Onko pakko lähteä kotiin?

Elojuhlien jälkeisenä sunnuntaina veneitä alkoi lähteä Röytästä jo aikaisin aamulla.

20140803_110928

Oulu-laiva lähti kohti kotisatamaa. S/Y Heila taisi myös suunnata kotivesille eli Perämeren pohjoisimmille perukoille.

20140803_125622

Me emme millään malttaneet lähteä pois Röytästä. Oli 24. reissupäivä eli veneessä oli melko hyvin jo totuttu asumaan. Tänään oli edessä paluu mantereelle. Pikkugastitkin miettivät, että miten taas tottuu nukkumaan sängyssä, joka ei keinu. Otto aikoi virittää kotona sängyksi riippumaton. Lähtöä viivyttelimme pitämällä lättykestit.

20140803_160710

Lähdimme liikkeelle vasta klo 16 aikoihin. Tuuli oli S 0 – 1 m/s melkein koko matkan. Nallikarin kohdalla alkoi hiukan tuulla. Kotimatka meni siis koneajona.

20140803_165114

Matkalla kellui vastaan pullo. Ei sisältänyt postia. Poimimme roskan kyytiin.

20140803_194004

Mieli oli haikea. Olimme yli kolmen viikon aikana käyneet 13 mukavassa satamassa ja viettäneet aikaa ystävien kanssa. Mietimme jopa sellaista vaihtoehtoa, että ajaisimme veneen Meritullin vierassatamaan Oulun keskustaan. Kristiina pääsisi siitä aamulla töihin. Olemme niin joskus tehneetkin. Päädyimme kuitenkin omaan kotisatamaan Hietasaaren veneilykeskukseen.

Hienoltakin matkalta täytyy palata, jotta voi lähteä uudelle.

2 vastausta artikkeliin ”Onko pakko lähteä kotiin?

  1. Maarit

    Sama fiilis! On niin haikeata, kun pitkä kesälomapurjehdus on päättynyt. Meidän perhe sai viettää
    ylelliset kuusi viikkoa veneellä 🙂 Niin ihanaa, että sanat eivät riitä kertomaan. Parasta on ehdottomasti perheen yhteinen aika (koko porukka samassa pienessä tilassa), jota arkipäivänä ei ehdi kokea. Veneilyharrastus jättää varmuudella lapsille parempia muistoja, kuin mitkään ”puuhalandiat” ikinä.
    Terveisiä Turusta!
    Maarit
    http://www.sy-solsidan.blogspot.fi/

    Vastaa
    1. KaitsuKaitsu Artikkelin kirjoittaja

      Hei! Mielenkiintoinen sattuma, sillä minäkin kävin lukemassa tänään juttuja teidän purjehdusreissulta. vasta sitten satuin vilkaisemaan omaan blogiin ja huomasin kommenttisi.
      Hauskaa kuulosti teilläkin olleen. Ja olen täysin samaa mieltä tuosta yhteisten kokemusten ja muistojen syntymisestä. Joskus olen suorastaan ihmetellyt, miten meidän lapset ovat omaksuneet purjehduksen ja veneessä asumisen omalla tavallaan elämäntavaksi. Parhaiten se heijastuu heidän jutuista juuri silloin kun emme ole merellä.

      Vastaa

Vastaa