Viikonlopun lähestyessä merelle lähtöä suunniteltiin jälleen kovasti. Kaikkien perheenjäsenten menot piti taas sovittaa jotenkin yhteen.

Starttasimme Oton ja Idan kanssa iltapäivällä Oulusta. Tällä kertaa mukaan ei lähtenyt pelkästään mummun leivonnaisia vaan myös mummu itse. Lapset olivat riemuissaan.

Saimme purjehtia koko matkan. Iso oli ylhäällä Oritkarista Martinniemen edustalle asti, genoaa rullattiin aina tilanteen mukaan. Sadetutkat vain eivät tuntuneet tänään tietävän mitään. Päivän mittaan tutkat lupasivat sateen kohta loppuvan, mutta lykkäsivät ennustetta koko ajan. Ei tihkusade reissua pilannut, mutta hyvin olisi pärjätty ilmankin.

Ehdimme olla Martinniemessä muutaman tunnin. Tarkoitus oli alun perin käydä luontopolulla tai kyläilemässä, mutta sateen vuoksi jäimme veneelle.

Mummu lähti Martinniemestä kotia kohti maata pitkin. Kristiina ja Emil tulivat illansuussa. Ajelimme Röyttään koneella ja kuivattelimme matkalla rullagenoaa. Matka oli niin lyhyt, että emme viitsineet isoa nostaa. Sen kuivaaminen jäi satamassa tehtäväksi. Otto seurasi matkan ajan sisällä tiukasti Ranska-Saksa futismatsia.

Iin Röyttään saavuttuamme viereemme töijasi pian saksalainen purkkari, S/Y Lotte. Eivät kai olleet jalkapallon ystäviä, kun olivat lähteneet merelle merkittävän pelin aikana. Mutta purjehduksen ystäviä olivat varmasti olleet pitkään, sen verran kokemus heijastui iäkkäästä pariskunnasta. Yksi saaren saunoista tarjottiin hyvin nopeasti heidän käyttöön. Vaikuttivat ilahtuneilta.

Otto sai luvan katsoa Brasilia-Kolumbia-matsia punkassa täppäriltä. Melko pitkään pieni jalkapallon ystävä jaksoi, ennen kuin uni vei voiton.

Sudenväylä eli Kraaselin kaivanto on matala väylä Oulun edustalla. Se erottaa Kellon Kraaselin ja Rapakarin sekä yhdistää Patelan meren ja Kellon meren. Alueen veneilijät suosivat Sudenväylää, sillä sen kautta Oulu-Haukipudas -reitti on lyhempi ja suojaisampi kuin Löyhän kautta. Oulusta Kiviniemeen tulisi Löyhän kautta huomattava mutka.

Sudenväylän on tarkka ajettava purjeveneelle. Sen kartan mukainen nimellissyvyys on 1,8 metriä ja virtaukset liikuttelevat hiekkamassoja. Keskellä väylääkin saattaa 1,6 metrin syväyksellä suhahtaa hiekkaan. Kapeikossa ei ole nopeusrajoituksia tai kieltoa aallokon aiheuttamisesta. Tilanne on todella ikävä oltaessa purjeveneellä matalassa vedessä kun moottorivene aiheuttaa kookkaan aallokon. Aallon pohjassa köli saattaa osua pohjaan ja tehdä pahaa jälkeä veneen rungolle. Onneksi Sudenväylän matalimmassa kohdassa on hiekkapohja.

Viime sunnuntaina meidän kohdallemme osui kaksi törttöilevää moottorivenettä (kuva yllä ei liity tilanteeseen). Ensimmäisessä oli ihan liputtava vene, toinen mallia liputon muskelipaatti. Kumpikin ajoi läheltä aiheuttaen korkean peräaallon ja todella pelottavan tilanteen. Suunnatonta ajattelemattomuutta ja tyhmyyttä.

Sudenväylä mataloituu koko ajan. Tälle kesälle olen kuullut jo useammasta pohjakosketuksesta alle 1,8 metrin syväyksisistä veneistä. On vain ajankysymys, milloin sattuu vahinko. Väylä pitäisi ryhtyä kiireesti ruoppaamaan. Lisäksi kapeikkoon ja erityisesti sen länsipuolen suulle kannattaisi laittaa nopeusrajoitus ja kielto aallokonaiheuttamisesta.

Lähdimme sunnuntaina Oulua kohti jo ennen kymmentä. Tuulta oli niin niukalti, että edessä oli koneajoa.

Kaunis päivä oli houkutellut merelle paljon kulkijoita, myös niitä jotka eivät siellä usein käy. Eivätkä osaa mitään sääntöjä tai tapoja. Valitettavasti.

Otolla oli kiire kaverinsa syntymäpäiville. Suuntasimme Oulun keskustassa sijaitsevaan vierassatamaan, josta Oton kummitäti haki juhlintaan valmistautuneen gastin. Me muut nautiskelimme kesäpäivästä jäätelön kera ja leikkipuistoilemalla. Torin patiot (oulunkielinen nimitys terasseille) olivat täynnä ihmisiä. Yhdellä patiolla palkattu esiintyjä lauloi ”Lumi teki enkelin eteiseen”.

Vuosien takainen veneilytuttu Juhani oli jälleen saapunut Törestä Ouluun ja odotteli vierassatamassa miehistön täydennystä. Viime kesänä näimme Gårdsvikenissä. Kerroin Juhanille, että aiomme tulla käymään siellä myös tänä kesänä, jos säät ja aikataulut vain suovat.

Alkuillasta suuntasimme kotisatamaan Hietasaareen siivoilemaan venettä. Juuri satamaan ajaessa ohi porhalsi moottorivene nostaen melkoisen peräaallon, nopeusrajoituksesta välittämättä. Veneet keikkuivat laiturissa, purjeveneiden mastot kävivät todella lähellä toisiaan. Meinasi tulla vakuutusyhtiöille kalliiksi.

Lauantaina nautiskelimme kauniista kesäpäivästä ja kävimme koko perheen voimin kävelyretkellä ja syöttämässä lampaita. Kylläpäs ne ovat pihlajan perään! Kaitsu opetti lapsia heittämään kivellä leipiä. Muksut olivat aivan riemuissaan. Etsiskelimme myös sopivia piirrustuskiviä ja taiteilimme niillä rannan kivikkoa. Voisi hommata miehistölle liidut paattiin kivipiirrustelua varten. Ostoslistalle liidut.

Auringosta huolimatta keli oli vilpoinen ja olin varautunut laittamaan lauantaina lämmittävää red curry kanaa. Kana onnistui loistavasti, mutta pentteri sai tuoksinnassa osakseen palovamman, kun kiireessä löin epähuomiossa mahonkikannen levyn päälle kaasun ollessa vielä päällä. Kannen alapuolessa on nyt sitten ruma musta läikkä ja täytyy ottaa yhteyttä puuseppään voiko hioa vai tarviiko uusata. Veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa. Harmittaa aivan vietävästi.

Red curry kannaa

350g kanasuikaleita
3 kevätsipulia
3 valakosipulin kynttä
2 rkl raastettua inkivääriä
1 sitruunaruoho
1 kanelitanko
5-7 kafferilimetin lehteä
2-3 rkl Punainen Thai currytahna
1 tlk kookosmaitoa
2 rkl kalakastiketta
2 rkl fariinisokeria
kaksi paprikaa, esim punainen ja vihreä
rasiallinen kirsikkatomaatteja
1 tlk bambunvesoja
2rkl limen mehua
ripaus kuminaa ja korianteria
Tuoretta korianteria tai thaikkubasilikaa

Kuullota sipuleita, valakosipulia, inkivääriä ja currytahnaa hetki oljyssä. Lissää kanat ja paista vielä hetki. Lissää puolet kookosmaiosta, kalakastike, fariinisokeri, limetin lehet, kanelitanko ja sitruunaruoho.Laita kannen alle hautumaan 20-30min. Mulla oli aiemmin päivällä valamiiksi paistetut kanakset niin hauvutus oli huomattavasti lyhyempi. Lissää kuutioiut paprikat ja bambut. Hauvuta 10 minuuttia. Lissää loppu kookosmaito, limemehu, mausteet jos kaipaa ja halakastut tomaatit. Hauvuta pieni hetki ettei tomaatit hajua. Maista. Ota pois limelehet ja kanelitanko.Ripota päälle tuore yrtti ja tarjua nuudeleitten tai riisin kylessä.

Kristiinan pääsi perjantaina aamulla Martinniemessä asuvan tuttavapariskunnan kyydillä Ouluun töihin. Me muut söimme lähinnä pullaa aamupalaksi.

Sataman viereisessä rantametsässä kiertelee Kurtinhaudan luonto- ja kulttuuripolku, jota pitkin pääsee myös sukumme kesäpaikkaan Tupalaan. Tallustelimme sinne ruuanlaittoon. Miehistöllämme on siellä melkoinen leluvarasto, joten touhua riitti koko iltapäiväksi. Naapurin Timppa tarjosi autoa kauppareissua varten, joten kurvasimme huoltsikalta varakanisterit täyteen dieseliä.

Liisa-Lotta oli käynyt hiljaiseksi jo edellisenä iltana ja Ida epäili paristojen tyhjentyneen. Pattereita ei löytynyt huoltoasemalta, vaan niitä piti etsiä kirkonkylältä. Löytyivät kolmannesta kaupasta. Valitettavasti pattereiden vaihto ei tuonut ääntä takaisin ja suru oli valtava.

Paluumatkalla tajusin mokanneeni pahemman kerran. Olisi pitänyt lähteä liikkeelle vähän aikaisemmin, niin olisimme ehtineet käydä leipomon myymälässä. Nyt se oli jo mennyt kiinni. Sieltä saa nimittäin tuoreita leipiä ja leivonnaisia varsin edullisesti. Dämed.

Kristiina tuli illansuussa alukselle ystävämme Titan kyydillä ja lähdimme saman tien liikkeelle. Tuulta ei riittänyt purjehtimiseen, mutta ei matkaakaan Iin Röyttään ollut kuin reilun viiden meripeninkulman verran.

Kauniiseen säähän nähden Röytässä oli melko vähän veneitä. Olisikohan Hailuodossa järjestettävä Bättre Folk -festivaali vetänyt venekansaa. Illan päälle kävin seurakavereiden Joukon ja Vellun kanssa M/S Jolina II:ssa maistelemassa Jarin rommeja.