21.8.2015 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä (20 mpk)

Chef Lotina suunnitteli viikonlopun menua jo kotona. Olimme lähdössä Röyttään yhdessä S/Y Saran kanssa ja kummassakin veneessä ollaan hyvän ruuan ystäviä. Oikeastaan yhteisiin reissuihin tai tapaamisiimme niin maalla kuin merelläkin liittyy aina kokkailu.

Lähdimme Saran kanssa yhtä aikaa Veneilykeskuksesta. He lähtivät kiertämään Löyhän. Me purjehdimme Sudenväylän kautta.

Yhtä aikaa meidän kanssa sattuivat lähtemään liikkeelle myös Virtauslangat. Heidän kanssaan ajoimmekin lopulta rinnakkain koko matkan.

Tuuli oli lähtiessä SW 7 m/s. Kellonmerellä keskituuli oli 8-9 m/s, mutta oman lisänsä toivat vähän yli kymppiin nousevat repivät puuskat. Loppumatkasta tuuli heikkeni 5 m/s:ssa. Tuuli oli oikein sopiva S/Y Mamarosalle ja kulku oli hyvä.

Martinniemen edustalla hiukan pitemmän reitin valinnut Sara sai meidät kiinni.

Perillä Röytässä oli laiturin täydeltä tuttuja. Tunnelma oli muutenkin tosi hieno.

Chef Lotinan pentterissä valmistui aivan erinomainen äyriäisrisotto. Antti paistoi Sarassa affenen fileksiä. Illallinen katettiin Saran salonkiin. Huippuruokaa huippuporukalla!

16.8.2015 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu

Aurinko paistoi sunnuntaina kuin keskikesällä. Söimme aamiaista sitloorassa – herkullisia toasteja.

Lähtö Iin Röytän laiturista jännitti aikalailla. Mamarosa oli kiinni purkkarilaiturin matalalla puolella. Parempaa paikkaa ei edellispäivänä ollut tarjolla, kun joku troolari rohmusi paikkoja.

Lähdimme laiturista todella varovasti. Peräpoijujen vieressä kuitenkin kolahti. Ei pahasti, mutta kolahti kuitenkin. Vanhat poijupainot nimittäin eivät ole kovinkaan syvällä. Kerran kiinnityimme laiturin päähän syvälle paikalle, jonka vieressä poijupaino näkyi sopivassa valossa.

Kohta kolahduksen jälkeen suhahti. Köli kuitenkin liukui hiekan läpi ihan itsestään.

Tällaisista kokemuksista ei jää oikein hyvä fiilis. Röytän satama on saatava riittävän syväksi. Vaaralliset betonimöhkäleet täytyy saada ylös. Aamulla sataman kunnosta oli puhetta laituriparlamentissakin – jälleen kerran. Betonilaituri on vajonnut yhdestä kulmasta ja koko laiturin pelätään sortuvan milloin tahansa. Purkkarilaiturin toinen pää oli vajonnut viime kaudella. Nyt toinenkin pää on jo vajonnut. Ilmeisesti kellukkeet ovat imaisseet vettä. Satama alkaa rapistua ja kaivata kipeästi saneerausta.

Säätiedotus ei pitänyt tälläkään kertaa paikkaansa. Se on ollut tällä kaudella enemmän sääntö kuin poikkeus. Piti olla viiden sekuntimetrin itätuuli. Olikin NW 2-3 m/s. Tuulta ei siis riittänyt meille purjehtimiseen. Moottorointia.

Merellä oli liikkeellä todella paljon veneitä. Enpä muista toista näin vilkasta päivää tälle kaudelle.

Sudenväylässä tuli purjevene vastaan. Se käyttäytyi vähän ikävästi. Vene oli pienempi, mutta se ei väistänyt ollenkaan. Ajoi aivan keskellä väylää. Olisin toivonut, että se olisi siirtynyt edes hiukan väylän reunaa kohti, mutta ei. Minun oli sitten väistyttävä aivan reunaan. Köli suhahti hiekkaan juuri ennen kuin vastaantulija oli kohdallamme. Jatkoivat vain matkaa. Eivät tarjonneet apua.

Mamarosa oli kiinni kölistä. Pelkkä moottori ei riittänyt irrottamiseen. Kallistimme hiukan ja pääsimme irti muutamassa minuutissa.

Minulla tuli mitta täyteen. Meillä oli kolme pohjakosketusta muutaman tunnin sisälle. Röytän syvyysmerkinnät ovat ristiriitaisia. Virallisten tietojen mukaan vettä on, matalammista kohdista on vain epävirallista ja epämääräistä tietoa. Sudenväylässäkin pitäisi kartan mukaan olla vettä, mutta ei oikeasti ole. Eikö näitä paikkoja voisi laittaa kuntoon?

15.8.2015 Kiviniemen veneilysatama – Iin Röyttä

Heräilimme lauantaina Kiviniemessä ja laitoimme aamiaista. ja kun kerran oli tarjolla makeavesisuihku, niin pitihän sitäkin hyödyntää.

Sää oli hieno, mutta tuuli vastainen N 7-8 m/s. Nostimme purjeet sataman ulkopuolella ja otimme tiukan luovin Virpiniemeä kohti.

Virpiniemen nokan jälkeen aallokkoa oli sen verran, että Emil ja Ida tulivat kikkailemaan sitlooraan. Otto päätti ottaa torkut. Sisällä touhutessa heille tulee kovemmassa merenkäynnissä joskus huono olo.

Iin Röytässä odotti ikävä yllätys. Joku kalastaja oli käyttäytynyt melko itsekkäästi ja laittanut troolarinsa kylkikiinnitykseen purkkarilaiturin syvälle puolelle. Oikeampi paikka alukselle olisi ollut betonilaituri.

Purkkarilaiturin kaikki syvät paikat olivat varattuja. Betonilaituri on melko korkea, joten lasten kulku olisi ollut hankalaa ja vaarallista. Päätimme mennä varovasti purkkarilaiturin matalalle puolelle. Köli suhahti kerran hiekkaan, mutta ei jäänyt kiinni. Myöhemmin samaan paikkaan suhahti vielä usea muukin saman tilanteen kanssa tuskaillut purjevene. Veneitä oli todella paljon liikkeellä ja satama tuli betonilaituria lukuun ottamatta melko täyteen.

Miehistö juoksi omissa puuhissaan saaressa. Ida innostui leikkimään Aleksin kanssa. Hän on kyllä tuntenut reippaan nuoren miehen jo useamman vuoden, kun on Röytässä usein tavannut. Jotenkin palat loksahtivat vasta nyt kohdalleen.

Katoimme sitlooraan raclettea koko perheelle. Lapset sulattivat juustoa ja paistoivat pekoniin käärittyjä nakkeja, lihapullia ja kasviksia. Aikuisille oli tarjolla härkää ja sieniä, joita Ida tosin kävi verottamassa.

Illalla Ida piti käydä noutamassa veneelle, kun ei muuten malttanut tulla. Hän istui Aleksin veneessä iltapalalla.

Pimenevän elokuisen illan kruunasivat revontulet. Valitettavasti en saanut niistä kunnollista valokuvaa.

14.8.2015 Veneilykeskus, Oulu – Kiviniemen veneilysatama

Nyt ehdimme viettää perusleirissä eli kotona useamman päivän. Arki on alkanut ja lapsilla koulu.

Perjantaina iltapäivällä suuntasimme venesatamaan. Kristiina oli sopinut illanvieton ystäviensä kanssa Martinniemeen. Ajattelimme mennä sinne veneellä, niin pääsemme paremmin jatkamaan lauantaina viikonloppua perheen kesken.

Yhtiön väylässä on kuohunut tänä kesänä kovasti Merikosken voimalaitoksen ohijuoksutusten vuoksi. Viikko siten ylempänä upposi venekin niiden vuoksi.

Tuuli puhalsi NW 9-10 m/s. Vastatuuli ja ihan hyvänkokoinen aallokko. Pelkkä genoa riitti tähän tuuleen. Pääsimme tiukalla luovilla nousemaan kohti Sudenväylää.

Ilmoitimme pikkugasteille, että kiikutusta kestää jonkin aikaa. He laittoivat kaikki nukkumaan. Ovat aivan itse havainneet sen parhaaksi keinoksi suojautua meritaudilta.

Yhtäkkiä huomasin jotakin kummallista. Alempaa vastaan tulleen veneen purjeet oli laskettu, mutta niitä ei ollut sidottu juuri mitenkään. Vaikutti erikoiselta näinkin rivakassa tuulessa. Lisäksi vene ajelehti, eikä ketään näkynyt ulkona. Kiikaroin moneen kertaan. Ei mitään liikettä kannella tai sitloorassa.

Käynnistin moottorin, vedin genoan rullalle ja suuntasin kohti venettä. Se ei ollut tuttu. Kun pääsimme muutaman kymmenen metrin päähän, vihelsin muutaman kerran voimakkaasti. Sitlooran luukusta nousi mies. Hän taisi ymmärtää, miksi lähestyimme:

– Kaikki hyvin. Ruokatauko, hän huusi ja heilutti kädessään olevaa banaania.

Hyvä niin. Tuntui kuitenkin vähän kummalta tavalta pitää ruokatauko.

Satuimme S/Y Julianan kanssa yhtä aikaa Sudenväyläään. He olivat menossa Kiviniemeen.

Kun ajoimme Sudenväylästä Kellonmeren puolelle, tuuli oli aivan pystyvastainen. Vasta-aallokko oli sen verran kookas, että se hidasti moottorilla ajamista melkoisesti. Päätimme suunnata Julianan perässä Kiviniemeen. Kohta sinne tuli useampikin tuttu vene.

Kristiinan kulkua illanviettopaikkaan ryhdyttiin heti järjestelemään. Ratkaisu löytyi nopeasti. Hän pääsi sataman lähellä asuvan tutun purjehtijan kyydillä Martinniemeen. Kiitokset Juhalle.

Kiviniemeen meneminen oli lopulta hyvä ratkaisu. Ehkä sinne voisi poiketa toistekin perjantaina ja jatkaa lauantaina päivällä Röyttään.

9.8.2015 Iin Röyttä – Kiviniemen veneilysatama – Veneilykeskus, Oulu

Lähdimme Jannen kanssa sunnuntaina jo varhain liikkeelle. Hänen piti nimittäin ehtiä vielä saman päivän aikana Helsinkiin.

Kunhan saimme kerättyä kiinnitysköydet ja fendarit boksiin, nostimme purjeet. Tuuli oli NW 7 – 9 m/s eli jälleen pääsimme purjehtimaan avotuulessa. Virpiniemen edustalla surffailimme virsikirjalla.

Ajoimme samaan paikkaan mistä lähdimme eli Kiviniemeen. Parin päivän takaiset rapuilukaverini olivat edelleen siellä.

Kiitokset Jannelle vielä mitä parhaasta seurasta. Seuraava kertaa jo odotellaan.

Söin hiukan välipalaa ja ajoin ulos satamasta. Lähdin jatkamaan matkaa isolla ja genoalla, mutta rullasin kohta genoan pois, kahdesta syystä. Keulapurje ei oikein halunnut olla kummallakaan puolella, kun ajoin lenssiä Sudenväylään. Toisaalta en halunnut myöskään liikaa vauhtia, sillä paikka on todella matala ja pohjakosketuksen mahdollisuus suuri.

Oulun edustalla oli hiukan maininkia rivakan luoteistuulen ansiosta. Oritkarissa ulos tulevat veneet loikkivat vasta-aaltoihin melkoisesti.