24.5.2015 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu

Myrsky oli laantunut illalla, mutta aamulla tunnelma Mamarosassa ei kuitenkaan ollut ihan katossa.

Lämmityslaite oli sammunut illalla eikä halunnut enää käynnistyä. Yön tarkenimme varalämmittimen turvin. Pelotti, että edessä olisi uuden hankinta, rahanmenoa, asennustöitä ja stressiä. Ja alkava viikko oli tarkoitus olla merellä. Miten sen reissun nyt kävisi?

Lisäksi miehistö nousi kapinaan. Kapteenin kokkeli ei kelvannut aamiaiseksi. Mitäää?!?! Chef Lotinankin mielestä munakokkelini oli erinomaista, mutta miehistö hangoitteli vastaan.

Aamupalanirsoilun jälkeen lämppäriin perehtyminen edellytti työrauhaa. Sitä varten poistin stressitekijät eli ajoin heidät ulos aluksesta.

Valmistelin demon Kristiinaa varten. Tarkoitus oli esitellä hänelle, miten lämmityslaite ei toimi. Simsalabimsala! Ke? Sehän toimi aivan kuten pitääkin. Tuli ihan mieleen klassikkotarina ruotsinlaivan vessanpytystä.

Todennäköisesti lämmityslaitteessa ei ollut mitään oikeaa vikaa. Ehkä se oli runsaan käytön vuoksi ylikuumentunut eikä siksi käynnistynyt.

Läksin miehistön perässä saareen. Olin kuullut edellisiltana, että ihan likelle aallonmurtajaa on asettunut asumaan kaksi hyljettä. Kävimme bongaamassa. Siellä yksi makoili rantakivellä ja toinen sukelteli. Lapset katselivat innoissaan.

Aamulla ei hymyilyttänyt, mutta nyt päivä näytti menevän jo parempaan suuntaan.

Lähdimme puolenpäivän jälkeen liikkeelle. Tuuli oli W 7-9 m/s. Päätimme mennä pelkällä genoalla. Vaivaton valinta osoittautui myös yllättävän vauhdikkaaksi.

Lyyli-myrskyn jäljiltä Martinniemen edusta oli melko kuoppainen. Kannen alle asettunut miehistö alkoi oirehtia. Otto ja Ida ilmoittautuivat huonovointisiksi ja halusivat sitlooraan. Emil oli väsähtänyt nörttihommiensa keskelle.

Koukkasimme läheltä Kropsua. Näytti siltä, että saaresta on laituri kadonnut. Palasimme vähän matkaa takaisin ja kävimme tarkistamassa. Myöhemmin meille selvisi, että huonokuntoinen laituri on poistettu ja uusi tai kunnostettu on tulossa lähiaikoina.

Kellonmerellä paha olo oli jo tiessään ja chef Lotina laittoi miehistölle ruokaa.

Loppumatka meni leppoisasti. Tosin Oritkarissa iski hiekkamyrsky. Jostain uuden laiturin takaa pöllysi ilmaan jotain, ilmeisesti hiekkaa. Sen jäljiltä olivat silmät vielä seuraavanakin päivänä kipeät.

En tiedä mitä oikein olin ajatellut viikonlopun muonitusta suunnitellessani. Tai ehkä vika olikin siinä että viikko oli niin kiireinen etten juurikaan ehtinyt ajatella. Tai ehkä en tajunnut että pentterin kaapeista uupuu vielä lähestulkoon kaikki perustarpeet, kuten pojille tuiki tärkeä ketsuppi. Tai ehkä kaikki edellä mainitut syyt johtivat siihen että Chef Lotinan pentteri tarjoili sangen mielenkiintoisia pöperöitä viikonloppuna.

Perjantaisten yrttibratwurstien kylkeen en ollut tajunnut varata mitään. Yhtään mitään. Tai no, oli meillä sinappia. Heitin pannulle kaveriksi muutaman Oton pikkutomaatin – poika popsii niitä kuin karkkeja konsanaan. Lisäksi pyöräytin mukaan lasten aterialta jääneen spagetin (joutuivat syömään ilman ketsuppia!) ja heitin hieman basilikaa joukkoon. Se olikin ainoa kuiva mauste jonka olin veneeseen vienyt. Edes mustapippuria ei ollut. Ja minä kun olen sitä sorttia, etten ihan heti keksi muuta ruokalajia kuin kaurapuuron johon mustapippuri ei istu. Tuoretta patonkia ja aiolia olin onneksi tajunnut kaupasta hakea mukaan. Pisteeksi iin päälle kaivoin kaapista Saksasta tuomiani säilöttyjä teuflitteja. Suurta herkkuani. Irtotavarana olen nähnyt niitä Oulussakin myytävän, mutta kilohinta on todella suolainen. Ja kun maut olivat kohdallaan niin väliäkös sillä että lautasella oli lopulta melkoinen cross kitchen -pläjäys.

Olin päättänyt, että lauantaina nautimme parsaa kyljessään risottoa. Parsanpurijoissa on kaksi koulukuntaa – ne jotka keittävät ja ne jotka grillaavat. Minä kuulun jälkimmäisiin. Tosin nyt mentiin pannun kautta. Ilmakuivattua kinkkua vaan ympärille ja ai että on hyvää! Niin ja sitä mustapippuria tietty, jos sitä vain olisi ollut.

Lapset viihtyivät uudistetussa leikkipuistossa sadekuurojen välillä. Mahtavaa kun Röyttään on saatu uudet keinut ja liukumäki, kiipeilytelineestä puhumattakaan.

Ja sitten se risotto. Kehuin juuri blogihaasteessa kuinka sienirisotto on venebraavurini. Itseäni lainaten: ”vermuttia ja parmesaania. Epäonnistuminen mahdotonta”. Jep, jep. Sinirisottoon tarvitaan riisiä, sieniä (tuoreita ja kuivattuja), sipulia, selleriä, vermuttia, kanalientä, sitruunaa, voita, parmesaania ja mustapippuria + muita mausteita. Nyt olin kuitenkin tilanteessa, jossa ainoat käytettävissä olevat ainekset olivat: riisi, kuivatut sienet, sipuli, vermutti, voi ja pecorino. Melkoista sävellystä ja sähellystä oli kokkaus. Onneksi olin varannut ruoanlaittoon ja ruokajuomaksi pullon valkoviiniä lempirypäleestäni…

Lyhyestä virsi kaunis – Ei tuoreita sieniä, eikä selleriä. Kanaliemen korvasin pussikeitolla (!) ja sienien liotusliemellä. Lisäksi kaadoin reilun lasin gewürztramineria joukkoon. Pecorino näytteli parmesaania ja mausteet tulivat pussikeitosta. Sitä rataa. Kyllähän se koostumus jäi noilla aineksilla kauaksi aiotusta, mutta maku yllätti positiivisesti. Ei se tietysti vetänyt vertoja alkuperäiselle, mutta Ida ja Kaitsu tykkäsivät. Eikä se minullakaan syömättä jäänyt.

Pojat söivät taas jotain ilman ketsuppia.

23.5.2015 Iin Röyttä

Nautiskelin aamulla chef Lotinan laittamaa aamiaista ja tutkin sääennusteet. – Oho, olivatpa muuttuneet.

Rivakkaa tuulta oli Perämerelle ollut luvassa jo aiempien ennusteiden mukaan, mutta tuulialueen piti pysyä ulompana avomerellä. Röyttään luvattiin vain 10 m/s. Nyt kuitenkin näytti siltä, että tuulet ulottuisivat rannikollekin. Röytän tuulihuipuksi ennustettiin 17 m/s ja se olisi klo 15 .

Nykyinen laituripaikka ei ollut paras mahdollinen, varsinkaan jos tuuli kääntyisi lännemmäksi. Silloin se painaisi meitä laituria vasten. Ja sitä huonompi, mitä kovempi tuuli.

Siirsimme Mamarosan aamiaisen jälkeen parempaan paikkaan, ns. moottorivenelaiturin pohjoispuolelle. Keulan laitoimme länttä kohti. Kello oli 11:00, kun alus oli siirretty uudelle paikalle. Sääennuste oli jälleen muuttunut. Kovaa tuulta ei tulisi iltapäivällä, mutta illalla huippu olisi 16 m/s.

Kello 12:26 tuulimittari näytti 18 m/s. Näytti vahvasti siltä, että ennusteisiin ei olisi tänään luottamista. Paransin veneen kiinnitystä. Tavallisesti kylkikiinnityksessä käytämme springiä ja endaa keulassa ja perässä. Siten oli nytkin. Lisäsin keulan toisesta knaapista ja genoan vinssiltä köydet laiturille.

Tuuli koveni entisestään. Netistä kaivettujen havaintotietojen mukaan Marjaniemessä oli keskituuli 26 m/s ja rintama tuli sieltä meitä kohti. Oli siis odotettavissa, että se nousisi myös Röytässä. Niin kävi. Keskituuli nousi pariinkymppiin.

Kello 15:41 näytti tuulimittarimme puuskan voimakkuudeksi liki 27 m/s. Keskituuli oli noin 23 m/s lounaasta.

Aaltojen pärskeet lensivät möljän yli. Vesi nousi todella korkealle. Itäpuolen aallonmurtajasta ei ollut enää paljon näkyvissä. Satama-altaassa nousi vaahtopäitä. Mylläkkä kesti useamman tunnin. Välillä se heikkeni hiukan ja alkoi uudelleen hiukan lännestä.

Kävimme katselemassa myrskyn jälkiä saaressa. Seuramme grillikatoksen katolle oli tippunut latva viereisestä koivusta, mutta katto oli kestänyt kolhun. Puita näytti sieltä täältä kaatuneen tai jääneen konkeloon.

Mantereella näytti myös olleen melkoista myllerrystä.

• http://yle.fi/uutiset/myrsky_teki_tuhoja__puita_nurin_kaupan_katos_repeytyi__teita_lauttaliikenne_ja_sahkoja_poikki/8013150
• http://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/lyyli-myrsky-sai-aikaan-yli-200-halytysta-oulun-seudulla-aarirajoilla-oltiin/697936/

Sääennustaja: Miten noin niin kuin omasta mielestä meni?

22.5.2015 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä

Tulihan se viimein viikonloppu ja pääsimme merelle. Perjantain purjehdukseen Oulusta Röyttään mahtuikin monenlaista tuulta.

Oritkarissa nostimme ison ja avasimme genoan kokonaan. Tuuli oli noin SW 6 m/s. Mukavassa kylkituulessa ajoimme Sudenväylää kohti. Tuuli navakoitui ja Pateniemen edustalla keskituuli oli jo 10 m/s, kun laskimme purjeet. Näytti sen verran vastaiselta Sudenväylään, että emme viitsineet mennä sinne purjeilla.

Ida kävi kikkailemassa sitloorassa ja olisi halunnut laittaa sinne nukkumaan. Pienen taistelun jälkeen väsähtänyt prinsessa suostui uinumaan sisälle. Pojat katsoivat Minecraftin pelivideoita.

Kellonmeri olisi ollut melko tiukkaa luovia. Ei hotsittanut tikata kympin tuulessa. Pikkuhiljaa Virpiniemen nokkaa lähestyessä moinasi vähän. Nostimme nokalla purjeet ja lähdimme kohti pohjoista. Veto tuntuu uuden genoan kanssa niin paljon paremmalta kuin entisen. Kristiina ohjaili ja kiljui innostuksesta, kun sai Mamarosan surffaamaan.

Martinniemen edustalla tuuli lopahti niin, ettei purjehtimisesta tullut enää mitään. Maininki oli kuitenkin kohtuullisen kookas ja kiikkuminen ilman purjeita oli tosi rasittavaa.

Röytässä ei ollut ruuhkaa. Laitureissa oli ennen meitä vain kaksi moottorivenettä. Töijasimme kylkikiinnitykseen ns. purkkarilaiturin länsipuolelle. Tuuli noin 15 astetta keulan vasemmalta puolelta eli tuuli piti meidät irti laiturista. Oikein hyvä.

Chef Lotinan pentteri tarjoili miehistölle nakkeja ja spagettia. Päällystön iltapalana oli yrttibratwurstia lisukkeineen. Omnom.

Nukkumaan mennessä tuuli näytti taas voimistuvan

Kaivoin naftaliinista muutama vuosi sitten kehittelemäni tsydeemin, joka träkkää veneen sijaintia tietokantaan ja näyttää sen kartalla web-sivulla. Sijaintitieto lähetetään mobiilidatayhteyden kautta eikä tietenkään toimi etäällä rannikosta. Saaristossa ja rannikolla käytettäessä kuitenkin ihan mukava leikkikalu.

BoatTracker on testikäytössä Mamarosassa ja sitä voi käydä kokeilemassa blogin ylävalikosta löytyvältä sijainti-sivulta.

Tällä hetkellä kokeilussa on webbiappiksesta sellainen versio, joka näyttää myös jonkin verran historiadataa.

Aluksen paikannus tapahtuu minuutin välein. Reittiä katsellessa voi valita esitettävien sijaintitietojen frekvenssin myös harvemmaksi. Tämä on toteutettu lähinnä siksi, että pitkillä legeille useiden satojen reittipisteiden esittäminen kyykytti ihan suorituskykyistäkin konetta ikävästi, varsinkin zoomatessa.

Ainakin ensimmäisen reissun datasta näkyy hyvin, missä on nostettu tai laskettu purjeita, kun vene on käännetty vastatuuleen. Muutama häiriö datassa myös on. Yksi paikannus heittää maihin ja vähän sen jälkeen paikannuksessa on katko. Täytyypä tutkia.