unkarin tuliaisista.

Sortinlahdessa käynnin aikana oli Seskarön laiturille viritetty oikea nuotiopiiri. Useampi ruotsalainen venekunta oli saapunut paikalle ja laiturille oli väsätty ihka oikea nuotio grillien seuraksi. Vastaanotto oli ystävällinen ja meidät toivotettiin moneen kertaan tervetulleeksi mukaan grillibileisiin.

Keskenään kanssaveneilijät keskustelivat ruotsiksi, mutta meidän saavuttua paikalle vaihtui kieli kohteliaasti meänkieleen. Itselleni meänkieli on hyvinkin tuttua, ja kylläpä oli mukava sitä pitkästä aikaa praatata. Ruotsissa Torniojokijokilaakson meänkieli on tunnustettu vähemmistökieli ja sitä saa käyttää viranomaisten ja tuomioistuinten kanssa asioimiseen. Meänkielisillä on  myös oikeus saada opetusta ja hoitoa omalla kielellään. Wikipedian mukaan meänkieltä käyttää tai ymmärtää 25 000 – 35 000 Norrbottenin läänin asukasta.

Illalla harmittelimme ääneen huonoja kulkuyhteyksiä maitse Båtskärnäsiin  – automme jäi sinne ja sen noutaminen olisi huomattavasti helpompaa paikasta johon pääsisi edes joten kuten julkisilla.  Ystävälliset veneilijät tarjoutuivat avuksi ja ”biilimme on nyt tsöörattu”  Haaparantalaisen veneilijän pihaan. Jälleen yksi upea esimerkki veneilijöiden yhteisölisyydestä. Lämmin kiitos Arille ja Per-Erikille!

Lauantaina olimme aktiivisia. Aamupalan jälkeen lähdimme kauppareissulle. Otto ja Emil scoottailivat ja Ida kantoi Liisa-Lottaa.

Seskarön kauppa on pienehkö, mutta sen tuotesortimentti on melkoinen. Hyvän elintarvikevalikoiman lisäksi hyllyiltä löytyy paljon muutakin.

Kaupalta koukkasimme mutkan koululle, jonka pihalta oli miehistöllemme mieluisia kiikkuja ja kiipeilytelineitä. Otto oli varannut mukaan jalkapallon ja pelasimme tiukan fudismatsin.

Kylttien mukaan yhdessä talossa olisi pitänyt olla myytävänä tuoretta kalaa, mutta ketään ei ollut paikalla.

Iltapäivällä ajoimme veneen Sortinlahteen muutaman meripeninkulman päähän. Jyrkkärantaisella hietikolla saimme ajettua keulan niin lähelle rantaviivaa, että veneestä pääsi melkein kuivin jaloin maihin. Kulku keulasta vain on tosi hankalaa, sillä keulatikkaamme on tarkoitettu matalalta laiturilta nousemista varten, ei vedestä. FenderStep, jollaista Suwenakin käyttää, voisi olla yksi ratkaisu. Sekin kuitenkin tavallaan kiivetessä pakenee alta, jos sen laittaa keulaan roikkumaan. Kyljellä se toimii varmasti hyvin.

Lapset viihtyivät rantavedessä. Paikkahan on todella kaunis. Ikävä kyllä, lahdella pärräsi koko ajan vesiskootteri hiihtäjä perässään. Sitä ei jaksa kuunnella ihan älyttömän pitkään.

Lähdimme seitsemän aikaan takaisin kohti Seskarön kylän laituria. Juuri Sortinlahden kapeasta aukosta ulos päästyämme iski todella sakea sumu. Näkyvyys oli ehkä parikymmentä metriä. Onneksi matka oli lyhyt ja reitti helppo. Laituri ei todella näkynyt ennen kuin olimme ihan lähellä. Poissaollessamme paikalle oli tullut puolikymmentä ruotsalaisvenettä, joiden väki oli virittänyt grillit laiturille.

Kesken laituriparlamenttimme sumusta ilmaantui pienehkö HT-vene, josta kaksi miestä huutelivat jotakin englanniksi. Puhetapa kuulosti kovin suomalaiselta. Miehiä nauratti, kun pyysimme heitä puhumaan mieluimmin suomea. He olivat tulossa Sandskäristä eli noin viidentoista meripeninkulman päästä. Koko matkan he olivat tulleet sakeassa sumussa, käytännössä puhelimeen ladatun iSailorin avulla. Nyt he etsiskelivät lähtösatamaansa, jossa heillä oli auto ja traileri. Melko pitkälle olivat päässeet, sillä heidän etsimä satama oli viereisellä lahdella. Herrat olivat muuten kertomansa mukaan oululaisia.