Ti 11.7.2017 Tankar, Kokkola – Konikarvo, Kalajoki (28 mpk) • reitti kartalla

Kristiina olisi halunnut käydä aamulla tutustumassa Tankarin kappeliin, sillä se oli ollut illalla kiinni. Valitettavasti se oli edelleen lukossa. Saariston kirkot ja kappelit ovat yleensä hienoja ja tunnelmallisia paikkoja. Ne ovat olleet kalastajille, luotseille ja muille saaristolaisille tärkeitä ja niistä on pidetty hyvää huolta. Kannattaa käydä tutustumassa, vaikka ei itse olisi erityisen uskonnollinenkaan.

Laivueemme kasvoi edellisenä iltana. S/Y Viluttitanssija päätti jatkaa matkaa kanssamme pohjoisia kotivesiä kohti.

Lähdimme kympiltä liikkeelle. Alkumatkasta meno oli makeaa. Tuuli oli E 4-5 m/s ja saimme ajella isolla ja genaakkerilla.

Huvia kesti vain reilun tunnin. Sen jälkeen tuuli tilttasi ja nopeus laski 3,5 solmun tienoille. Koneistimme loppumatkan.

Matkalla bongasimme Merivoimien kalustoa. Mikähän alus oli kyseessä?

Olisimme mielellämme menneet Maakallaan. Pidimme vielä matkallakin VHF-konferenssin aiheesta. Yölle oli luvassa E 5-6 m/s, jolloin Maakallan satama on suojaton. Emme halunneet ottaa sitä riskiä, että sään ennustajat olisivat tällä kertaa oikeassa.

Ajoimme Konikarvoon. Satama ei ole mikään idylli, mutta se on kuitenkin suojainen. Sähköä ja vettä saa ja rannassa on huoltorakennus ja nuotiokatos.

Jouduimme vähän järjestelemään, että mahduimme laituriin. Kaljaasi Ansiolle piti jättää tilaa. Kyseessähän oli siis sama alus, jolle meidän piti tehdä tilaa Maakallassa reilu viikko sitten.

Chef Lotinan pentteri tarjoili illalliseksi maittavan pasta bolognesen, jonka nautimme pappateltan suojassa. Illalla nimittäin alkoi sataa.

Kalliokiiloille tuli yllättäen käyttöä, kun teimme polttopuita. Nuotiopaikalla ei ollut kirvestä. Täytynee lisätä aluksen perusvarustukseen kirves ja saha. Nuoret paistoivat makkaraa iltapalaksi.

Sääkatsauksen ja karttapalaverin pidimme S/Y Viluttitanssijan puomiteltassa.

Ma 10.7.2017 Holmön (SWE) – Tankar, Kokkola (51 mpk)  • reitti kartalla

Laivueemme irtosi laiturista jo aamuvarhaisella. Halusimme olla perillä Tankarissa hyvissä ajoin. Tuuli oli suotuisa ja oli makea purjehtia, vaikkei aurinko juuri alkumatkalla näyttäytynytkään. Muutaman pienen suihkun sen sijaan saimme.

Odotimme kovasti rajan ylitystä. Se tuntuu aina jotenkin juhlavalta palata takaisin kotimaahan. Minulla on tapana laulaa rajalla Kotimaani ompi Suomi. Oton mielestä tuosta perinteestä voisi luopua. Olisi kuulemma jopa erittäin suotavaa luopua siitä.

Heti kohta rajan ylitettyämme kuului kolahdus ja heti perään toinen kovempi kolahdus. Mikä se oli? Ensimmäinen ajatus oli että vettä on kymmeniä metrejä alla, joten kivi se ei voi olla. Mikä se oli? Kohta venee takaa ponnahti esiin uppotukin pää. Kuinka todennäköistä on saada uppotukki kylkeen keskellä avomerta? Otimme yhteyden Doorikseen. Jari ajoi rinnalle. Kallistimme venettä purjeilla, jotta hän näkisi mitä oikeassa kyljessämme oli. Vanttien kohdalla oli musta jälki, muuten kaikki oli hyvin.

Loppumatkasta tuuli tilttasi kokonaan. Onneksi edes paistoi aurinko.

Ystävät olivat meitä vastassa laiturilla. Olin viestitellyt s/y Viluttitanssijan Liisan kanssa ja he odottivat meitä Tankarissa. Edellisenä päivänä paikalla oli ollut useampikin oululaisvene. Ida halusi lähteä näyttämään minulle saarta. Kävimme yhdessä kävelyllä ja museossa. Saunojen ja illallisten jälkeen pidimme kipparikokouksen. Laivueeseemme liittyi myös Viluttitanssija ja päätimme kääntää aamulla keulat kohti Maakallaa tai Konikarvoa. Sataman jo rauhoituttua kävin vielä iltakävelyllä. Valitettavasti kappeli oli pistetty lukkoon. Toisella kertaa sitten.

Su 9.7.2017 Järnäsklubb – Holmön (44 mpk)  • reitti kartalla

Sen lisäksi, että Järnäsklubb oli ahdas, se oli myös matala ja pahasti ruohottunut.

Lähdimme aamulla jo kahdeksan aikaa. Pietarsaarelaiset, joiden kyljellä olimme, halusivat päästä liikkeelle. Toisaalta meidänkin kannatti lähteä ajoissa, kun päivämatka oli pitkähkö.

Koko matka oli koneistettava. Tuuli oli pystyvastainen NNE 3-4 m/s ja keveni vielä matkan aikana.

Lueskelimme ja pelailimme. Miehistö nukkui osan matkasta.

Holmön satamassa oli hyvin tilaa.

Viereen päräytti kohta suomalaispariskunta avoveneellä kyselemään, olemmeko nähneet miehen kenkiä. Hänellä oli muistin mukaan jäänyt kengät laiturille vähän aiemmin. Nyt siinä ei kenkiä ollut. Melko kauan he tutkivat laiturin ympäristöä, ennen kuin poistuivat ilman kenkiä. Vähän ihmettelen, minkälainen ihminen vie toisen ihmisen käytetyt kengät? Olisivatkohan kengät kuitenkin jääneet jonnekin muualle.

Norrfjärdenistä saapui lautta saareen. Siihen nousi kovasti matkustajia. Olisivatkohan olleet viikonlopunvietosta mantereelle palaavaa väkeä.

Kävimme saaren kaupasta täydentämässä hiukan ruokavarastoja. Siellä oli merkillepantavan paljon tuotteita alennettu ja laputettu ”lyhyellä päiväyksellä”. Esimerkiksi tarjouslimsojen päiväys oli kesälle 2016. Tarjouslihat olivat vain pari-kolme päivää vanhoja.

Tässäkin satamassa oli jälleen mynttisuihku, johon piti käydä vaihtamassa dusch pengaria. Eikä se poikennut edellisistä siinäkään mielessä, ettei siitä tullut lämmintä vettä. Minä todella ihmettelen, että mikä vimma ruotsalaisilla on noihin kolikkosuihkuihin. Ymmärrän kyllä, että niillä voidaan ainakin yrittää säännöstellä veden käyttöä. Sillä voi olla merkitystä joissakin saarikohteissa, joissa on pienikapasiteettiset porakaivot pumppuineen. Kolikkolaitteiden ylläpito ei kuitenkaan ole ilmaista ja yleensä ne eivät toimi kunnolla. Eikö olisi helpompi sisällyttää suihkun hinta suoraan satamamaksuun?

Sataman lahdella ui koko illan yksinäinen joutsen. Yhdestä naapuriveneestä kerrottiin, että se oli ollut siellä jo edellisenä iltana.

Chef Lotinan pentteri tarjoili illalliseksi herkullisen räkröran uusien perunoiden kera.

La 8.7.2017 Örnsköldvik – Järnäsklubb (38 mpk) • reitti kartalla

Lapset olivat bonganneet kaupungilla ison vesiliukumäen edellisenä päivänä. Ida ja Aleksi lähtivät aamulla kokeilemaan sitä ja löysivät kokonaisen kylpylän. Aamupäivä vierähti siellä ja pääsimme liikkeelle vasta puolenpäivän jälkeen.

Kohta lähdön jälkeen huomasin, että vanha vaiva alkoi oireilla. Kierroslukumittarille ei tullut välillä sähköä. Vian olin paikallistanut yhteen liitokseen.

Laitoimme Mamarosan ja Dooriksen lautaksi tarkistimme liitoksen. Syypää ei ollut liitos vaan sen vieressä oleva sulake, jonka langan tinauksessa oli murtuma. Siksi virran tulo pätki. Vaihdoimme sulakkeen ja jatkoimme matkaa.

Lauantaiksi oli tuomittu vastatuulta, NE-E 5-6 m/s. Päätimme kuitenkin purjehtia ainakin osan matkasta. Kunhan pääsimme ulos mutkaiselta väylältä saarten suojasta, nostimme ison ja avasimme genoan.

Husumin kohdalla vastaan tuli tuttu vene. Se kulki aika kaukaa rannempana, mutta tunnistimme sen oululaiseksi S/Y Alca Tordaksi.

Luoviminen alkoi lopulta kyllästyttää. Viimeiset kahdeksan meripeninkulmaa moottoroimme. Maininki oli sen verran kookas, että varsinkin keulapiikissä matkustaneet saivat melkoisen myllytyksen.

Järnäsklubbin satama oli tosi täynnä. Meinasimme jo jäädä lahdelle ankkuriin. Koska satama kuitenkin on suojainen, päätimme ajaa sinne sisään. Se oli tosiaan niin täyteteen pakattu, ettei siellä esimerkiksi mahtunut kääntämään venettä moottorin avulla. Kiinnitimme pietarsaarelaisen S/Y Time Outin kylkeen, joka taas oli ruotsalaisen S/Y Dies Nataliksen kyljessä. Mahduimme juuri ja juuri varppaamaan Mamarosan niin, että saimme keulan kohti sataman aukkoa. Helpompi lähteä aamulla ja ihan turvallisuussyistäkin parempi.

Dies Natalis oli juuri aloittanut maailmanympäripurjehduksen Kalixista. Sillä purjehtinut pariskunta aikoi olla reissussa kolmesta neljään vuotta.

Merja laittoi Dooriksessa mainion illallisen koko laivueelle. Nälkä oli yltynyt melkoiseksi, sillä loppumatkasta ei voinut juuri välipalaa laittaa melkoisen vuoristoradan vuoksi.

Pe 7.7.2017 Ulvöhamn – Örnsköldvik (22 mpk) • reitti kartalla

Ida ja Aleksi nousivat aikaisin aamulla, jotta ehtivät aamu-uinnille. Uima-allas veneen vieressä oli kieltämättä lapsille luksusta.

Ruotsin laivaston vapaaehtoisten alus lähti liikkeelle vähän ennen meitä.

Ajoimme Ulvön saarten välistä ulos länsikautta. Tuuli oli niin heikko, että moottoroimme.

Pikkuhiljaa tuulta kehittyi sen verran, että avasin genoan. Tyyli oli siis ns. ruotsalaista konepurjehdusta.

Matka ensimmäiseen sunttiin oli niin lyhyt, että en viitsinyt ryhtyä ison nostoon. Arvioni oli, että suntin jälkeen olemme niin suojaisilla väylillä, että tuulta ei enää riitä purjehtimiseen. Arvioin kuitenkin väärin. Rinnallamme purjehti useampikin alus. Vähän harmitti.

Pukkasimme sisään Örnsköldvikin vierassatamaan. M/S Dooris oli mennyt jo edeltä ja Jari tuli ottamaan Mamarosan keulaköysiä vastaan. Laiturilla oli vastassa myös ystävämme Antti, joka oli purjehtinut korkealle rannikolle Turusta.

Laivueen nuoriso-osasto sai valita ruokapaikan. Valinta osui Burger Kingiin. Vedimme kaikki sellaiset purilaisöverit, että meinasi heikottaa.

Kaupunkiin tulemisen suurin syy oli bunkraus. Syönnin jälkeen teimme pari reissua ICA:aan ja Systemiin. Reput olivat aivan täynnä ja kädet venyivät muovikasseista.

Chef Lotinalla oli vapaa ilta. Iltapäivän tuhtien purilaisten vuoksi ei illallista voinut edes ajatella.

Vietimme iltaa ystäviemme Antin ja hänen gastiksi iltapäivällä saapuneen Tommin kanssa. Palasimme yli kolmenkymmenen vuoden taakse purjehdusleireille, joilla tapasimme ja saimme ensimmäiset kipinät seelaukseen.

Illan kyseenalainen ohjelmanumero oli nuorisoseurue, joka yritti saada vierestämme vanhaa mastosta riisuttua moottoripurjehtijan rauniota liikkeelle. Koko seurue oli hirvittävässä humalassa. Yksi seurueen jäsenistä oksensi suoraan perän säilytysboksiin. Kesken liikkeellelähdön kippari ilmoitti, että ei mene vaihde silmään. Täytyi kuulemma lisätä vaihteistoöljyä. Seurue ei ymmärtänyt minkäänlaista järkipuhetta, mutta teknisistä syistä he eivät onneksi saaneet venettä liikkeelle. Valitettavasti he kuitenkin saivat satamassa toisaalla olleen purjeveneen käyttöön. Onneksi matka oli lyhyt ja he ajoivat kivenheiton päässä olevaan toiseen satamaan. Lähistöllä kellunut rannikkovartioston alus ei sen vuoksi ehtinyt puuttua sekoiluun.