Sunnuntaina purjehdimme Iin Röytästä Ouluun. Aurinkoista ja tuuli SW 6-8 m/s. Mamarosa kulki mukavasti. Vankkatekoinen rouva kun tarvii tuulta. Kevyessä kelissä se ei purjeilla liiku, ainakaan jos ei purjeissa ole huikeasti pinta-alaa. Se on tämän rouvan merikelpoisuuden hinta. Mamarosa on tehty avomeripurjehdusta, tuulta ja aaltoja silmällä pitäen.
Virpiniemen nokalla vastaan tuli kaksi kookasta moottorivenettä. Etummainen hidasti kohteliaasti lähestyessä. Perälippu kertoi sen kuuluvan samaan purjehdusseuraan meidän kanssa. Sen perässä tullut sen sijaan ei näyttänyt osaavan mitään sääntöjä tai tapoja vaan ajoi todella kovalla vauhdilla hidastaneen veneen ja meidän välistä. Aivan liian läheltä kumpaakin. Se ei kuulunut meidän kanssa samaan seuraan vaan erääseen toiseen oululaiseen veneilyseuraan.
Miten tällaisiin veneilijöihin saisi järkeä? Toiset veneet kierretään etäältä. Lähelle ei mennä, mikäli siihen ei ole nimenomaista syytä, esimerkiksi kapea väylä. Näin vältetään turhia riskejä eikä häiritä toisia veneililöitä. Jos läheltä on pakko ajaa, silloin lasketaan nopeus niin alhaiseksi, ettei aiheuteta aaltoja ja säilytetään reagointivara siltä varalta, että toinen vene tekee äkkinäisen ohjausliikkeen.
Kovalla vauhdilla toisten läheltä ajaleva veneilijä saa nopeasti ymmärtämättömän puupään maineen. Sillä tavoin osoitetaan muillekin, ettei ymmärretä veneilystä mitään. Sellaisista tolloista aina muistetaan mainita laituriparlamentissa. Kannattaa siis kiinnittää huomiota käyttäytymiseensä merellä, etteivät lopu kaverit rannalla kesken.
Virpiniemen nokan jälkeen tuuli heikkeni ollen vain noin 3 m/s. Nostimme genaakkerin mutta tuuli vääntyi platlenssiksi eikä genaakkeri tietenkään enää toiminut. Jalustimme sen puomilla ikäänkuin spinnuksi ja saimme veneen taas hyvään kulkuun.
Juuri ennen Sudenväylää tuuli kääntyi kyljelle ja nousi taas liki kahdeksaan sekuntimetriin. Mamarosaan tuli todella vauhtia. Emme pitäneet järkevänä mennä kapeikkoon genaakkerin kanssa. Se kun pitäisi kuitenkin laskea viimeistään heti väylään jälkeen.
Patelan merellä tuuli taas SW 7-8 m/s. Nousimme isolla ja genoalla lähelle Hermannia. Kaunis päivä oli vetänyt saaren täyteen päiväretkeilijöitä. Hermannista saimmekin löysätä hieman purjeita ja laskea Oritkaria kohti.
Tosi hyvä purjehduspäivä.
I feel you. Noita pökiöitä kohtaa valitettavasti aina silloin tällöin. Mä aina kans mietin, että oliko ihan pakko? Miksi? Eikö todella kauempaa olisi päässyt. Mutta näkeehän sitä tieliikenteessäkin kaikenlaista, ehkä tämä on sama ihmistyyppi…