Frevisören – Kemi, Uleninranta (32 mpk)

Lähdimme Frevisörenistä liikkeelle lasten vielä nukkuessa. Rauhallista menoa tosin ei kestänyt kuin puoli tuntia. Sitten alkoi oviaukossa pyöriä miehistöä vaatimassa aamupalaa.

Tuuli oli NW 1-2 m/s, joten koneistimme.

Seskarön sillan kupeessa nostimme purjeet kuivumaan. Nehän kastuivat edellispäivänä oikein kunnolla ukkospuuskan tullessa päälle. Luutusimme niistä samalla myös liiskaantuneiden hyönteisten jälkiä.

Hanhikarin lähettyvillä näytti siltä, että mantereen päällä pyörinyt laaja saderintama alkaa tulla päälle. Laskimme purjeet nopeasti, kun kerran olimme ne nyt saaneet kuivaksi.

Pikkugastit odottivat kovasti rajan ylitystä. Tai eivät tarkalleen ottaen rajan ylitystä vaan pääsyä suomalaiseen mobiiliverkkoon. Tuolloin he pääsisivät rajattoman mobiilidatan pariin ja voisivat luukuttaa Youtubea ja Netflixiä mielin määrin.

Tällä kertaa mahduimme Uleninrannassa kelluvaan laituriin. Viime kerralla oli muutama vene kiinnitetty niin hankalasti, että ne veivät useamman veneen paikan. Aivan reunimmaisen paikan haittanahan on taipunut tukipaalu.

Ihme kyllä, lapset innostuivat Kemissä jättämään datailun ja käväisemään Meripuiston leikkipuistossa.

Miehistö katsoi illalla jälleen yhden Uuno Turhapuro -leffan. Samaan aikaan Chef Lotinan pentteri tarjoili päällystölle iltapalaksi höyryävää lammasmakkarapaistosta ja tsatsikia.

1.8.2015 Gårdsviken – Frevisören (22 mpk)

S/Y Hanhi lähti lauantaina aamulla kohti etelää. Hyvästelimme ystävät ja lähdimme itään päin.

Tuuli oli NW 3-4 m/s. Nostimme heti purjeet, mutta huvia ei kestänyt kuin puolitoista tuntia. Tuulen lopahdettua jatkoimme koneavusteisesti.

Kyrkgrundetin kupeessa nousi nopeasti ukkospuuska. Tuuli kohosi hetkessä toiselle kymmenelle. Laskimme purjeet. Repivää tuulta kesti parikymmentä minuuttia.

Pilven mentyä ohi tuuli oli kääntynyt sen verran, että loppumatka oli vastaista. Emme nostaneet enää uudelleen purjeita.

Saavuimme iltapäivällä Frevisöreniin, Båtskärsnäsin eteläpuolelle. Paikka oli meille ennestään vieras ja tiesimme sen verran, ettei kyseessä ole teknisesti mikään huippusatama. Jännitti hiukan.

Paikalla oli vain yksi pieni pistolaituri. Päätimme lähestyä sitä suoraan laiturin päästä ja pudottaa peräankkurin. Tällöin Mamarosa jäi sivutuuleen, mutta uskoimme näin saavamme varmimmin riittävästi vettä kölin alle.

Vettä riitti mainiosti. Lähestyessä Kristiina näki laiturin tarkemmin ja alkoi empiä. Hän huusi keulasta, että ei tuo laituri kestää hyppäämistä eikä venettä. Päätimme kuitenkin kokeilla. Kristiina hyppäsi keulasta laiturille, mutta sitten tuli tenkkapoo. Laiturilla ei nimittäin ollut oikein mitään kiinnityspaikkoja köysille. Kauempana oli muutama rengas, mutta ne eivät sivutuulessa tulleet kysymykseen.

Nappasin laiturissa olleesta avoveneestä airon ja mittasin sillä laiturin vierestä syvyyden. Noin 2,5 metrinen airo ei yltänyt missään kohtaa pohjaan. Niinpä otimme töijauksen uusiksi ja tulimme kylkikiinnitykseen.

Laituri sijaitsee Frevisörenin leirintäalueen vieressä. Se ei kuitenkaan taida olla kovinkaan virallinen satama. Sitä ei mainita leirintäalueen omissa esitteissä tai nettisivuilla. Respassa ei myöskään ollut kuultu, että joku olisi joskus maksanut satamamaksun. Tarjouduimme sitten maksamaan telttapaikasta, sillä halusimme käyttää alueen suihkuja.

Laiturille tai edes lähelle ei tullut vettä tai sähköä. Muuten fasiliteetit olivat tyypillistä leirintäalueen tyyliä ja tasoa. Ikävä kyllä, uima-allas ja vesiliukumäki oli jo siltä päivältä suljettu. Kristiina muuten huomasi vasta suihkutiloista poistuessa, että oli peseytynyt miesten puolella. Melkoinen tuuri, että sattui hiljainen hetki. Minun käydessä viisi minuuttia myöhemmin pesuhuone oli täynnä saksalaisia ja norjalaisia.

Leiriydyimme ravintolaan. Toimme mukana läppärit, täppärit, puhelimet sekä jakorasiat ja vedimme kunnon latausaseman pöydän viereen.

Otto ja Ida kävivät tihkusateessa pelaamassa minigolfia. Peli oli aika vetinen, sillä osalla radoista seisoi vesi. Emil dataili sillä aikaa meidän seurassa.

Nukkumaan mennessä pikkugastimme innostuivat ensimmäistä kertaa lueskelemaan omaa blogiamme. Keulapiikistä kuului hihitys, kun he surffailivat ja muistelivat vanhoja seikkailujamme. Heitä näytti myös viihdyttävän S/Y Solsidanin blogi – siinä kun myös ovat tärkeässä osassa lapset ja perheen yhteiset jutut.

31.7.2015 Gårdsviken

Olimme viettäneet jo useamman päivän Gårdsvikenissä, mutta emme vieläkään olleet aivan valmiita lähtemään. Pidimme aamupalan yhteydessä möten ja neuvoa antavan voteringin: kolme halusi jäädä, kaksi äänesti tyhjää. Juttelin Juhanin kanssa. Hän kiteytti asian aika hyvin: ”Mihin sulla on kiire?” No eihän minulla tietenkään lomalla ole mihinkään kiire.

Tuntui tosi kotoisalta viettää aikaa Gårdsvikenissä. Olimme tutustuneet useisiin uusiin ”ruotsalaisseuramme” ihmisiin viime päivien aikana. Oli aika helppoa jäädä satamaan vielä.

Chef Lotinan pentteri tarjoili lounaaksi pizzaa. Aluksessa oli muuten melko kuuma uunin höökyessä. Ateria nautittiin siksi – ja myös paikallisen tavan mukaisesti – laiturilla.

Lounastamme vaani yläpuolella liitelevä merikotka, vaikuttavan kokoinen lintu.

Heti kotkan perään bongasin toisen linnun. Seurakaverimme S/Y Hanhella saapuivat Gårdsvikeniin. Olimme pitäneet heihin yhteyttä ja tiesimme heidän tulevan vastaan näinä päivinä.

Päivällinen ei eksynyt kauas lounaan teemasta. Chef Lotinan pentteri tarjoili laiturille hampurilaisia, kullekin mieleisillä täytteillä.

Ilta vierähti laiturilla hyvin sosiaalisissa merkeissä. Oli mukava tavata Hanhen väkeä ja seurustella muidenkin kanssa.

Satamaan tuli paljon veneitä, mikä johtui varmaan alkavasta viikonlopusta, mutta myös lauantaina pidettävien tanssien ennakoimisesta. Seuran aktiivit toivat mukanaan pursimajalle myyntiin syötävää ja juotavaa.

Naapuriveneiden väki pyyteli kovasti, että mekin jäisimme juhliin. Kitaran kanssa väkeä viihdyttäneen miehen mielestä ”ettehän te voi nyt millään lähteä täältä!” Olimme kuitenkin jo päättäneet jatkaa aamulla kohti uusia seikkailuja.

29.7.2015 Gårdsviken

Vietimme keskiviikkona satamapäivää Gårdsvikenissä. Sadekuuroja risteili koko päivän.

Otto paistoi makkaraa. Hän oli tosi ylpeä, kun makkarasta tuli tosi hyvä.

Chef Lotinan pentteri tarjoili mustelakala-simpukkapastan. Viritimme pappateltan ja herkuttelimme sitloorassa sateen suojassa.

Illalla satamaan tuli pieni purjevene. Siinä oli ruotsalainen kippari ja kaksi sveitsiläistä gastia. Vaikka en pidä itseäni hirveän kovana saunojana, niin kaikille kolmelle tuntui olevan kova sana, että he pysyivät saunomisen tahdissa suomalaisen löylynheittäjän kanssa.

Sveisiläisherrat halusivat tarjoilla läsnäolijoille grillipaikalla kirch-viinalla terästettyä kahvia. Hyvää oli, mutta puolen mukin kohdalla huomasimme, että se oli keitetty satama-altaasta otettuun meriveteen. Ei maistunut hyvältä enää sen jälkeen.

30.7.2015 Gårdsviken

Maha oli kipeä koko aamun. Sveitsiläisten kahvi taisi olla syynä.

Satamassa kävi kolme tuttua moottorivenettä Haukipudas-Ii -alueelta. He laittoivat ruuan ja jatkoivat matkaa Luleåta kohti. Lapsiamme harmitti, sillä veneissä oli heille tuttuja saman ikäisiä lapsia.

Tuuli SE 10 m/s eli vastatuuli suunnitelmiimme nähden. Ei kiinnostanut lähteä luovimaan.

Kävimme kävelyllä Kohamnissa viemässä roskapussin. Siellä on kunnan ylläpitämä jätehuoltopiste. Ida poimi matkalla mustikoita.

Sillä aikaa viereemme oli tullut kaunis puinen moottorivene, M/S Maria.

Yllätyin kun näin veneen kipparin. Kannella istui vanha tuttuni, joka auttoi meitä kesäkuussa. Meillä oli tuolloin ongelma polttoainepumpun kanssa ja hän hinasi meidät meripelastusaluksella satamaan. Olipa mukava nähdä tuttuja.

Otto ja Emil uivat ja kävivät välillä saunassa lämmittelemässä.

Kristiina löysi aivan sataman vierestä männynherkkutatteja. Niinpä chef Lotinan pentteri tarjoili lounaaksi vermutilla ryyditettyä tattirisottoa. Olipahan mainiota.

Hyttysiä oli tosi paljon. Koska Gårdsvikenissä ei ole maasähköä, emme voineet käyttää hyväksi havaittua Raid-sähkökarkotinta. Leikkasin oluttölkistä hyttystyynyille tuikulla kuumennettavan telineen. Toimi hyvin. Kiitos vinkistä Jounille.

Vietimme iltaa laiturilla M/S Marian ja S/Y Heilan väen kanssa seurustellen. Saunalta kuului naurua, laulua ja molskahduksia. Paikalliseen tyyliin ruotsalaiset innostuivat ruuan ja muutaman drinkin jälkeen sekasaunasta.

28.7.2015 Klubbviken – Gärdsviken (20 mpk)

Aurinko paistoi maanantaina komeasti, kun heräsimme Klubbvikenissä.

Aamupalan jälkeen miehistö komennettiin rannalle purkamaan energiaa, sillä useampi tunti vierähtäisi tänään purjehtiessa.

Lähdimme kohti pohjoista, Kalixin saaristoon. Olimme siis lähdössä paluumatkalle. Hieman haikeaa, vaikka olimmehan olleet reissussa jo yli kolme viikkoa.

Saimme purjehtia koko matkan avotuulessa, SE 4- 7 m/s. Meno oli makeaa ja niin olivat eväätkin. Pikkugastit herkuttelivat kanelbullilla ja kävivät välillä lekottelemassa sitloorassa.

Iltapäivällä olimme perillä Gårdsvikenissä eli Töre Båtklubbenin saaritukikohdassa. Mekin olemme veneilyseuran jäseniä.

Kuinka ollakaan meitä oli laiturilla ottamassa vastaan Juhani, tuttu paikallinen purjehtija ainakin viidentoista vuoden takaa. Näimme hänen veneen S/Y Heilan Oulussa lähtöpäivänä.

Paikallisen tavan mukaan levitimme pöytäliinan veneen edessä möljällä olevalle pöydälle. Koko ilta vierähti Juhanin perheen kanssa seurustellen. Taidettiin siinä muutama yhden tähden illallinen pikkulasista nauttia.

Yksi päivän polttavimpia puheenaiheita Ruotsissa on jälleen sukellusvene, kuinkas ollakaan. Tällä kertaa he ovat ilmeisesti todella löytäneet yhden, vaikkakin ilmeisesti verrattain vanhan. Asiasta kertoi muun muassa Expressen.

Juhani innostui muistelemaan, kun näillä vesillä oli sukellusvenejahti 80-luvulla. Sitähän seurattiin tuolloin aktiivisesti Suomenkin lehdistössä.

Sukellusvenettä oli jäljitetty toden teolla. Lahdella oli räjäytelty syvyyspommeja yötä päivää. Juhani sanoi, että pamaukset tuntuivat satamassakin veneessä melkoisilta.

Sukellusveneverkkoja oli viritelty lahdelle ja veneellä liikkuminen oli vaikeaa. Pakko niitä oli kuulemma välillä avata, kun veneilijät eivät päässeet mihinkään.

Töre hamnissakin olivat olleet rynnäkkökiväärein varustetut miehet vartiossa. Juhani kertoi, ettei maihin tahtonut päästä, kun miehet olivat heti kovistelemassa.

Pikkugastit kävivät välillä uimassa ja lämmittelemässä Perämeren Ruotsin puolen parhaassa saunassa.

Iltakaste toi sammakot esille ja niitä pyydystettiin kilpaa. Emil viihtyi sammakoiden parissa pitkään ja toi lemmikkinsä jopa iltapalapöytään.

Otto päätti olla hurjapää. Hänelle viritettiin nostimien ja puomin avulla hoijakka, jolla hän heijasi veteen.

Lasten kesäiset suosikkijutut ovat joskus jänniä. Meidän pikkuväelle on iso juttu, kun he saavat poltella keppejä nuotiossa.