Lauantaina heräsimme hienoon säähän Oulunsalon Varjakassa. Siellä oli kohta alkamassa Varjakka Purjehdus, meidän purjehdusseuramme järjestämä kilpailu. Hetken aikaa harkitsimme osallistumista, mutta emme kuitenkaan lähteneet mukaan. Syy oli enimmäkseen aikataulullinen. Halusimme ehtiä Röyttään varhain, jotta ehtisimme viettää aikaa hiukan sielläkin. Kisaan osallistuminen olisi tarkoittanut, että olisimme päässeet Röyttään ehkä vasta klo 19 – 20 aikoihin. Lisäksi on tosiasia, että S/Y Mamarosa ei ole kilpavene. Kaikella on hintansa, hyvällä merikelpoisuudellakin. Vankasti rakennettuna se on painava. Takila on tehty lähinnä pitkän matkan avomeriolosuhteisiin, ei hienosäätämiseen lyhyellä radalla. Mutta ehkäpä joskus käymme jonkun kisan ajamassa.

Lähdimme kilpailijoiden alta pois miettimään reittiä. Tuuli oli lähtiessä NW-NNW 4 m/s. Näytti siltä, että sekä sisä- että ulkoreitti tarkoittaisi aivan samanlaista luovimista. Valitsimme ulkoreitin ja moottorilla ajon, toistaiseksi.

Ida ohjaili laivaväylää pitkin. Menimme löyhän mutkan kautta Maijan väylään. Maijanleton takaa kiersimme Kajavien ulkopuolelle ja Isomatalan sisäpuolelta pohjoiseen vieville väylille.

Moottorilla ajaminen alkoi jo tympäistä. Nostimme ison. Tuuli oli voimistunut hiukan ollen NW 5 – 6 m/s ja lisäksi repivän puuskainen. Kun oli vielä luovimista tiedossa, niin nostimme ST-jibin vaivattomien käännösten toivossa. Jo yhden luovin jälkeen totesimme, että tuulta ei kuitenkaan ollut jibille tarpeeksi. Vaihdoimme isoon genoaan. Johan lähti vene mukavasti vauhtiin ja ajoimme purjeilla Röytän sataman suulle asti.

Otto ja Ida halusivat käydä pelastusliiviuinnilla.

Emil lähti minun ja seurakaverimme Jarin kanssa seuran pursimajalle saunomaan.

S/Y Hanhi oli paluumatkalla Perämeren kierrokselta. He olivat käyneet monissa samoissa satamissa kuin mekin aiemmin kesällä. Illanpäälle oli mukava vertailla kokemuksia.

Illalla chef Lotina paistoi ison kasan mainiota pihvilihaa. Jari tuli onneksi auttamaan niiden syömisessä.