2015-07-11 Hellälä, Tornio

Lauantaina S/Y Mamarosa pysyi Torandan vierasvenesatamassa ja vietimme satamapäivää.

Kävimme kylässä ystäviemme veneessä S/Y Julianassa. Heidän purjehdusreissun suunta oli itään päin kun me taas olemme menossa länteen. Oli mukava nähdä heitä.

Miehistömme ilmoitti aterioivansa ravintolassa. Sinne siis ja pöydän täydeltä ranuja. Ensimmäinen pöytävalinta oli vähän haasteellinen ruokailua ajatellen. Lopulta ateriointi tapahtui sisätiloissa.

Idan kanssa kävin laiskottelemassa ravintolan terassilla.

Oton mukana menin läheiselle nurmikentälle pallottelemaan.

Chef Lotinan pentteri tarjoili kylmäsavulohi-avokadopastaa.

Ilta vierähti rattoisasti merikarttoja tutkaillessa ja seuraavia kohteita valitessa.

10.7.2015 Kemi, Uleninranta – Hellälä, Tornio (16 mpk)

Tuttuja kemiläisiä konkaripurjehtijoita kävi aamulla pyörähtämässä laituriparlamentissa. Vierasveneilijöiden kanssa vaihdoimme ajatuksia seuraavasta kohteesta. Muutamallakin suunnitelmissa oli Selkä-Sarvi, todella hieno saari Perämeren kansallispuiston alueella. Se on todella suosittu viikonloppuisin ja laituripaikat ovat siksi tiukassa. Lisäksi viikonloppuisin siellä on vähän rai-rai-tyyppinen meininki, joka ei oikein lapsiperheille toimi. Me olimme päättäneet skipata Selkä-Sarven tällä kertaa näistä syistä.

Moottoroimme Kemistä länteen lähisaarten välistä. Purjehdusosuutta oli luvassa niin lyhyelti, että menimme pelkällä genoalla.

S/Y Mamarosan kuvat: Outi Palosaari, S/Y Mollyn kuvat: Kaitsu

Hiukan ennen Ruotsi-Suomi -rajaa vastaan tuli tuttu meidän seuran vene, S/Y Molly. Otimme kohtaamisesta paljon valokuvia ja huutelimme tervehdykset. Oli kiva nähdä. Harmittaa vain, ettei nähty satamassa. Olisi varmasti ollut mukava istahtaa kuulla molemmin puolin reissukuulumisia.

Suuntasimme siis Tornioon. Hellälässä on uusi paikka, muutama vuosi sitten pystytetyn tapahtumakeskus Torandan yhteyteen on rakennettu myös vierassatama.

Sisäänmeno oli melko jännä. Ajoimme Tornionjokea ylös jokusen mailin. En ole ennen ajanut purjeveneellä väylää, jonka syvyydeksi on karttaan merkitty 0,5 metriä. Kartan tiedot ovat vanhentuneet. Väylä on ruopattu ja menee paikoin eri kohdasta kuin vanha ja matala. Uuden väylän käyttöön löytyvät ohjeet Torandan nettisivuilta. Melkein kaikki Torandassa vierailleet tuttavamme ovat saaneet pohjakosketuksen jossain kohtaa reittiä. Me pääsimme perille ilman kolinaa tai hiekan suhinaa. Kaikki meni hyvin kun tunnollisesti noudatti jaossa olevia ohjeita.

Torandan satama on tilava. Uusista laitureista löytyy 40 vieraspaikkaa, vesi ja sähkö. Rannassa on sauna, ravintola ja venehuoltoasema ja paljon vauhdikkaita tapahtumia, joihin kannattaa tutustua heidän nettisivujen kautta.

Meitä olivat vastassa pitkäaikaiset ystävämme Mika ja Erja. Vietimme heidän perheen kanssa mukavan yhteisen illan. Kävimme syömässä makoisat lohikeitot.

Rannassa touhusi muutama moottorikelkkaharrastaja, jotka ajelivat kelkoillaan sataman ympärillä. Saivat upotettua ainakin yhden kelkan, mutta ilmeisesti saivat sen nostettua saman tien ylös.

Oman säväyksen iltaan antoivat pin up-mallien kuvaukset laiturillamme.

Lapset riehuivat porukalla ja aikuisillakin oli oikein mukavaa.

Käytän yleensä paljon aikaa lomamatkapurjehduksen ruokien suunnitteluun. Laadin kauppalistan huolella. Katson kaupassa, että tuotteissa on pitkät päiväykset ja että ne on pakattu siten etteivät ne vie kohtuuttomasti tilaa jääkaapissa. Tänä vuonna olen tehnyt kaiken toisin.

Mukaan pakattu tuoretavara on sitä sun tätä. Säilykkeitä kaapista löytyy varmaan sen sata sorttia – osa on viime kesänä Luulajasta hankittuja! Minua ei selkeästi kannattaisi päästää ruokakauppaan itsekseni. Moponi kun yleensä ei tyydy vain keulimaan, vaan saattaa karata kaupassa käsistä niin komeasti että takavalot vain vilahtavat.

Tänä vuonna päätin että ruokaa laitetaan aina sen mukaan mikä on menossa vanhaksi. Sävelletään. Otetaan rennosti. Kun päästään kauppaan, syödään pari päivää potturuokaa – ne eivät säily veneessä kauempaa. Kun leipä on menossa kovaksi tehdään siitä mukava lisäke jonka kylkeen tekaistaan lihakastike ja niin päin pois. Hyvin on toiminut tämä rennompikin linja ja perhe on saanut syödäkseen hyvin.

Yksi ruokafilosofiani purjehduksella liittyy ravintoloihin. Olen vahvasti sitä mieltä, että jos joku asiasta tehden pyörittää rannassa ravintolaa niin kyllä sen palveluja on myös veneilijöiden suotava käyttää. Alkumatkasta se on tosin tarkoittanut meille jo useampaa ravintolaruokailukertaa, sillä sekä Kemissä että Torandassa olemme hyödyntäneet ruokahuollossa myös paikallisten ravintoloiden palveluja. Miehistömme nousee kapinaan mikäli he eivät saa Kemissä pizzoja ja Torandan ranut ja nakit oli menestys josta puhutaan vielä pitkään.

Vaikka ostokset tehtiinkin vasemmalla kädellä, onnistuin löytämään muutaman jutun jotka ansaitsevat ehdottomasti maininnan. Ensimmäinen niistä on sitrus-spray – josta taidan tehdä vielä ihan kokonaisen päivityksen reissun aikana. Toinen on Lidlistä löytämäni suojakaasuun pakattu ruisleipä – ja vielä luomua! Sitä tullaan kyllä hamstraamaan lisää jahka joskus jonkun kaupan jossain tapaamme. Ei taida tosin ihan hetkeen tapahtua.

Viime päivinä olen hyödyntänyt pitkälti vanhoja reseptejä. Tsatsiki, kylmäsavulohipasta – johon tosin en löytänyt kaapista kapriksia ja muutama avokaado oli menossa yli, joten vanhasta versiosta muodostui kylmäsavulohiavokaadopasta. Oli muuten hyvää!
Tänään paistoin kanan fileitä ja pyöräytin niiden kylkeen couscousin.

Kanaa ja couscous

Pari uutta sipulia varsineen
Pari tomaatia
Puolikas kesäkurpitsa
Pari kynttä valkosipulia
Pinjansiemeniä
Couscousia
Kanafondi
Vahvaa minttua
Mausteita: Suolaa, pippuria, kurkumaa, paprikaa, juoksevaa hunajaa ja puolikkaan sitruunan mehu.

Paaha siemenet pannulla ja siirrä sivvuun oottamaan. Kuullota pannulla vihannekset ja valakosipuli. Pistä filekset paistumaan. Valmista viereisellä levyllä couscous paketissa olevan turvotusohojeen mukkaan – muista kanafondi. Kääntele pannun kasvit couscousin sekkaan. Lissää paahetut siemenet. Mausta. Muista minttu. Asettele lautaselle lihhaa ja couscousia. Koristele. Tarjoile. Nauti.

9.7.2015 Kemi

Torstai oli sateinen. Vietimme satamapäivää Kemissä.

Jollaajia ei keli haitannut. Treenit pyörivät koko päivän. Yksi opparipurjehtija kaatoi jollan altaassa. Nosto oli suorastaan mallikelpoinen. Tyttö käänsi jollan pystyyn muutamassa sekunnissa.

Sen verran sateesta oli taukoa, että Emil ja Ida pääsivät käymään leikkipuistossa. Opetin heille reitin ja tarvittavan yhden tien ylityksen turvallisesti. Kaksikko pääsi puistoilemaan ihan keskenään. Sillä aikaa kävimme Oton kanssa läheisellä jalkapallokentällä.

Illansuussa kävin kaupassa hakemassa vähän provianttia, tuoretta lihaa, kasviksia ja leipää. Kaupungin keskusta oli aivan käsittämättömän autio.

Chef Lotina laittoi iltapalaksi tuoreilla yrteille ryyditettyä sieni-pekonipaistosta.

Gastimme olivat löytäneet uuden koukuttavan mobiilipelin. Kolmikko pelasi Agar.io:ta niin innoissaan, ettei nukkumaanmenosta meinannut tulla mitään.

8.7.2015 Iin Röyttä – Kemi, Uleninranta (34 mpk)

Oli tarkoitus lähteä keskiviikkona jo varhain liikkeelle, mutta kaikkia meitä nukutti sikeästi. Yhdeksän jälkeen ketsi ja yksi toinen alus lähti Kemiä kohti ulkokautta. Me lähdimme kohta perään.

Nostimme ison ja avasimme genoan heti Röytän ulkopuolella. Platlenssi. Laitoin genoalle puomin ja isolle preventterin, jotta saamme ajaa rauhassa. Ohitimme jo vähän ennen Kraasukkaa kaksi matkakumppaniamme. Kumpikin olivat hyvin raskastekoisia aluksia.

Chef Lotinan pentteri tarjoili merilounaaksi spydäriä.

Puolimatkan tienoilla tuuli alkoi temppuilla. Jiippejä tehtiin ja puomisulkeisia pidettiin viiden minuutin välein. Sitten tuuli loppui. Maininki kiikutti ja heilutti roikkuvia purjeita. Epämukavaa. Koneistimme loppumatkan.

Ida ja Emil pitivät kauppaa. Myytävänä oli muun muassa kirjallisuutta ja taidetta.

Perillä Uleninrannassa laituripaikan kanssa oli pieni arpominen. Emme halunneet kiinnittyä korkeaan maalaituriin, sillä siitä pikkugastiemme on vähän vaikea kulkea. Ponttonilaiturin päässä oli pari paikkaa vapaana. Siihen oli kuitenkin kiinnitetty muutama vene jotenkin harvinaisen hankalasti viemään useamman veneen tila. Aivan laiturin päässä olevan korkean tukipaalun olivat ilmeisesti jäät onnistuneet vääntämään hankalasti kallelleen. Lähestyimme paikkaa. Vieressä laiturilla seisoskeli kolme miestä kädet taskuissa. Yksi heistä oli keltaisella liivillä varustettu satamaopas. Viimetipassa yksi miehistä päätti tehdä jotakin vastaanottaakseen meidät – ei se satamaopas. Yritimme kiinnittyä tolpan kohdalle, mutta ei siitä mitään tullut. Tolppa hipoi keulastaagia. Vastapäätä oli tyhjä aisaväli. Seuraavaksi lähestyimme sitä, mutta se näytti kovin kapealta. Kysyin, mutta satamaopas ei tiennyt sen leveyttä. En uskaltanut kokeilla. Kelluvassa laiturissa ei ollut enempää tilaa. Oli pakko mennä maalaituriin. Satamaopas harppoi sinne ottamaan keulaköyttä vastaan. Annoin saman tien palautetta laiturijärjestelyistä ja palvelun tasosta. Kyseessä on kuitenkin vuoden vierassatama -tittelin viime kaudella pokannut satama, jolta pitää mielestäni voida edellyttää jonkinlaista tasoa.

Kemissä oli parhaillaan menossa jollapurjehtijoiden alueleiri. Yli kaksikymmentä jollaajaa treenasi sataman edustalla.

Pikkugastit vaativat pizzaa. Ei tuntunut olevan vaihtoehtoja. Pizzojen jälkeen koukkasimme viereisen puiston kautta takaisin satamaan.

Jäin vielä laiturille ihmettelemään viereisen saksalaisveneen takilointia. Keulapurjejärjestely vaikutti – hmm – mielenkiintoiselta. Keulaan oli päätetty laittaa yhtä aikaa ST-jib, genoa ja code-0. Luoviminen genoalla saattaa olla hiukan työlästä.