Kirjoittajan arkistot:Kaitsu

Miehistön ohjailua

Maanantai 23.7.2018 Gårdsviken, Kalix – Likskär, Luleå (23 mpk) • reitti kartalla

Lähdimme M/S Dooriksen kanssa yhtä matkaa kohti Likskäriä. Otto matkusti Aleksin kanssa Dooriksen kyydissä. Valitettavasti tuuli oli vastainen ja sen verran heikko, että emme ryhtyneet purjehtimaan.

Likskär oli liki täynnä. Taisi olla melkein viimeinen väli, johon saimme veneen.

Viereen sattui puhelias paikallinen veneilijä, jonka olen tavannut jokunen vuosi aiemminkin. Kun juttelu kääntyi veneeseemme, kysyin häneltä Mamarosan sisarveneestä Aurorasta. Hänen tietojen mukaan se olisi vaihtanut omistajaa, mutta olisi edelleen samalla seudulla. Me olimme purjehtineet Luleån saaristossa jo kolme viikkoa näkemättä vilaustakaan. Aiemmat pitkäaikaiset Auroran omistajat olivat tulleet meille tutuiksi, kun olimme tavanneet heidät useanakin kesänä.

Ei ollut ihme, että kaikki venekohtaisiksi varattavat saunavuorot olivat jo menneet, kun satamakin oli täysi. Saunoin sitten miesten vuorolla.

Pojat pelasivat kannen alla. En ymmärrä miten he jaksoivat, sillä helle kuumensi veneen sisätilat aivan sietämättömiksi. Käsin poikien ottaa tiekoneet mukaan ja kävin pystyttämässä heille pelinurkkauksen pursimajalle, jossa oli vähän viileämpää.

Ida kaipasi kaveria. Satamassa oli muutama suomalainen vene. Yhdessä näytti olevan lapsia. Kävimme Idan kanssa jututtamassa kokkolalaisen purkkarin väkeä. Veneestä löytyi kaksi tyttöä, Idaa vuoden vanhempi ja vuoden nuorempi. Kolmikko kävi uimassa ja viihtyi koko illan yhdessä.

Tehoton sekoitin ja sekava sauna

Sunnuntai 22.7.2018 Gårdsviken, Kalix

Yöllä oli tullut vettä aivan kunnolla, mutta päivä valkeni jälleen helteisenä.

Kun Gårdsvikenissä on tarjolla rajallisesti sähköä, niin lapset eivät voi viettää päivää tietokoneiden ääressä. Kuumalla säällä he viettävät aikaa uiden. Minusta tuntuu, että sunnuntaina meidän miehistö oli enemmän vedessä kuin sieltä pois.

Välillä hypittiin laiturilta.

Hyppytornille tehtiin monta matkaa.

Kiireettömään satamapäivään kuului, että panostimme yhdessä M/S Dooriksen väen kanssa päivälliseen.

Grillasimme avotulella muutaman naudan fileen. Niiden oheen chef Lotinan pentteri valmisti parmesaaniperunat.

Jälkiruoaksi oli tarkoitus tehdä pehmistä, vaikka operaation haasteellisuus saariolosuhteissa oli tiedossa. Massan jäähdytys onnistui, mutta sähkön puutteen vuoksi emme saaneet vatkattua sitä riittävästi. Niinpä jälkiruoaksi lopulta valmistui pirtelöä – varsin hyvää sellaista.

Illalla oli jälleen sekasaunan aika. Valitettavasti sauna oli lämmitetty vähän ”ruotsalaisittain”. Kiukaassa oli pidetty vain hetki pientä tulta ennen saunaan menemistä. Lämmintä ei saunassa siis ollut eikä vettä juuri voinut kiukaalle heittää, kun se olisi jäähdyttänyt kiukaan lopullisesti. Saunassa ei myöskään ollut löylyastiaa eikä kauhaa, ennen kuin minä vein ne sinne. Kristiina parempana ruotsinkielentaitajana tiedusteli kohteliaasti, että sopiiko jos heitämme vähän löylyä.

Olen saunonut ruotsalaisissa saunoissa todella paljon, sillä reissuja naapurimaan rannikolle on lapsena aloitetun purjehdusharrastuksen myötä ehtinyt kertyä lukuisia. Useinkin löylyt ovat jääneet heikoiksi. Joskus suomalaiset pikkutytöt ovat löylyttäneet herkemmät ruotsalaismiehet ulos. Monta kertaa on tullut lauteilla ruotsalaisten kanssa vertailtua erilaisia saunomistapoja. Stereotypioille on yhdessä naurettukin – molemmin puolin. Ennen kaikkea hyvässä suvaitsevassa hengessä saunominen on aina sujunut.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun yhteisymmärrystä saunomisesta ei syntynyt. Tosin hankalaksi heittäytyi vain yksi Skellefteån suunnalta saapunut naispurjehtija. Hän alkoi suureen ääneen paheksua, kun heitin löylyä ja yritti olla nokkela.

– Miksi sitä vettä pitää kiukaalle heittää? Että tulee lämminkö? Ei tarvi. Meillä ruotsissa asunnoissa on keskuslämmitys ja ne ovat lämpimiä. Meillä on katsokaas sellainen kulttuuri.

Meinasin sanoa, että nyt pitäisi ehkä mennä takaisin sinne asuntoon. Tai että tuolla kulttuurinäkökulmalla ei kannata mennä enää yhtään lähemmäs Suomen rannikkoa. En kuitenkaan sanonut mitään ja saunaan laskeutui hiljaisuus ja myötähäpeä. Muut ruotsalaiset näyttivät siltä, että he eivät olleet aivan samaa mieltä naispuhujan kanssa.

Ilmaa tankkiin ja tärpit

Perjantai 20.7.2018 Kallaxön, Luleå – Ettans, Luleå (10 mpk) • reitti kartalla

Kallaxönistä lähtiessä vaikutti hiukan olevan purjehdustuulta, joten lähdimme liikkeelle purjein. Itseasiassa lähdimme laiturista genoalla. Tuuli kuitenkin loppui heti alkuunsa.

Paikalliset meripelastajat tulivat vastaan.

Yritimme tankata Södra Hamnin huoltoasemalla. Pistooli vain yski kummasti, eikä pisaraakaan dieseliä tullut. Automaatti kuitenkin veloitti luottokorttiani. Soitin kuitista löytyneeseen puhelinnumeroon. Henkilö langan päässä vakuutteli, että lisää polttoainetta on tyhjälle asemalle tulossa. Sen sijaan hän ei vaikuttanut ollenkaan halukkaalta korjaamaan virheellistä veloitusta vaan neuvoi olemaan yhteydessä omaan pankkiin. Kummallinen näkökulma. Vakuutin hänelle nimenomaan heidän olevan velvollisia korjaamaan oma virheensä. Jännä nähdä, kauanko korjaamiseen menee aikaa ja montako kertaa sitä pitää pyytää.

Meidän jälkeen tankkausta yritti saksalaisvene S/Y Nova. Myös heidän kortille automaatti teki veloituksia.

Kävimme miehistöön kanssa jäätelökioskilla. Samalla haimme citronella -kynttilöitä ja -savuja hyttysten ja paarmojen karkotteiksi.

Juttelin myöhemmin Novan kipparin kanssa. Hän oli ollut kymmenisen viikkoa merellä ja toiset kymmenen olivat vielä lomaa jäljellä. Hänellä oli heikosti tietoa Perämeren kohteista. Istahdimmekin illalla pitkän tovin, kun kävimme kartan ja oppaiden kanssa paikkoja läpi.

Ida istuskeli hämärtyvässä illassa laiturilla ja katseli ohikulkijoita.

Kunniaa ja ylilento

Torstai 19.7.2018 Likskär, Luleå – Ettans, Luleå – Kallaxön, Luleå (17 mpk) • reitti kartalla

Soitimme aamupäivällä onnittelupuhelun Ouluun. Papalla oli merkkipäivä. Sää Oulussa oli vielä tukalampi kuin Luleåssa – jos mahdollista.

Moottoroimme Luleån lahtea Ettansille. Vastaan tuli tuttu alus – S/Y Mystery – joka on useana vuotena telakoitu Mamarosan viereen Oulun veneilykeskuksessa.

Kävimme nopeasti bunkraamassa ja tankkaamassa. Tai olisimme käyneet, mutta joku oli jättänyt moottoriveneensä polttoainelaituriin ja lähtenyt kauppaan asioille. Veneitä odotti jonossa pitkään. Ostoksilta saavuttuaan sai veneilijä kuulla kunniansa.

Illaksi ajelimme jälleen Kallaxöniin. Purjehdimme koko matkan, myös kapean Tjuvholsundetinm, jossa tuuli meinasi loppua kesken. Alle yhden solmun vauhdissa lapsia ui veneen rinnalla.

Kallaxöhön vievä väylä kulkee aivan lentokentän vierestä. Norwegianin kone pääsi hiukan yllättämään metelillä ja nousi kentältä juuri kun olimme ohittaneet kiitoradan pään.

Laskimme keula-ankkurin ja tälläsimme perän Neptunen laituriin. satamassa oli veneitä Nikkalasta ja Kemistä.

Saunoimme rajaseudun väen kanssa. Miehistö nautiskeli lämpimässä paljussa.

Istahdimme illalla vielä terassille. Aikeena oli kirjoittaa muutama artikkeli blogiin. Kirjoittaminen kuitenkin jäi, kun nikkalalaiset ja kemiläiset liittyivät seuraan. Heillä oli vieläpä mukana pari mutakakkua. Meidän miehistöä ei tarvinnut hirveästi paikalle houkutella.

Täplät ja sauna

Keskiviikko 18.7.2018 Likskär

M/S Miia lähti jatkamaan matkaa pohjoiseen. Me jäimme edelleen Likskäriin nautiskelemaan kiireettömästi.

Miehistömme jatkoi edelleen samoja aktiviteetteja, uimista ja eportia. Väliin tietenkin jäätelöä.

Likskärin satama ja sitä myöten sauna on ollut kovassa suosiossa viime päivinä. Onnistuimme kuitenkin varaamaan oman saunavuoron.

Huomasin, että Crocsien käyttö hellekenkinä on jättänyt jälkensä.