Tiistainen siirtyminen Pite-Rönnskäristä Svinöraan taitettiin 6-8 m/s etelätuulessa. Saimme siis ajella myötätuulessa ja jo pelkällä genoalla saatiin sopiva matkavauhti. Aurinko paistoi ja lämmintä oli kuin etelässä konsanaan. Muuten purjehdimme väyliä pitkin, mutta yhdessä kohtaa hieman oikaisimme, sillä edellisenä iltana tapaamamme pariskunta neuvoi meille aukon josta sujahtamalla matka lyheni neljällä maililla. Päivämatka oli sopivan lyhyt, vain noin 22 meripeninkulmaa.

Rantautuminen Svinöraan ei mennyt ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti. Ruotsalainen pariskunta oli levittäytynyt laiturille viltteineen aurinkoa palvomaan. Laituri on kapea ja pariskunta makasi juuri siinä kohdassa, jossa oli ainoa mahdollinen paikka minun hypätä laiturille. Pariskunnan miespuolinen henkilö kampesi itsensä ylös meidät huomatessaan ja ojentautui ottamaan köyden vastaan. Olin otettu ystävällisyydestä, mutta mies jäikin seisomaan paikalleen köysi kädessä eikä ymmärtänyt yhtään kun yritin huutaa ja viisata hänelle että pollariin se köysi. Ei auttanut kun minun hypätä kiireesti laituriin ja ystävävällisesti riuhtaista köysi miehen kädestä. Mies näytti hölmistyneeltä eikä edelleenkään ymmärtänyt mistä oli kyse. Saatuamme paatin kyljen kiinni selitin hänelle kohteliaasti että säästin hänet juuri ylimääräiseltä uintireissulta ja että painossa hän jää auttamatta toiseksi yli kuustonniselle veneelle. Ehkä hän ymmärsi. Tai sitten ei.

Lapset rakastavat Svinöraa, sillä täällä on huomioitu lapset ja nuoret todella hyvin. On pihapelejä ja leluja, jalkapallokenttä, kiipeilytelineitä, keinuja, kanootteja, oppareita, sup-lautoja, haaveja… Lasten kirmatessa rannalla saimme nauttia illallisen ihan kahdestaan. Lapsilta oli jäänyt pottuja omalta aterialtaan ja niinpä minä päätin hyödyntää ne ja tekaisin perunatortillan.

Svinöran tortilla

Keitettyjä pottuja
4 munaa
jotain tulista, itse käytin unkarilaista paprikatahnaa.
Vihreä paprika
1-2 uutta sipulia varsineen
Chorizoa
Raastettua goudaa
Pippuria
Aioli

Leikkaa potut ohuiksi. Kuutioi ja kuullota paprika. Vatkaa munat sekasin ja mausta paprikatahnalla tai jollain muulla. Leikkaa sipuli ja makkarat ja sotke kaikki aineet keskenään. Kaaja koko kommeus paistinpannulle ja hauduta 30min miedolla lämmöllä kannen alla. Tai lyö toinen paistinpannu päälle niin kuin minä tein ku ei kantta ollu. Ota tarpeeksi kookas lautanen ja keikauta tortilla siihen. Nauti hyvässä seurassa hyvän viinin kera. Aioli ois kans ollu tosi jees, mutta semmosta ei ollu niin syötiin iliman. Valmiiksi siivutettu chorizo-makkara on muuten tosi kätevä veneessä. Päiväykset on pitkät ja jääkaapissa se vie aivan minimalistisen vähän tilaa. Suosittelen!

Lasten rauhoituttua nukkumaan huomasimme puutteen paatin varustuksessa. Meiltä puuttuu konjakkilasit. Tilanne korjattaneen Luulajassa.

Tutkailimme maanantaina Skellefteån saariston pohjoisosassa sijaitsevaa Pite-Rönnskärin saarta. Sillä on pitkä ja hieno merenkulkuun liittyvä historia. Kalastajakylä saarella on ollut jo 1500-luvulla ja luotsitoimintaa sieltä käsin on hoidettu vuodesta 1677 alkaen.

Saarella on edelleen vuonna 1771 rakennettu kappeli, jonka alttaritaulu on vuodelta 1780. Aikoinaan kalastajien oli pakko osallistua jumalanpalvelukseen kesäsunnuntaisin. Talvisin kirkkoa käytettiin venevajana.

Pite-Rönnskärissä on yksi Ruotsin korkeimmista majakoista. Vuonna 1905 rakennettu 37 metriä korkea metallimajakka on ollut käytössä aina 1970-luvulla asti.

Vierasveneitä varten satamassa on muutama paikka ja sähköäkin on tarjolla. Maalaituri on kuitenkin verrattain korkea ja veneeseen kulku on vaikeaa. Satama-allas on myös melko ahdas, joten esimerkiksi peräntakaisella tuulella aukosta sisään tullessa saa aika nopeasti koukata laituria vasten.

Otto ja Emil viihtyivät nurmikentällä frisbeen kanssa. Jalkapallomaali oli myös kova juttu. Otto kun on kova futismies. Idan juttu oli keinu.

Huikopalaksi chef Lotinan pentteri tarjoili hodareita.

Kottikärryt saivat minut häkeltymään. Niitä tuntui olevan paljon. Ihmiset kuljettivat tavaroita ympäriinsä niillä. Rantakentällä oli pitkä rivi erilaisia. Yksi mies kuljetti rakennustarpeita kottikärryillä, jotka näyttivät hyvin erikoisilta. Aivan kuin niissä olisi ollut moottori. En kuitenkaan kehdannut kuvata touhuilevaa miestä. Ehkä näihin kottikärryihin liittyy jokin juttu, jota minä vain en hoksaa. Täytyy miettiä lisää.

Päivän mittaan satamaan tuli muutama muukin vene. Illalla satoi vettä kaatamalla. Ukkonenkin kuului jossain, muttei tullut lähelle. Juttelimme möljän katoksen alla skellefteålaisperheen kanssa ja kyselimme reittivinkkejä seuraavalle päivälle. He kertoivat lähtevänsä aamulla samaan paikkaan kuin mekin, Svinöraan. Myöhään illalla he kuitenkin jo lähtivät. Sanoivat, että lapset odottavat niin kovasti Svinöraan pääsyä.

Kulkuun tehdään helposti haarukoitavaa ruokaa jonka voi syödä vaikka vasemmalla kädellä. Syksyllä kuuma keitto termarissa on varmasti kohdillaan, mutta kesäkuumalla kaipaa ruokaa joka maistuu hyvältä kylmänä. Aiemmin mainittujen pannujen ohella myös erilaiset pastasalaatit ovat hirmu kätevä ratkaisu näihin tilanteisiin. Variaatioissa vain taivas ja pentterin muonavarasto on rajana. Itse asiassa olisin halunnut tällä kertaa tehdä version jossa salaattiin käytetään päärynäsosetta, päärynöitä ja Aurajuustoa, mutta kun mitään edellämainituista ei kaapista löytynyt niin tällä kertaa syntyi tällainen, yhenlainen versio, jonka söimme keskellä Perämerta kun maata ei näkynyt missään.

Pastamakaroonia
Kanaa
cashewpähkinöitä
punanan paprika
1-2 uutta sipulia varsineen
Kesäkurpitsa mallia pienehkö
1prk ranskankermaa
1prk mangopilttiä
½ limen mehu
cayenne, suolat ja pippurit

Keitä pasta ja jäähytä se. Paaha pähkinät pannulla ja siirrä syrjään. Sitten pannun kautta kanat ja kasviosasto –mausta makusi mukaan. Hieman lämpöä, suolaa ja pippuria. Sekota keskenään ranskankerma, piltti ja puolikkaan limen mehu. Sekota kaikki keskenään. Ripottele pähkinät komeuden päälle ja koristele sillä toisella limen puolikkaalla.

Nukuimme aamulla pitkään niin kuin sunnuntaisin kuuluukin. Brunssin jälkeen tutkin sääennusteet. Sopiva ylityskeli olisi käsillä. Tuuli olisi melko lailla peräntakainen ja kevyehkö, perhepurjehdukseen sopiva.

Vaihdoimme Mamarosan laiturimoodista merenkulkukuntoon eli tavarat paikoilleen. Otto nosti Ruotsin lipun styyrpuurin saalinkiin.

Aloittelimme matkan tekoa ison ja genoan yhdistelmällä. Tuuli heikkeni melkein heti ja oli N 3 m/s. Vaihdoimme keulaan genaakkerin ja saimme nopeuden pysymään yli neljässä, ajoittain jopa viidessä solmussa.

Kokeneena ylittäjänä Otto neuvoi pikkusiskoaan ja sai houkuteltua Idan seuraamaan valtakunnan rajan ylitystä. Violettia viivaa vedessä tähystettiin silmä kovana. Eikä sisko edes suuttunut, kun Otto paljasti viivan olevan perinteistä merimiesten ällyytystä.

Emiliä harmitti, kun verkkoyhteyttä Youtubea varten ei ollut ja Minecraft-videot jäivät katsomatta. Lohtu löytyi parista matsista Pekkaa (entinen Musta-Pekka). Oton kanssa pelasimme laivanupotusta, ehkä vähän hirtehinen pelivalinta.

Yön aikana nopeus tippui välillä alle 3,5 solmuun, jolloin käynnistimme peltigenoan. Kovin paljon emme moottoria kuitenkaan tarvinneet. Joskus aamuyöstä tuuli voimistui hiukan ja vaihdoimme keulaan genoan. Sitä ei kuitenkaan kestänyt kauan. Laiskuus esti vaihtamasta takaisin vaikka olisi kannattanut.

Kristiina nukkui muutaman tunnin sitloorassa. Minunkin oli tarkoitus nukkua vähän, mutta nukkumishalut häipyivät joskus Norströmsgrundin jälkeen. Kaiku nimittäin näytti muutamassa paikassa ihan eri lukemia kuin kartta. Vettä olisi pitänyt olla muutamia kymmeniä metrejä ja näytöllä vaihtelivat lukemat välillä 5 – 8 metriä. Pohdimme asiaa ja keksimme kolme yhtä todennäköistä selitystä asialle: 1) kartantekijä on mokannut pahasti, 2) kaiku on rikki  tai 3) meitä seuraa sukellusvene.

Aamupäivällä kiinnitimme idylliselle Pite-Rönnskärin saarelle. Kävimme tiedustelemassa lähimaaston. Sitten tuli uni. Jo toinen valvottu yö tälle viikolle, sillä tiistaina olin suorittamassa venepaikkaaan kuuluvaa velvoitetta, yövartiointia venesatamassa.

Lauantaina hätyyteltiin hellerajaa heti aamusta. Miehistö tiedusteli herättyään milloin mentäisiin uimaan. Kysymys toistui noin minuutin välein. Pisimmillään. Ja tokihan me vietimme tälle kesää ensimmäin kunnon hiekkarantapäivän polskien ja auringosta nauttien. Oman talviturkkinikin heitin menemään. Johan tuo oli aikakin.

Perjantaina käytetyn polttoaineen vuoksi meillä oli hieman vajausta suunnitellussa polttoaineen määrässä. Luodossa mökkeilevä ja paljon aikaansa viettävä ystävämme riensi hätiin ja käytti Kaitsua autolla kaupassa ja huoltoasemalla. Hailuodon kaupassa on todella runsas valikoima – kaupalle tosin on matkaa Marjaniemen satamasta pirssireissun verran. Kiitos avusta Timo!

Satamassa on normaalien suihku- ja saunapalveluiden lisäksi kalahalli, savustamo ja ravintola. Tapanamme on käyttää aina palveluita mikäli sellaisia löytyy. Kalahalli oli valitettavasti jo mennyt kiinni kun sinne yritin, mutta savustamon piskuinen myymälä oli auki. Metrin mittaisessa tiskissa oli lohta graavattuna ja kylmäsavuversiona. Savukalaa löytyi lohena ja ahvenina. Myynnissä oli myös edellisenä yönä leivottua leipää ja runsas valikoima savustamon kalasäilykkeitä. Nappasin mukaan ahvenia, valkosipulirieskaa ja myyjän minulle suositteleman sävusärki-säilykkeen. Kyseistä säilykettä menee kuulemma valtavat määrät viereisessä Luoto-ravintolassa. Katsotaan missä vaiheessa reissua testaamme tuotteen.

Ihastuin niin aiemmin maistamaamme kuohariuutuuteen että tilasin saman tuoteperheen roseviiniä mukaan matkalle. Savuahvenista laitoin ruokaisan salaatin ja viini istui sen kylkeen oikeen mainiosti.

Savuahvensalaatti

Savuahvenia
Uusia pottuja
Uutta sipulia varsineen
Salaattia
Kurkkua
Retiisiä
Oliiviöljyä
Valkoviinietikkaa
Suolat ja pippurit

Keitä potut ja jäähytä ne. Lorota sekaan öljyä, hieman valkoviinietikkaa ja pari uutta sipulia varsineen. Suolat ja pippurit myllystä sekaan. Sekota ja anna marinoitua. Revi tarjoiluastian pohojalle salaattia. Sitten kurkkua ja retiisiä paloteltuna. Kumoa päälle marinoituneet potut ja kasan päällimmäiseksi savuahventen liha. Nauti.

Kauimmat vieraat satama-altaassa olivat kolme ruotsalaispaattia, jotka olivat yhteistuumin lähteneet Tukholmasta Perämerelle seikkailemaan. Laituriparlamentti pyöri sujuvasti molemmilla kotimaisilla kielillä. Tuttuihinkin törmäsimme ja ilta sujui oikein leppoisasti seurustellen. Miehistömme nousi illalla pienimuotoiseen kapinaan ja päätti valloittaa keulapiikin itselleen. Päällystön oli siirryttävä peräpunkkaan. Ehkä tämä on pitemmän päälle hyvä ratkaisu.