Tälle viikonlopulle oli alun perin suunniteltu äijäpurjehdusta. Tarkoitus oli lähteä S/Y Mamarosalla ja 1 – 2 muulla purjeveneellä tekemään vähän pidempi lenkki – Kemiin tai Sandskäriin. Porukkaan osui kuitenkin niin paljon sairastumisia ja muita menoja, että reissu täytyi perua.

Kristiinalla oli muuta menoa maissa, siksihän äijäreissukin oli tähän bookattu. Päätin sitten lähteä yksinpurjehdukselle, ihan keskenään.

Tuuli oli Vihreäsaaressa NNW 5 m/s ja sellaisena sen oli ennustettu pysyvänkin. Luovin Oulun edustan. Sudenväylässä tuuli lerpahti ja pyöri, mutta en ottanut konetta avuksi. Kellonmeri meni leppoisasti tasaisella kylkituulella.

Muutama sailfie piti matkalla ottaa, jotta saa jotakin kuvitusta tähän blogiin

Hopreenin kohdalla ilmoitin ohituksesta Virpiniemen varavartiostolle, tuttavalle joka asuu likimain itäviitan kohdalla rannassa. Pekka tuli rannalle tervehtimään, joten tein lipputervehdyksen.

Kropsua lähestyessä keli muuttui. Tuuli nousi ja oli NNW 7 – 10 m/s koko loppumatkan. Tätä ei ennustaja ollut tiennyt. Vähän oli rivakka keli luovittavaksi, mutta kyllä oli tosi mukava purjehtia. Vene kulki tosi hyvin. Välillä pienensin keulapurjetta hiukan, mutta ei rullatun purjeen muoto oikein toimi luoviessa.

Vaikka keli ei niin hirveän kova ollutkaan, niin kyllä elämänlankoja tekee mieli käyttää varsinkin kannella työskennellessä, kun on yksin veneessä. Turvavaljaat ja autopilotti taitavat olla yksinpurjehtijan parhaita kavereita.

Perillä Röytässä ei tarvinnut olla yksin. Seurakaverit Jari ja Jouko olivat laiturilla ottamassa vastaan ja pursimajan sauna oli lämmitetty valmiiksi.

Saunoimme kunnolla ja pohdimme purjehdusseuramme tulevaisuutta ja monta muutakin tärkeää asiaa.

Laitoimme vielä porukalla kevyen iltapalan. Ruuanlaittoruuaksi meillä oli mustaamakkaraa ja varsinaiseksi ateriaksi pekoniin käärittyjä A-luokan makkaroita.