14.8.2015 Veneilykeskus, Oulu – Kiviniemen veneilysatama
Nyt ehdimme viettää perusleirissä eli kotona useamman päivän. Arki on alkanut ja lapsilla koulu.
Perjantaina iltapäivällä suuntasimme venesatamaan. Kristiina oli sopinut illanvieton ystäviensä kanssa Martinniemeen. Ajattelimme mennä sinne veneellä, niin pääsemme paremmin jatkamaan lauantaina viikonloppua perheen kesken.
Yhtiön väylässä on kuohunut tänä kesänä kovasti Merikosken voimalaitoksen ohijuoksutusten vuoksi. Viikko siten ylempänä upposi venekin niiden vuoksi.
Tuuli puhalsi NW 9-10 m/s. Vastatuuli ja ihan hyvänkokoinen aallokko. Pelkkä genoa riitti tähän tuuleen. Pääsimme tiukalla luovilla nousemaan kohti Sudenväylää.
Ilmoitimme pikkugasteille, että kiikutusta kestää jonkin aikaa. He laittoivat kaikki nukkumaan. Ovat aivan itse havainneet sen parhaaksi keinoksi suojautua meritaudilta.
Yhtäkkiä huomasin jotakin kummallista. Alempaa vastaan tulleen veneen purjeet oli laskettu, mutta niitä ei ollut sidottu juuri mitenkään. Vaikutti erikoiselta näinkin rivakassa tuulessa. Lisäksi vene ajelehti, eikä ketään näkynyt ulkona. Kiikaroin moneen kertaan. Ei mitään liikettä kannella tai sitloorassa.
Käynnistin moottorin, vedin genoan rullalle ja suuntasin kohti venettä. Se ei ollut tuttu. Kun pääsimme muutaman kymmenen metrin päähän, vihelsin muutaman kerran voimakkaasti. Sitlooran luukusta nousi mies. Hän taisi ymmärtää, miksi lähestyimme:
– Kaikki hyvin. Ruokatauko, hän huusi ja heilutti kädessään olevaa banaania.
Hyvä niin. Tuntui kuitenkin vähän kummalta tavalta pitää ruokatauko.
Satuimme S/Y Julianan kanssa yhtä aikaa Sudenväyläään. He olivat menossa Kiviniemeen.
Kun ajoimme Sudenväylästä Kellonmeren puolelle, tuuli oli aivan pystyvastainen. Vasta-aallokko oli sen verran kookas, että se hidasti moottorilla ajamista melkoisesti. Päätimme suunnata Julianan perässä Kiviniemeen. Kohta sinne tuli useampikin tuttu vene.
Kristiinan kulkua illanviettopaikkaan ryhdyttiin heti järjestelemään. Ratkaisu löytyi nopeasti. Hän pääsi sataman lähellä asuvan tutun purjehtijan kyydillä Martinniemeen. Kiitokset Juhalle.
Kiviniemeen meneminen oli lopulta hyvä ratkaisu. Ehkä sinne voisi poiketa toistekin perjantaina ja jatkaa lauantaina päivällä Röyttään.
