Elojuhlien jälkeisenä sunnuntaina veneitä alkoi lähteä Röytästä jo aikaisin aamulla.

Oulu-laiva lähti kohti kotisatamaa. S/Y Heila taisi myös suunnata kotivesille eli Perämeren pohjoisimmille perukoille.

Me emme millään malttaneet lähteä pois Röytästä. Oli 24. reissupäivä eli veneessä oli melko hyvin jo totuttu asumaan. Tänään oli edessä paluu mantereelle. Pikkugastitkin miettivät, että miten taas tottuu nukkumaan sängyssä, joka ei keinu. Otto aikoi virittää kotona sängyksi riippumaton. Lähtöä viivyttelimme pitämällä lättykestit.

Lähdimme liikkeelle vasta klo 16 aikoihin. Tuuli oli S 0 – 1 m/s melkein koko matkan. Nallikarin kohdalla alkoi hiukan tuulla. Kotimatka meni siis koneajona.

Matkalla kellui vastaan pullo. Ei sisältänyt postia. Poimimme roskan kyytiin.

Mieli oli haikea. Olimme yli kolmen viikon aikana käyneet 13 mukavassa satamassa ja viettäneet aikaa ystävien kanssa. Mietimme jopa sellaista vaihtoehtoa, että ajaisimme veneen Meritullin vierassatamaan Oulun keskustaan. Kristiina pääsisi siitä aamulla töihin. Olemme niin joskus tehneetkin. Päädyimme kuitenkin omaan kotisatamaan Hietasaaren veneilykeskukseen.

Hienoltakin matkalta täytyy palata, jotta voi lähteä uudelle.

Perjantaina aamupäivällä veneen vieressä oli iso ahvenparvi. Otto innostui kokeilemaan ja sai kalakavereiksi muutaman aikuisenkin.

Perjantaina oli odotettavissa, että laiturit täyttyisivät nopeasti lauantaisille elojuhlille saapuvista. S/Y Juliana ja M/S Jolina II kiinnittivät ensimmäisten joukossa aivan viereemme. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa.

Laiturit täyttyivät muutamassa tunnissa.

Illalla laitoimme sitlooraan kuomun, sillä luvassa oli sadetta. Öinen ukkonen ei sattunut kohdalle, mutta pilvien takana takovat salamat olivat pimeässä hieno näky.

Lauantai oli juhlapäivä.

S/Y Mamarosassa päivä alkoi lipunnostolla, johon sisältyi myös suuren paraatin eli juhlaliputuksen nostaminen.

Perinnealus M/S Oulu saapui Elojuhlille.

Laituripaikkaa kookkaalle alukselle ei ollut tarjolla, joten laiva jäi ankkuriin sataman edustalle.

Iltapäivään mennessä laiturit olivat täyttyneet niin, että veneitä täytyi laittaa jo toiseen riviin.

Kävimme Lastaajassa lohikeitolla. Keitto oli hyvää ja lohessa ei ollut säästelty. Tyytyväisiä kommentteja kuului joka suunnasta.

Kyläilimme iltapäivällä M/S Jolinassa johon kokoontui väkeä lähiveneistä. Perehdyimme porukalla Merivoimien laivapalvelusohjesääntöön vuodelta 1935. Juhlapäivään valmistautuessa monet miehistön vaatetukseen ja puhtauteen liittyvät määräykset olivat aivan asiaankuuluvia. Alusvaatteiden vaihto kerran viikossa tuntui hiukan pitkältä.

Juhlasaunassa kävimme oman seuramme Oulun Purjehdusseuran pursimajalla. Onhan se yksi Perämeren parhaista saunoista.

Vaikka värikkäät valot kuuluvat enemmänkin vasta Venetsialaisten viettämiseen, oli muutamassa veneessä juhlavalaistus. Valot näyttivät hienolta pimenevässä illassa.

Pikkugastitkin halusivat käydä Riemuliiterissä levytansseissa. Lasten mentyä nukkumaan istahdimme vielä nuotiopaikalle seurustelemaan kanssaveneilijöiden kanssa.

Juhlat olivat oikein onnistuneet. Veneitä satamassa oli pitkästi toistasataa. Parasta antia juhlassa ainakin minulle olivat ihmiset. Tapasin vanhoja tuttuja, joita en ole nähnyt vuosikymmeneen. Pääsin istahtamaan niiden kanssa, joita näen kerran tai pari purjehduskaudessa. Ja vietin aikaa ystävien kanssa, jotka ovat Röytässä liki aina kun sinne rantaudumme.

Tapasin juhlilla myös muita blogaajia, joihin oli hauska tutustua tutustua ihan livenäkin. Kiitokset seurasta S/Y Suwenan väki ja Virtauslanka.

Keskiviikko Iin Röytässä alkoi rauhallisesti. Otto ja Emil ovat sen verran innokkaita pelimiehiä, että kyllä veneestäkin pitää pystyä harrastamaan verkkopelaamista. Useampi tunti vierähti Minecraftin parissa.

Miehistö kävi tietenkin pulahtamassa.

Edellispäivänä Röyttään tullessa laitoimme Mamarosan kylkikiinnitykseen sään ollessa rauhallinen. Illalla oli odotettavissa tuulen yltyvän huomattavasti, joten kiinnitystä olisi muutettava.

Töijailun yhteydessä Ida halusi harjoitella ohjaamista. Ruorityttö tekikin oman lenkin aallonmurtajan ulkopuolella ja ajoi vielä satamaan sisään.

Päädyimme kiinnittämään Mamarosan keula aukkoa kohti. Betonilaituri olisi ollut vielä suojaisempi, mutta lasten kanssa kulkeminen olisi ollut korkealta laiturilta hankalaa.

Iltapäivällä lämmitimme seuran pursimajan saunan. Pojat pelasivat odotellessa korttia.

Ida pumppasi kaivosta löylyvedet.

Illalla tuuli alkoi nousta. Lopulta se ei noussut kuin noin 12 sekuntimetriin, mutta suunta oli suoraan aukosta sisään. Varsinkin viereemme tulleet perä suuaukkoa kohti kiinnitetyt purjeveneet keikkuivat melkoisesti.

Illan hurjimman näytöksen järjesti yön hämärästä ilmaantunut noin 45 – 50 jalkainen ketsitakiloitu alus. Etäämmältä se näytti kummalliselta erikoisine valoineen. Mastoon oli sijoitettu useita ympärivalaisevia valkoisia ja värillisiä valoja. Merenkulkuvalojen perusteella alus vaikutti enemmän joulukuuselta kuin veneeltä. Naapuriveneistä kertyi ihmisiä vastaanottamaan venettä betonilaiturille, joka tuulen vuoksi oli paras paikka kiinnittyä. Ja sinne vene yrittikin. Muutama yritys saada poiju kiinni epäonnistui. Tuuli painoi venettä voimakkaasti takana olevaa aallonmurtajaa vasten ja sillä näytti todella olevan vaikeuksia pysyä irti kivikosta. Manööverit olivat tosi vauhdikkaita ja jopa pelottavia. Vene liikkui altaassa kovalla vauhdilla ja ajoi välillä poijujen yli. Loppujen lopuksi se ajoi ulos satamasta ja suuntaisi ulkomerelle.

Mamarosa kiikkui yön mittaan, mutta nukuimme hyvin.

Torstaina aamulla toistaiseksi kesän voimakkaimmaksi ennustettu sade- ja ukkosrintama saavutti Pohjois-Pohjanmaan. Vettä tuli välillä Röytässäkin todella ankarasti. Oulussa mitattiin kovimmillaan jopa 29 sekuntimetrin puuskia. Röytässä huiput olivat noin 14 sekuntimetrissä.

Olimme illalla laittaneet sitlooran teltan paikalleen. Sen alla pidimme sadetta ja kuuntelimme ukkosta. Miehistö innostui myös pelaamaan korttia.

Illansuussa sää viimein selkeni.

Pikkugastit säntäsivät saman tien rannalle leikkimään. Purkamatonta energiaa olikin päivän aikana ehtinyt kertyä.

 

Kalasäilykkeet ovat ihan parasta venemuonaa. Kunhan muistaa bunkrata tölkinavaajan. Ilman saattaa tulla itku, hampaiden kiristys ja haavoja käteen. Minusta on hauska ostella kaupasta erilaisia säilykkeitä ja testailla niitä sitten kulussa. Ja satamassa. Kuinka vaan.

Lasten ylijäämäpotuista valmistin jälleen kerran ruokaisan tortillan, jonka kylkeen avasimme Hailuodosta ostamamme savusärkisäilykkeen. Tällä kertaa lisäsin tortillaan myös kapriksia ja kylläpä oli hyvää! Säilykekkin maistui erinomaiselta – en yhtään ihmettele että sitä savustamon myymälässä minulle niin lämpimästi suositeltiin. Hankitaan varmasti toistekkin! Myös rapuröran jämät osuivat ja upposivat tortillan kyljessä. Mikäpä kalatuote ei uppoaisi kun rinnalla on uusia pottuja, luomuvoita ja sipulia!