Nukuimme aamulla pitkään niin kuin sunnuntaisin kuuluukin. Brunssin jälkeen tutkin sääennusteet. Sopiva ylityskeli olisi käsillä. Tuuli olisi melko lailla peräntakainen ja kevyehkö, perhepurjehdukseen sopiva.
Vaihdoimme Mamarosan laiturimoodista merenkulkukuntoon eli tavarat paikoilleen. Otto nosti Ruotsin lipun styyrpuurin saalinkiin.
Aloittelimme matkan tekoa ison ja genoan yhdistelmällä. Tuuli heikkeni melkein heti ja oli N 3 m/s. Vaihdoimme keulaan genaakkerin ja saimme nopeuden pysymään yli neljässä, ajoittain jopa viidessä solmussa.
Kokeneena ylittäjänä Otto neuvoi pikkusiskoaan ja sai houkuteltua Idan seuraamaan valtakunnan rajan ylitystä. Violettia viivaa vedessä tähystettiin silmä kovana. Eikä sisko edes suuttunut, kun Otto paljasti viivan olevan perinteistä merimiesten ällyytystä.
Emiliä harmitti, kun verkkoyhteyttä Youtubea varten ei ollut ja Minecraft-videot jäivät katsomatta. Lohtu löytyi parista matsista Pekkaa (entinen Musta-Pekka). Oton kanssa pelasimme laivanupotusta, ehkä vähän hirtehinen pelivalinta.
Yön aikana nopeus tippui välillä alle 3,5 solmuun, jolloin käynnistimme peltigenoan. Kovin paljon emme moottoria kuitenkaan tarvinneet. Joskus aamuyöstä tuuli voimistui hiukan ja vaihdoimme keulaan genoan. Sitä ei kuitenkaan kestänyt kauan. Laiskuus esti vaihtamasta takaisin vaikka olisi kannattanut.
Kristiina nukkui muutaman tunnin sitloorassa. Minunkin oli tarkoitus nukkua vähän, mutta nukkumishalut häipyivät joskus Norströmsgrundin jälkeen. Kaiku nimittäin näytti muutamassa paikassa ihan eri lukemia kuin kartta. Vettä olisi pitänyt olla muutamia kymmeniä metrejä ja näytöllä vaihtelivat lukemat välillä 5 – 8 metriä. Pohdimme asiaa ja keksimme kolme yhtä todennäköistä selitystä asialle: 1) kartantekijä on mokannut pahasti, 2) kaiku on rikki tai 3) meitä seuraa sukellusvene.
Aamupäivällä kiinnitimme idylliselle Pite-Rönnskärin saarelle. Kävimme tiedustelemassa lähimaaston. Sitten tuli uni. Jo toinen valvottu yö tälle viikolle, sillä tiistaina olin suorittamassa venepaikkaaan kuuluvaa velvoitetta, yövartiointia venesatamassa.
Hei, kivaa lomaa teille! Ei tuo sukellusvenejuttu ole aivan kaukaa haettu. Tapasimme toissapäivänä Tankarissa kalastajan, joka oli nähnyt hiljattain pinnassa ruotsalaisen sukellusveneen. Miehistö oli vilkutellut iloisesti kalastajalle.
T. Hanna
Voihan se olla silakkaparvikin…
Onko teidän kaiku viety pohjan läpi vai painettu vain tiiviisti laminaattia vasten siten että väliin tulee vettä ? Sanovat että jos se välivesi sieltä vähenee niin ensin kaiun herkkyys pienenee ja sitten se alkaa näyttää outoja. (Meillä on uusi kaiku niin on seurattu aika tiiviisti.)
Elena
Elena, kaiku näytti matalaa niin pitkän aikaa, että suljimme kalaparvet pois samantien. Anturi ei mene läpi rungon. Tuo nesteen valuminen on tosiaan tyypillinen ongelman aiheuttaja. Kiinnitys näyttäisi kuitenkin päälisin puolin olevan kunnossa. Pitää seurata.
Hanna, niitä sukellusveneitä tosiaan täälläpäin on, ihan oikeasti.