Laituripurjehduksen parasta antia on sosiaalisuus. Veneestä toiseen kulkevat tutut, laituriparlamentit ja kanssaveneilijät jotka huolehtivat muidenkin lapsista kuin omistaan. Sain perjantai-iltana mieluisan puhelun ja kahden ystäväperheen kanssa sovittiin Röyttä-treffit.

Saavuimmekin laituriin peräkanaa ja paatit pistettin vierekkäin parkkiin kyläilyn ja kulkemisen helpottamiseksi. Siinä sitä sitten siirtyiltiin sujuvasti veneestä toiseen koko viikonloppu. Kuusi aikuista ja kuusi lasta. Trafiikki oli melkoinen. Ja kun molemmissa paateissa viihtyi kuin kotonaan niin todistettiinpa sellainenkin ihme että väsykärttyinen ja kiukkuinen pikku-gastimme Ida suostui päiväunille naapuriveneeseen. Lapset kalastivat, uivat, paistoivat makkaraa, katsoivat elokuvia, leikkivät rannalla, keinuivat riippukeinussa…Välillä tätä kaikkea tehtiin yhtäaikaa – olihan lapsia kuusi. Silti jokaiselle lapselle riitti aikuista seuraa ja sylittelijöitä, jos tarve niin vaati.

Heti perille päästyämme ryhdyimme yhdessä pohtimaan viikonlopun ruokakuvioita ja tulimme siihen tulokseen, että ruokatarpeet lyödään yhteen ja illalliset hoidetaan yhdessä, isolla porukalla. Lapsille spagettibolognese tuolla, aikuisille Caesar-salaatti siellä ja sushiyöpalat täällä. Ja sitä rataa.

Kippari kaipaili japanilaista ruokaa ja töistä lähtiessäni nappasin kassillisen sushia läheisestä ravintolasta. Uuden järjestelyn myötä pääsimme kuitenkin nauttimaan Caesar-salaattia naapuriin ja seurusteluyöpalaksi tarjoilimme sushia Mamarosassa. Yöpalakyläläisiä varten halkaisin isoimmat palat kahtia, niin saimme hieman jatkettua alunperin kahdelle tarkoitettua sushisatsia.

Lauantai lähti käyntiin tukevalla japanilaisella omeletilla eli Omuraisulla. Omuraisu on riisitäytteinen omeletti, joka sisältää usein myös lihaa. Täytevaihtoehdoissa taivas on rajana ja jokainen täyttää kuohkean lättynsä millä haluaa. Perinteiseen Omuraisun täytteeseen kuuluu kuitenkin aina riisi ja ketsuppi. Usein valmis tekele vielä koristellaankin ketsupilla. Itse en aamusta viitsinyt alkaa riisin keittoon ja ketsuppikin pääsi kiireessä unohtumaan.

Omuraisu (kahdelle)

4 munaa
2 valkosipulin kynttä
120g jauhelihaa
Sipulia
pinaattia
soijaa
seesaminsiemeniä
ketsuppia
mustapippuria – jos tykkää.

Piliko pilikottavat. Paista täyte. Sotke siemenet täytteeseen ja mausta. Muista ketsuppi! Paista omeletti. Kiepauta täyte päälle ja lässäytä kiinni. Voit myös kääntää helman sievästi alle.

Lauantain päivälliseksi nautimme Teriyaki-kanaa, seesaminsiemenillä höystettyä riisiä ja kaalisalaattia eli Haru kyabetsu no saladaa. Kaalisalaatti oli todella mielenkiintoinen uusi tuttavuus jonka resepti löytyi Suomalais-japanilaisen yhdistyksen kokkikurssin reseptistöstä. Suosittelen erityisesti kaikille niille joiden sisällä asuu pieni Nigella. Kaalin puristelu toimii oivallisena ruokaterapiana.

Haru Kyabetsu No Salada / 春キャベツのサラダ/ Kevätkaalisalaatti

keräkaali (pienikokoinen) 1 kpl
sipuli (pienikokoinen) 1 kpl
suolaa tarpeen mukaan

kastike:

oliiviöljyä n. 2 rkl
Ponzua* n. 3 rkl
sitruunanmehua vähän.

Leikkaa keräkaalista ydin pois ja pese lehdet. Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi. Laita kaalisuikaleet kulhoon ja ripottele suolaa niiden päälle. Anna kaalin pehmetä hetki. Hiero kaalisuikaleita ja purista neste pois. Sekoita kastikeainekset ja lisää kaaliin. Tarvittaessa lisää hieman suolaa.

”Ponzu” on sitrushedelmän mehua sisältävä soijakastikepohjainen kastike. Sitä saa japanilaisesta ruokakaupasta mutta sen voi tehdä itsekin:

sitruunaa ½ kpl
soijakastiketta 2 rkl
dashijauhetta 1 tl
vettä 1 – 2 tl

Purista sitruunan mehu ja sekoita soijakastikkeeseen. Sulata dashijauhe veteen ja sekoita yllämainittuun seokseen.

Täyvellinen Teriyaki ja kahen paatin kanat

2 rkl puolimakiaa sakea
4 rkl japanilaista soijasoosia
4 rkl miriniä
2 rkl sokeria
Ripaus pippuria – jos tykkää.

Sekota kaikki ja kuumenna hämmentäen. Älä polta!

Kahteen killoon kannaa tein kolominkertasen annoksen soosia eikä sitä jääny pisaraakaan yli. Ehkä sopivampi annos olis ollu 1 soosi per 500g lihaa. Marinaadiksi toki riittää yksikin annos!

Töki fileksiä haarukalla. Laita ne kannellisseen astiaan ja kaaja soosi päälle. Pyörittele. Siirrä naapuripaattiin marinoitumaan.  Synkronoi kellot ja aseta kattausaika. Keitä riisi. Sekota valamiiseen riisiin seesaminsiemeniä. Nosta kattila naapuripaattiin. Kuumenna soosi. Siirrä ittes ja soosi naapuripaattiin. Kaaja soosi naapurissa kypsentyneiden filesten päälle. Nauti hyvässä seurassa, hyvällä ruokahalulla ja hyvän viinin kera.

Jälkiruoaksi naapurin kippari liekitti meille lättyjä. Calvadoksella. Nam.

Gochisōsama deshita!

Yksinpurjehdus on rankka laji. Yksinhuoltajapurjehdus on myös rankka laji. Siinä kaiken merenkulkuun liittyvän lisäksi täytyy huolehtia myös lapsikatraasta. Yksin.

Ajelin eilen lasten kanssa Mamarosan Oulusta Martinniemeen Kristiinan ollessa töissä. Yksinhuoltajapurjehdusta siitä ei tullut, sillä tuulta ei riittänyt purjehtimiseen. Mutta yh-veneilyä kolmen lapsen kanssa kuitenkin ja tekemistä riitti siinäkin.

Liikkeellä oli paljon veneilijöitä. Ja yksi hylje kävi tervehtimässä meitä.

Emme ole käyneet Marmarosalla Martinniemessä aiemmin, suunnitteilla kuitenkin on ollut. Käynnin pääasiallisena tarkoituksena oli poimia Kristiina illansuussa kyytiin. Samalla kävimme noutamassa sataman lähellä sijaitsevasta sukumme kesäpaikasta, Tupalasta, yhden Mamarosan purjeen. Pidämme siellä purjeita, patjoja ja muuta Mamarosan tavaraa talvisäilytyksessä. ST-Jib oli jäänyt vielä tuomatta veneeseen. Tärkeä poikkeaminen tehtiin myös Tupalan naapuriin Aunen kasvimaalle, josta haettiin onkimatoja. Lisäksi vierailtiin tutulla makeisedustajalla, jonka luota pikkugastit lähtivät mieluisat viemiset mukanaan.

Martinniemen laiturin vierus osoittautui odottaamani syvemmäksi. Vettä oli jopa kolmisen metriä. Satama ei ole mikään kovin viihtyisä, paremminkin epäsiisti. Vieressä on kuitenkin uimaranta laavuineen ja nuotiopaikkoineen sekä kulttuuri- ja luontopolku. Kaksi ruokakauppaa on kävelymatkan päässä. Ja baari myös. Moneenkin tilanteeseen siis varsin sopiva paikka poiketa.

Kristiinan saavuttua ajettiin yöksi Iin Röyttään.

Lohta syödään meillä paljon, muodossa jos toisessa. Yksi lohisuosikeista on uunilohi, joka on helppo valmistaa ja resepteissä löytyy. Epäonnistuminen lähes mahdotonta. Makean ja suolaisen yhdistäminen on aina kiehtonut minua ja monesti uunilohi saakin kuorrutteensa esim. kotitekoisesta omenasoseesta. Toimii. Lauantai-illaksi ajattelin kuitenkin valmistaa uunissa kesäisempää lohiruokaa eli täytettyjä lohirullia. Perinteisen katkaraputäytteen päätin korvata yhdistämällä appelsiinia, vaniljaa ja halloumia – makeaa ja suolaista.

Kävin ostamassa kalan tutulta kalakauppiaalta perjantaina. Kerroin minua palvelleelle mukavalle kesätyöntekijälle että otan kalan paksua kohtaa, koska aion paistaa rullia seuraavana päivänä. Kuultuaan tämän hän pakettia ojentaessaan kertoi ripauttaneensa siihen vähän suolaa, niin säilyy paremmin. Virhe numero yksi – Minun olisi pitäny tarkastaa suolan määrä. Sitä oli aivan liikaa.

Kaupan juustotiskistä löysin uuden, valmiin appelsiinituorejuuston. Virhe numero kaksi. Sitä käyttämällä onnistuin saamaan ruokaan hieman teollisen vivahteen.

Löin kalat uuniin samaan aikaan kun lasten iltatoimet alkoivat. Virhe numero kolme. Unohdin seurata tilannetta ja kala pääsi hieman kuivahtamaan.

Että näin.

Selkeästi kuitenkin yhdistelmä tuorejuusto, appelsiini, Cuarenta y Tres -likööri ja halloumi toimii – vaatii vain vielä hieman tuotekehittelyä.

Sen sijaan lisäke, niin yksinkertainen kuin olikin, onnistui.

Pestoperunat eli pestopotut

1kg uusia pottuja
1prk ranskankermaa
2 rkl pestua (pesto)
mustapippuria

Keitä potut. Sekota valutettujen pottujen joukkoon purkki ranskankermaa ja pesto. Käännä myllystä muutama kierros mustapippuria. Tarjoile.

Siirrä jälelle jääneet potut jääkaappiin ja työnnä seuraavana päivänä uunivuoassa grillivastuksen alle gratinoitumaan. Tarjua lämpimänä pihivin tms. kylesä.

Sunnuntain vastaisena yönä ukkosti. Niin teki myös aamulla. Sen jälkeen säätila vaihtui tyvenen kautta rivakaksi länsituuleksi. Johtavat kotimaiset säänennustajat olivat povanneet SW-W 3-6 m/s. Tuuli oli kuitenkin W 6-9 m/s.

Aamua vietetimme hitaasti käynnistyen ja alusta merenkulkuun valmistellen. Röytästä lähdimme sisäväylää pitkin Oulua kohti vasta iltapäivällä. Emil ilmoitti jo alkumatkasta, että hän tulee sitlooraan päiväunille. Otto ja Ida painuivat torkkumaan keulapiikkiin.

Kriisin kupeessa avasimme genoan vajaaksi. Se näytti vievän meitä niin rivakasti eteenpäin, että kone sammutettiin samantien. Vasta lähempänä Kropsua huomasin, että genoa oli ollut liian tiukalla. Kun purje oli esillä vain osittain ja virtauslangat eivät olleen siksi näkyvillä, niin olin säätänyt purjeen väärin. Löysemmällä purjeella vauhti olisi ollut merkittävästi parempi.

Virpiniemen mutkassa S/Y Viluttitanssija ajoi ohitsemme. Virpiniemen nokan kohdalla nostimme ison ja avasimme genoan kokonaan. Kellon merta ajelimme virsikirjalla.

Seurakaverin kanssa purjehdimme kutakuinkin samaa tahtia koko matkan. Patelan edustalla pienensimme genoaa hiukan, kun kallistus alkoi olla melko suuri. Lapsetkin heräilivät yli kahden tunnin päikkäreiltä. Uni tuntuu maistuvan purjeilla liikkuvassa veneessä tosi hyvin.