Perjantai oli suunnitelmassamme ylitykseen varattu varapäivä. Koska pääsimme suunnitelman mukaisessa aikataulussa yli Perämeren, voitiin perjantaina viettää lepopäivää Svinörassa.

Svinörassa on Piteå Båtklubbenin noin 60 paikkainen satama klubirakennuksineen. Otto panosti kalastukseen. Kaloja nousi useita, muunmuassa tosi iso seipi ja ahventa paistettavaksi.

Emppu kävi rikaamassa yhden paikallisen seuran Opparin. Siitä kuitenkin puuttui muun muassa jatkopinna, joten reunalla istumista vaativaa seelaaminen rivakassa tuulessa oli melko hankalaa.

Mika ja Emppu kävivät kumpikin mutkan Mamarosan takaboksissa. Tarkoituksena oli kiristää pois paapuurin takaknaapista huomattu pieni väljyys. Mutteri oli todella hankalassa paikassa ja Emppu oli ainoa käärmeihminen, joka pääsi pulttia edes lähelle. Boksin kautta kiristäminen ei kuitenkaan onnistunut, vaan vasta avaamalla hiukan perähytin katon sisusteita.

Lepopäivää vietettiin myös netin avulla. Svinörassa nettiyhteydet on toteutettu mallikelpoisesti avoimella ilmaisella langattomalla verkolla.

Alkuillasta suuntasimme ylitysmiehistön kanssa noin seitsemän kaapelimitan päähän mantereelle Renöhamniin.  Ohjelmassa oli rullan eli miehistöluettelon päivitys. Veneen päälle tulivat loput perheenjäsenemme Kristiina, Emil ja Ida. Samalla ylitysmiehet Mika ja Emppu lähtivät Oulua kohti maata pitkin. Suuret kiitokset taitaville purjehtijoille ja loistavalle seuralle. Kristiinan äiti toimi logistiikkavastaavana, suuret kiitokset anopille myös. Julkinen liikenne Oulun ja Piteån välillä on nimittäin nykyään hiukan heikoissa kantimissa.

Renöhamnista oli tarkoitus täyttää makeavesitankki. Satamassa venehuoltoa pitävä avulias herrasmies kuitenkin kertoi, että vastikään vedetystä uudesta vesijohdosta on otettu näytteet mutta vastaavilta viranomaisilta ei ole saatu vielä todistuksia. Hän itse käytti vettä juomavetenä. Emme täyttäneet tankkia. Samalla hän myös kertoi, että Svinöran vesi on puhdasta ja siitä on virkamiesten sertifikaatit. Ja että vesi tulee omasta porakaivosta. Tämän tiedon pohjalta päätimme sitten olla täyttämättä vesitankkia myöskään Svinörassa, herran vakuutteluista huolimatta. Lähde tai kaivovettä ei nimittäin kannata ottaa veneen tankkeihin. Saattaa kehittää sinne ihan omaa ei toivottua elämää.

Illansuussa saavuimme Svinöraan oman perheen voimin. Ida ja Emilkin ihastuivat paikkaan heti nähtyään leikkipaikat, kanootit ja muut lapset temmeltämässä.

Nousimme Mikan kanssa klo 05:00. Keitimme satamassa pullollisen kahvia ja toisen vettä. Ruotsin lippu nousi saalinkiin ja köydet irtosivat klo 05:30. Samoihin aikoihin Marjaniemestä irtosi myös saksalainen kookas teräsvalmisteinen purjevene ja joka suuntasi etelään. Samaan suuntaan lähtenenyt teräsrunkoinen moottorivene oli todennäköisesti suomalainen, lippua sillä ei ollut. Me suuntasimme Perämeren yli kohti Piteåta. Matkaa noin 79 meripeninkulmaa ja arvioitu ajoaika 15 tuntia. Emppu ja Otto olivat ensimmäistä kertaa ylittämässä Pohjanlahtea ja vielä melko leveältä kohdalta.

Luvassa oli noin kolmen sekuntimetrin itätuulta eli niin heikkoa myötäistä, että se ei käytännössä meitä veisi yli. Puolenpäivän aikoihin tuuli saattaisi nousta muutamaksi tunnuksi jopa viiteen sekuntimetriin. Mahdollista siis olisi, että saisimme jopa hiukan purjehtia.

Kohta lähdön jälkeen vastaan tuli purjevene Luleå-Piteå suunnasta. Tuuli oli SW 3 m/s. Avasimme genoan moottorin seuraksi, nopeus nousi hiukan.

Pari tuntia myöhemmin aluevesirajan tuntumassa tuli jälleen purjevene vastaan. Sivuutti sen verran etäältä, ettei lippua näkynyt. Tuuli oli virinnyt hiukan ja päätimme kokeilla genaakkeria. Tuntui vetävän sen verran hyvin, että nostimme myös ison ja sammutimme moottorin. Tuuli S 5 m/s ja nopeus 5.5 – 6.5 solmua. Tosi makeaa menoa.

Puolikymmentä mailia ennen valtakunnan rajaa muutimme genaakkerin skuuttausta, koska tuuli kääntyi enemmän peräntakaiseksi. Irrotimme etukulman keulasta ja vedimme sille skuutin puomin kautta. Alapuolelle lisäsimme barberhaulerin vakauttamaan takakulmaa. Tuuli  SSW 5-6 m/s ja nopeus 6.5 – 7.5 solmua.

Valtakunnan rajan (EEZ) tienoilla alkoi etuvasemmalle kertyä lähestyvä tumma pilvimassa. Epäilimme sen tuovan joko tuulta tai sadetta tai molempia. Emme halunneet ajaa ukkospuuskaan genaakkerilla. Ja vaikkei puuskaa tulisikaan, emme halunneet kastella genaakkeria. Niinpä vaihdoimme sen genoaan. Ennustuksemme osui suht oikeaan. Pilvi nosti tuulen 8 – 9 sekuntimetriin vesisateen kera. Pienemmästä purjepinta-alasta huolimatta saimme taas ajella yli 7 solmun vauhtia. Rajan ylityksen kunniaksi siirryimme noudattamaan Ruotsin aikaa.

Emppu ja Otto heräilivät kymmenen tienoilla kyselemään, missä mennään.

Noin kello 12.30 pilvimassa alkoi olla takanamme. Samalla moinasi tuuli ja kääntyi vastaiseksi. Rullasimme genoan sisään, mutta jätimme ison ylös.

Sitlooraan katettiin brunssi. Hilkka-mummun tekemiä karjalanpiirakoita ja lättyjä, joita jo eilen kehuttiin kilpaa. Aterian päälle gastit painuivat kannen alle ruokalevolle elokuvan ääreen.

Vähän ennen kahta horisottiin ilmaantui Piteån edustalla sijaitseva Norströmsgrundin majakka. Parin tunnin kuluttua olimme majakalla. Emppu ja Otto olisivat halunneet pysähtyä kiipeilemään ja tekemään uimahyppyjä majakalle. Saimme suostuteltua heidät jatkamaan matkaa. Tuuli voimistui hiukan. Nostimme saman tien genaakkerin ison seuraksi. Huvia kesti kuitenkin vain parin mailin verran. Vauhti hidatui vähitellen ja pojat kaivoivat uisteluvälineet esille.

Kun veneen liike lähes lakkasi, vaihdettiin genaakkeri moottoriin. Pian saavuimme GSM-verkon kantaman alueelle ja kotipuolesta lähetetyt viestit, Facebook-ilmoitukset ja muu tärkeä informaatio aktivoi koko miehistön vähäksi aikaa.

Pohjoisesta lähestyi purjevene, joka näytti ajavan kaikkien saarien ulkopuolella etelän suuntaan. Tämä oli siis kolmas avomerellä näkemämme alus. Yhtään laivaakaan ei päivän aikana näkynyt.

Ja taas alkoi tuulla, NW 5 m/s. Jälleen genoa ison seuraksi. Tällä tuulella pääsimme jo uloimpien saarien luo. Sitten tuuli taas heikkeni lähes olemattomaksi vastaiseksi. Viimeiset kymmenisen meripeninkulmaa ajettiin moottorilla.

Viimeisen kahden tunnin aikana pitkä purjehduspäivä alkoi näkyä Otossa. Sataman aktiviteetit, kalahommat ja scoottaus pyörivät selvästi jo mielessä. Pieni gasti oli kuitenkin jaksanut rankan reissun tosi hyvin. Vaikka merellä oli maininkiakin, ei meritaudin oireita tullut.

Matkaa kertyi 78.1 meripeninkulmaa ja aikaa meni 14 h 40 min eli keskinopeus oli vain 5,3 solmua.

Svinöran tilavasta satamasta löytyi hyvä laituripaikka. Paikallinen veneilijä otti meidät kohteliaasti vastaan. Satamamaksu on Svinörassa vapaaehtoinen. Sähkö maksaa 50 kruunua vuorokaudelta. Käydessämme tiputtamassa maksun lippaaseen kohtelias herra kävi kertomassa, että möljän päässä olevaa saunaa voi käyttää.

Löylyt olivatkin varsin hyvät. Pesuhuoneen puuttumisesta päättelimme, että peseytyminen on tarkoitettu suoritettavaksi ”shampoo päähän ja sekaan” -menetelmää käyttäen.

Enää ei tarvittu kuin kattilallinen kipparin pastaa ja koko joukko oli valmiina vaateriin.

Kesälomapurjehdus alkoi äijäosuudella keskiviikkona. Omasta perheestämme veneen päällä olemme minä ja Otto. Mukana ovat myös kaverini Mika ja hänen poika Emppu. Lähdimme rivakkaa keliä vasten ajelemaan Oulusta kohti Hailuodon Marjaniemeä. Tuuli oli NNW 9-12 m/s.

Kotalahden peilinkien paikkeilla tuuli lerpahti, eli vähän myöhemmin kuin sääennustuksissa oli luvattu. Aivan loppumatkasta tuulta oli enää 3-4 m/s, joten kone laitettiin käyntiin.

Marjaniemeen saavuimme lipunlaskun aikoihin. Otto ja Emppu kävivät scoottailemassa, mutta muuten emme Marjaniemen houkutuksiin ehtineet. Muutama tunti oli tarkoitus ehtiä nukkuakin ennen aikaista herätystä. Torstaina oli tarkoitus lähteä ylittämään.

Tämän viikonlopun olemme viettäneet maissa. Mamarosaa on valmisteltu tulevaa Ruotsin reissua varten. Varavesisäiliöt on tuplattu. Polttoaineen varasäiliöt on tuplattu. Kaasujärjestelmä on muutettu Primuksesta suomalaiseen ja tehty teline kevyelle komposiittipullolle. Moottorin ja vaihteiston öljyt on tarkistettu. Peräsinakseli ja potkuriakseli on voideltu. Sähkömies kävi asentamassa pentteriin pistorasian. Ja muutenkin on suoritettu huoltotöitä ja hankintoja tulevan viikon ylitystä varten. Sakkeleita, klemmareita, vara-osia, työkaluja, ensiapuvarusteita…

Maissa oloon on ollut toinenkin erittäin tärkeä syy. Olemme juhlineet tulevalla viikolla 6 vuotta täyttävän Emilin syntymäpäiviä. Vieraita on otettu vastaan koko sunnuntaipäivä ja maanantaina kotimme valtaa vielä hunnijoukko kun ryhmä kavereita saapuu meille juhlimaan. Luvassa on lauma sokerihumalaisia poikia.

Minä en erityisemmin pidä leipomisesta. Itseasiassa en juuri koskaan leivo mitään makeaa. Suolaisia piiraita sen sijaan leivon mielelläni. Yksi suosikeistani on tonnikalapiiras. Alunperin olen hakenut sille reseptin Hellapoliisilta, mutta vuosien varrella resepti on muokkautunut melko paljon. Tätä piirasta tulee usein leivottua juhliin ja aina se on saanut vierailta kehuja. Täytteeseen voi käyttää mitä tahtoo. Tällä määrällä syntyy pellillinen. Vähempää tuskin kannattaa tehdäkkään – on nimittäin katoavaa sorttia.

Tonnikalapiiras

Pohja:
250g luomuvoita
1 tl suolaa
7dl luomuvehnäjauhoja
1 dl vettä

Täyte:
3 prk tonnikalaa paloina vedessä valutettuna
puoli punttia tilliä
Rastapaprikaa 1-2 koosta riippuen – yleensä 2
4 luomumunaa
2 kevätsipulia varsineen
pari reilua kourallista luomujuustoraastetta.
2 1/2 dl Valio kolmen juuston kermaa
200 g ruohosipulituorejuustoa
puolikaan sitruunan mehu / tai limen. Joskus molempien.

Nypi rasva, suola ja jauhot ryynimäiseksi, lisää nopeasti sekoittaen vesi, sekoita tasaiseksi.Painele taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.

Ripottele pinnalle valutettu tonnikala, silputtu tilli ja paprikat.
Sekoita keskenään munat, juustoraaste, kolmen juuston kerma ja tuorejuusto, mausta sitrusmehulla ja kaada täyteainesten päälle.

Kypsennä 200 asteisessa uunissa 30-40 minuuttia.
Jos pinta tummuu liikaa, tiputa lämpötilaa 175 asteeseen.

Sunnuntaina purjehdimme Iin Röytästä Ouluun. Aurinkoista ja tuuli SW 6-8 m/s. Mamarosa kulki mukavasti. Vankkatekoinen rouva kun tarvii tuulta. Kevyessä kelissä se ei purjeilla liiku, ainakaan jos ei purjeissa ole huikeasti pinta-alaa. Se on tämän rouvan merikelpoisuuden hinta. Mamarosa on tehty avomeripurjehdusta, tuulta ja aaltoja silmällä pitäen.

Virpiniemen nokalla vastaan tuli kaksi kookasta moottorivenettä. Etummainen hidasti kohteliaasti lähestyessä. Perälippu kertoi sen kuuluvan samaan purjehdusseuraan meidän kanssa. Sen perässä tullut sen sijaan ei näyttänyt osaavan mitään sääntöjä tai tapoja vaan ajoi todella kovalla vauhdilla hidastaneen veneen ja meidän välistä. Aivan liian läheltä kumpaakin. Se ei kuulunut meidän kanssa samaan seuraan vaan erääseen toiseen oululaiseen veneilyseuraan.

Miten tällaisiin veneilijöihin saisi järkeä? Toiset veneet kierretään etäältä. Lähelle ei mennä, mikäli siihen ei ole nimenomaista syytä, esimerkiksi kapea väylä. Näin vältetään turhia riskejä eikä häiritä toisia veneililöitä. Jos läheltä on pakko ajaa, silloin lasketaan nopeus niin alhaiseksi, ettei aiheuteta aaltoja ja säilytetään reagointivara siltä varalta, että toinen vene tekee äkkinäisen ohjausliikkeen.

Kovalla vauhdilla toisten läheltä ajaleva veneilijä saa nopeasti ymmärtämättömän puupään maineen. Sillä tavoin osoitetaan muillekin, ettei ymmärretä veneilystä mitään. Sellaisista tolloista aina muistetaan mainita laituriparlamentissa. Kannattaa siis kiinnittää huomiota käyttäytymiseensä merellä, etteivät lopu kaverit rannalla kesken.

Virpiniemen nokan jälkeen tuuli heikkeni ollen vain noin 3 m/s. Nostimme genaakkerin mutta tuuli vääntyi platlenssiksi eikä genaakkeri tietenkään enää toiminut. Jalustimme sen puomilla ikäänkuin spinnuksi ja saimme veneen taas hyvään kulkuun.

Juuri ennen Sudenväylää tuuli kääntyi kyljelle ja nousi taas liki kahdeksaan sekuntimetriin. Mamarosaan tuli todella vauhtia. Emme pitäneet järkevänä mennä kapeikkoon genaakkerin kanssa. Se kun pitäisi kuitenkin laskea viimeistään heti väylään jälkeen.

Patelan merellä tuuli taas SW 7-8 m/s. Nousimme isolla ja genoalla lähelle Hermannia. Kaunis päivä oli vetänyt saaren täyteen päiväretkeilijöitä. Hermannista saimmekin löysätä hieman purjeita ja laskea Oritkaria kohti.

Tosi hyvä purjehduspäivä.