21.7.2016 Iin Röyttä

Torstaina ei ollut tarkoitus liikahtaa mihinkään vaan nauttia päivästä saaressa.

Kristiina nautiskeli aamukahvistaan.

Datailevaa Emiliä emme saaneet juuri minkään vertaa kannen alta esille. Ida kävi useammankin kerran uimassa ja Ottokin lähti yhdellä kertaa mukaan. Pikkusisko otti kaiken ilon irti kun Otto aluksi arasteli kylmältä tuntuvaa vettä.

S/Y Hanhi saapui iltapäivällä. Laiturin päässä oli lopulta seuramme lipun alla purjehtivia veneitä useampikin. Päivä vierähti aurinkoisesta säästä ystävien kanssa nauttien.

Chef Lotinan pentteri tarjoili chorizoa perunatortillan kera.

Otto on innokas fudismies. Harmi vain, että rantakentän turppaat hiukan haittaavat pallottelua. Toisaalta, sitovatpahan maata tuulisempina päivinä.

Naisilla oli jälleen spa, miehet kävivät saunassa.

19.7.3016 Meritullin vierassatama, Oulu – Iin Röyttä • reitti kartalla

Mahtava herätä veneestä lomalla kun ei ole mihinkään kiire.  Miehistö napsi aamiaista kaikessa rauhassa.

Laituriin oli tullut vielä illalla meidän jälkeen lisää veneitä ja aamulla niitä tuli lisää.

Teimme vielä pieniä hankintoja. Kristiina kävi lasten kanssa jäätelöllä ja minä pyörähdin mutkan kotona ja kaupassa.

Iltapäivän puolella irrotimme köydet ja lähdimme kohti pohjoista. Tuuli oli NW 5-6 ms/s, joten vastaista oli edelleen. Koneistimme Kropsuun asti. Siellä avasimme genoan koneen seuraksi ja saimme riittävän vauhdin liki tyhjäkäyntikierroksilla. Se onnistui juuri ja juuri loppumatkaksi ihan yhdellä kyljellä Sen verran olimme laiskoja, että aivan täysin purjehtimaan emme ryhtyneet.

Kristiina otti torkut sitloorassa ja miehistö lueskeli ja dataili kannen alla.

Ystävämme Jari ja M/S Jolina II oli ottamassa meitä vastaan Iin Röytässä. Perässämme tuli Jouko kaverinsa Teuvon kanssa M/Y Christinalla.

Ida huomasi, että hänen kaverinsa Aleksi ei ollut Röytässä. Hän soitti samantien Aleksille, mutta tällä kertaa Aleksi ei ollut tulossa saareen yhtä aikaa, ikävä kyllä. Muuta touhua lapsille löytyi kuitenkin heti.

Laiturille kertyi illalla vilskettä. Aina kun joku vene lähestyy saarta, paikalle kertyy pieni parlamentti kyselemään toisiltaan: ”Mihin me otetaan se?”. Tässä onkin iso ero eteläsuomalaiseen veneilyyn, mistä nimenomaan eteläsuomalaiset täällä vierailevat ovat mielissään. Aina joku katsoo, että löytyy tilaa ja auttaa kiinnittämisessä.

Landareiksi nautimme M/Y Christiinassa perinteiset kolinat. Ne ovat muuten hyvät. Kollegallani Virtauslanka-blogin A-P:llakin on niistä kokemusta, ihan kahden päivän edestä.

Kristiina keräsi saunakasssiin saunasavea ja tiesmitä puteleita ja vietti S/Y Viluttitanssijan Liisan kanssa spa-hetken seuramme saunalla. Minä kävin löylyttelemässä Jarin, Joukon ja Teuvon kanssa hyvin perinteisen kaavan mukaan – ymmärtänet mitä tarkoitan.

19.7.3016 Veneilykeskus, Oulu – Meritullin vierassatama, Oulu • reitti kartalla

Bunkrasimme S/Y Mamarosaa kolme päivää. Kiersimme kauppoja ja kävimme välillä stuuvaamassa tavaraa paikalleen.

Halu päästä merelle kasvoi entisestään siinä tohinassa, kun ennustajat lupailivat upeaa auringonpaistetta.

Saimme tiistaina aluksen valmiiksi illansuussa. Olisi tehnyt mieli purjehtia vielä samana päivänä Iin Röyttään, mutta perille olisimme päässeet vasta yöllä. Tuuli oli NW 9 m/s eli vielä vastaista. Kotiin ei kuitenkaan enää haluttanut yöpymään.

Köydet irti ja suunta Meritullin vierassatamaan eli kotikaupunkimme Oulun keskustaan. Matkaa sinne oli alle yhden meripeninkulman verran.

Chef Lotinan pentteri tarjoili kaupan grillistä poimitun kanan ja grillikylkeä.

Otolla ja Emilillä oli kiire tarkastamaan, löytyykö sataman läheltä PokéStoppeja. Kesälomatunnelma oli aika kohdallaan, kun läheisellä patiolla esiintyvä artisti hiljeni ja veneelle saapui vieraita.

Päällystö kävi vuorotellen vieraiden kanssa kaupungilla ns. ottamassa löysät pois.

3.7.3016 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu • reitti kartalla

Sadetta oli luvassa koko sunnuntaiksi. Tuuliennusteet povasivat puhaltavan etelänpuolelta 5 – 10 m/s.

Ida hotkaisi aamupalansa kiireesti ja lähti Aleksin kanssa. Me muut nautimme kiireettömästä aamiaisesta.

Emil muistutti, että hänen syntymäpäiviinsä on aikaa enää 13 päivää.

Päivä oli todella harmaa ja märkä.

Veneitä lähti liikkeelle pitkin päivää.

Vastatuuli ja ikävä sää harmittivat. Mekään emme valmistautuneet ollenkaan purjehtimiseen. Tuntui turhalta kastella purjeita kun pitäisi vielä luoviakin.

Kuinka ollakaan – lähtiessä ripsi vettä, mutta muuten koko matka oli poutainen. Purjeet jäivät kuitenkin nostamatta, kun odottelimme luvattua sadetta. Ympärillä pyörivistä pilvistäkin päätellen näytti siltä, että sade iskee päälle ihan kohta. Emme halunneet kastella purjeita ja jättää niitä märkinä homehtumaan puomille ja rullalle kotisatamassa.

Maininkia oli sen verran, että osalla miehistöstä tuli uni. Ida sammui peräpunkkaan kirjojen keskelle. Otto nukahti ATK:n ääreen. Emil kiipesi lempipaikalleen ja sopi kavereidensa kanssa pelihommia illaksi.

Vaikka viime kerrasta on kymmenisen kuukautta, koko Mamarosan väelle näytti olevan helppoa jälleen sopeutua elämään purjeveneessä.

2.7.2016

Lauantaina Ida oli ehtinyt sopia Aleksin kanssa treffit jo ennen kuin päällystö sai kunnolla silmänsä auki. Neiti hoputti aamupalaa pöytään ja kurkki merelle. Aleksin saavuttua katosivat kaverukset omiin touhuihinsa. Muutaman kerran he ovat toisensa talven aikana tavanneet, mutta yhteisiä saaripuuhia oli selvästi odotettu.

Otto pääsi pitkästä aikaa kalastamaan ja narrasi eväkkäitä niin virvelillä, pilkillä kuin haavillakin. Patongin murut toimivat hyvänä houkuttimena ja poika sai napattua haavilla seipin. Valitettavasti ei ollut ruokakala, mutta se ei kalamiehen ylpeyttä saalistaan hälventänyt. Kala ku kala.

Emil viihtyi pitkin päivää pelikorttien parissa ja houkutteli meitä muita vuoron perään pussihousua pelaamaan. Kesken ruokailun pelimies havahtui siihen tosiasiaan, että hänen syntymäpäiväänsä on tasan kaksi viikkoa. Aikaisemmista vuosista poiketen taidamme viettää syntymäpäivät tänä vuonna maissa.

Olimme lauantaina lähdössä lämmittämään saunaa kun huomasimme saareen saapuvan samaisen helsinkiläisen veneen, jolle Oton kummisetä Kai oli tiedustellut saaren paikkatilannetta edellisenä päivänä. Kävimme ottamassa heidän köydet vastaan, toivotimme tervetulleeksi saareen ja myöhemmin saunaan.

Muksuja eivät kylpyhommat kiinnostaneet ja pääsimme löylyttelemään ihan kahdestaan. Kylläpä oli mahtava fiilis nautiskella Perämeren parhaista löylyistä pitkän talven jälkeen! Saunavieraatkin kävivät vielä vuoronsa päälle kiittelemässä meitä hyvästä löylyistä.

Lauantain ruokateemana oli savulohi – sattui olemaan lähtiessä tarjouksessa. Lounaana tarjoilin savulohipestopastaa, jonka resepti on maailman yksinkertaisin – mikäli ostaa kalan valmiiksi savustettuna. Keitetyn spagetin joukkoon sekoitetaan pestoa oman maun mukaan ja asetellaan pala savulohta päälle. Siihen vielä hieman parmesaania niin kylläpä vaan on hyvää! Ja tietty kylmää rieslinkiä.

Idean pastaan sain Hailuodosta kotoisin olevalta ystävältämme Minnalta. Hän ehdotti kokeilemaan myös seuraavanlaista versiota:

Pastan kiehuessa: 250-300g hyvää (eli luotolaista tai itse savustettua) lämminsavulohta paloitellaan sormin kulhoon. Lisätään:
1/2 dl (lehti)persiljaa
3/4 dl oliiviöljyä
1 (luomu) sitruuna mehu + raastettu kuori
3 rkl kapriksia, niitä pieniä

Keitä pasta ja heitä aineksista tehty sekoitus päälle. Rouhaise vielä mustapippuria päälle ja pikkasen parmesania niskaan. Valmista vartissa. Vois lisätä myös kevätsipulia tai vähän vihreetä keitettyä parsaa, mut tosi hyvä pikaruoka noinkin.

Oheen lasillinen hyvää rieslinkiä

Illalla saimme vielä mieluisia vieraita kun s/y Penelopen pariskunta saapui viinilasilliselle sitlooraamme. Kausi on nyt avattu ja kesä on vihdoin täällä!