Sunnuntaina pikkugastit herättivät meidät jälleen varhain. Röytän laiturit alkoivat tyhjentyä jo aamulla.

Chef Lotina paistoi bratwurstia aamiaiseksi. Vähän alkoi puhalluttaa, sen verran täyteen tulin.

Emil ja Ida eivät halunneet enää lähteä saareen leikkimään, joten laitoimme S/Y Mamarosan merenkulkumoodiin ja irrotimme poikkeuksellisesti jo ennen puoltapäivää. Alkoi olla maihin jalkapalloilemaan jäänyttä Ottoa ikävä.

Tuuli oli S 6 – 7 m/s eli pystyvastainen, mitenkäs muutenkaan. Ei huvittanut luovia, joten ajoimme Virpiniemen nokalle asti moottorilla. Sen jälkeen kone sammuksiin ja pelkkä genoa kuljetti meitä yli kuuden solmun vauhdilla Sudenväylään asti.

Sudenväylässä iski hetkeksi pieni paniikki, kun Patelan puolelta kurvasi näkyviin kovaa vauhtia ison peräaallon nostava alus. Pelko hellitti samantien, kun Palolaitoksen uiskoksi osoittautunut alus löysäsi kaasun ja sivuutti ongella olleen perheen ja kohtasi meidät sekä takanamme tulleen S/Y Viluttitanssijan varovaisesti juuri väylän matalimmalla kohdalla. Herrasmiehiä. Kookas peräaalto olisi aiheuttanut todellisen vaaratilanteen.

Emil vietti poikkeuksellisesti koko matkan sitloorassa. Tavallisesti pienisuurimies hautautuu keulapiikkiin pelivideoiden ja oman mielikuvitusmaailmansa pyörteisiin. No, mukana sitlooraan tuli toki tabletti, jossa pelivideot taisivat pyöriä liki katkotta.

Oulun edustalla tuuli oli edelleen niin vastainen, että pelkällä genoalla ei olisi päässyt yhdellä kyljellä Oritkariin. Nousimme Hermannin edustalle ja avasimme keulapurjeen siellä. Sitten saimme ajella genoalla Oritkarin satamaan asti.

Muutaman tunnin nukkunut Ida heräsi kiukuttelemaan juuri sopivasti, kun saavuimme kotisatamaan Hietasaareen.

Tuntui tosi haikealta tulla satamaan. Kauden päättyminen ei ole enää kuin muutaman viikon päässä ja on valitettavan suuri todennäköisyys, että kovia syystuulia osuu viikonlopuille. Ei siis ole mitään takeita, että Röyttään päästään enää tänä syksynä. Mielessä alkoi kyteä suunnitelma pidennetystä viikonlopusta, jos kelit sen sallivat. Saa nähdä, mitä viikko tuo tullessaan.

Miehistö on arkirytmissä, ei auta mikään. Herätys S/Y Mamarosassa tuli jo seitsemän jälkeen ja lauantai Iin Röytässä lähti käyntiin.

Emil katseli jo aamutuimaan pelivideoita YouTubesta. Silmäkulma oli edelleen pahasti turvoksissa, mutta silmä sentään alkoi jo hiukan aueta.

Tukevan aamiaisen jälkeen lähdimme saareen retkelle. Ajatuksena oli kerätä sieniä sen verran, että niistä saataisiin lauantaiksi jotain herkkua. Kotia asti sieniä ei ollut tarkoitus viedä.

”Opettele tunnistamaan myrkkysienet. Kerää vain sieniä jotka tunnet.” Vai miten se olikaan?

Pikkugastit jaksoivat reippaasti kiertää Röytän luontopolkua ja ihailla luontoa.

Emil oli aika varma, että Heppoharjun huotiopaikalla oli käynyt Darth Vader. Kävimme samalla loggaamassa läheisen geokätkön.

Sieniä löytyi mukavasti ja chef Lotina loihti siitä mainion muhennoksen.

Ida kävi kylässä S/Y Viiverissä kaverinsa Nellin luona. Tytöt kävivät myös yhdessä saunomassa seuran pursimajalla.

Satamassa kävi vilske. Laiturit olivat vuodenaikaan nähden melko täynnä veneitä.

Iltapalaksi lapset herkuttelivat chef Lotinan lätyillä, joissa oli kyytipoikana päärynää, kermavaahtoa, mansikkahilloa ja toffeekastiketta. Vetivät överit.

Aikuisten iltapala olivat lätyt sienimuhennoksella ja chorizolla täytettynä.

Merelle lähtö meinasi perjantaina lykkääntyä yllättäen. Kristiina oli juuri lähdössä töistä, kun jäi ansaan kerrosten välille pysähtyneeseen hissiin. Onneksi vankeus jäi lyhyeksi ja pääsimme lähtemään merelle lähes suunnitellussa aikataulussa klo 15:30.

Tähän aikaan vuodesta pitää liikkeelle lähteä ajoissa, jos ei halua purjehtia pimeässä. Matka suosikkikohteeseemme Iin Röyttään kestää noin neljä tuntia. Aurinko laski klo 20:23.

Tuuli oli perjantaina NWW 5 – 6 m/s eli aivan mainio purjehdittava. Kellonmerellä tuuli oli meille pystyvastainen, joten siellä ajoimme koneella. Muu osa matkasta taitettiin ison ja genoan avulla reilut kuuden solmun vauhdilla.

Ida ja Emil touhuilivat sisällä lähes koko matkan. Tai siis siihen asti että tipahtivat. Emil oli tosi väsynyt, mikä saattoi johtua edellispäivän onnettomuudesta. Ilmeisesti ampiainen pisti häntä silmäkulmaan ja silmä muurautui kiinni. Iho oli edelleen aivan tulikuuma. Sattui siinäkin mielessä ikävään saumaan, että Emilillä oli perjantaina ekaluokan koulukuvaus.

Otto ei lähtenyt mukaan ollenkaan vaan meni viikonlopuksi mummolaan, jotta pääsee osallistumaan lauantaina pelattavaan jalkapalloturnaukseen.

Ehdimme Röyttään mukavasti valoisan aikaan. Purjeveneitä oli laitureissa jo ainakin puolenkymmentä, moottoriveneitä vain muutama. Lisää veneitä lipui satamaan vielä pimeän tultuakin. Hyvä, että ehdimme tulla ajoissa, sillä pimeä syksyisellä merellä on totisesti pimeä.

Iltapalaksi chef Lotina laittoi tortellineja sienisalaatin ja kylmäsavuporon kera.

Sain taas sunnuntaina nukkua pitkään ja keitellä kahvia rauhassa, yksinpurjehduksen etuja. Päivä oli kaunis, mutta tuuli taas väärästä suunnasta. Mihin voi valittaa siitä, että sunnuntaina tuulee aina etelästä? Onko oikea paikka Trafi, Ilmatieteenlaitos vai kirkko?

Miksi aina pitää olla vastatuuli? Perjantainakin piti luovia koko matka.

Virkavalta kävi jälleen aamupäivällä Röytässä. Edellisenä iltanahan heidät oli syötetty saaressa hyvin. Maakuopassa muhinut rosvopaisti oli maistunut poliiseille.

Kävin seuran pursimajalla kuittaamassa vieraskirjan ja totesin, että tuuleen ei taida olla tulossa muutosta. Se näytti olevan S 2 – 3 m/s eli liian heikko luovittavaksi. Kone käyntiin ja köydet irti.

Pekka oli taas Virpiniemen rannalla vilkuttamassa. Tein lipputervehdyksen.

VHF:stä kuului mielenkiintoinen tiedote. Eräältä saarelta Oulun edustalla oli edellispäivänä lähtenyt uimaan koira, jota ei ollut myöhemmin löytynyt. En tiedä kuka tiedotteen antoi, viranomainen vai yksittäinen veneilijä. On mahdollista että se sanottiin tiedotteen alussa, mutta meni minulta ohi. Joka tapauksessa VHF-liikenteen säännöt ovat melko jyrkät, eivätkä mahdollisesti salli tuollaista liikennettä. Viesti oli kuitenkin tarkoituksenmukainen enkä usko sen häirinneen muuta liikennettä. Toivottavasti koira pääsee takaisin kotiin.

Elättelin pientä toivoa, että Kellon merellä ei olisi ihan vastatuuli ja pääsisin purjehtimaan. Turha toivo. Siellä ei tuullut kuin 1 – 2 m/s. Oulun edustalla tuuli vielä vähemmän. Oulun regattaan osallistuneet purjeveneet näyttivät kelluvan Kolmikulman tienoilla paikallaan.

Olipa mukava nukkua pitkään. Se kun ei pienten lasten vanhemmille ole kovinkaan usein mahdollista.

Veneitä alkoi tulla Röyttään lauantaina jo aamusta, olihan päivän aiheena Venetsialaiset. Sääkin oli komea. Sortseilla tarkeni koko päivän.

Nostin suuren paraatin eli juhlaliput mastoon. Useampikin kävi kysymässä, että mikä juhlapäivä Mamarosassa on. Kerroin heille tänään vietettävistä Venetsialaisista ja ihmettelin vastavuoroisesti, että miksi muilla ei ole juhlalippuja. Kaikki eivät tuntuneet olevan tietoisia juhlapäivästä.

Kävin seurakavereiden Jarin ja Joukon kanssa jo iltapäivällä saunassa. Illallista söimme tänäänkin porukalla, tällä kertaa Mamarosassa. Tarjolla oli aateloitua cajun kanaa.

Jouko oli tuonut mukana ison kasan ilotulitteita. Ne ja muutkin paikalle tuodut raketit kävi toimeksiannettu tuliteryhmä ampumassa Hepoharjusta koko venekansan iloksi. Jarin äänentoistolaitteista kajautettiin samanaikaisesti ilmoille Finlandia hymni. Revontuletkin näyttäytyivät juhlan kunniaksi.

Kävin illalla vielä rommimukillisessa M/S Jolina II:ssa. Paikalle sattui myös eräs moottoriveneilijä, joka illan hämärässä erehtyi henkilöstä ja ryhtyi kiittelemään minua vuolaasti. Samannäköinen mies oli kuulemma rientänyt päivällä apuun, kun poijuköysi oli kiertynyt hänen veneensä potkuriin. Irrottaminen oli ollut iso homma. Aika avuliaita ovat nämä Perämeren veneilijät.